Ateistin joulu

jouluruuhka

”Seimessä härkien kaukalon, nukkuu poika jumalan..”

Joulu on kristinuskossa jeesuksen syntymäjuhla. Mitä se merkitsee minulle, joka en tunnusta kristin- tai muutakaan uskoa?

Joulu lapsena, yltäkylläisyyden juhla

Lapsena lahjapakettien aukaiseminen oli yksi vuoden kohokohdista. Muistan joulut myös rauhallisina päivinä, jolloin oltiin suvun kanssa yhdessä, syötiin ja laulettiin yhdessä. Näistä jouluista minulle on jäänyt todella mukavia muistoja. Lapselle joulu voi olla myös ristiriitaisia tunteita herättävä päivä. Lapsi voi miettiä: ”Olenko ollut riittävän kiltti?” Usein aikuiset vielä ruokkivat tätä kiltteys-teemaa sanoen esimerkiksi: ”Jos et ole kiltti, ei joulupukki tuo lahjoja” tai ”Nyt et kyllä saa yhtään lahjaa, kun olet noin tuhma”. Usein käy kuitenkin niin, että jouluaattona itkupotkuraivarit saanut sisaruksiaan kiusannut lapsi hautautuu lahjavuoren alle. Onko tämä koko kiltti-tuhma-asetelma hieman oudoksuttava? Mitä tarkoittaa olla kiltti? Lapsihan käyttäytyy juuri siten kuin vanhemmat häntä ovat kasvattaneet, ja etenkin siten, minkälaista esimerkkiä he ovat lapselleen antaneet. Lapsen tulee saada näyttää myös kielteiset tunteensa sen sijaan, että hän yrittäisi pitää niitä sisällään ollakseen ”kiltti”.

Ahdistus kasvaa

Olen useana vuotena peräkkäin tuntenut lievää ahdistusta joulun lähestyessä. Olen ollut juuri se mies, joka joulua edeltävänä viimeisenä arkipäivänä pyörii Prismassa etsimässä jotain todella tärkeää lahjapakettiin laitettavaksi. Kirjoittaessani tätä muistan talvitakkini sisälle kertyneen tuskanhien, kun pyörin hysteerisen ihmismassan keskellä, enkä meinaa keksiä mitää ostettavaa. Kaupallinen kulutusjuhla lievästi sanottuna ärsyttää. Tavallaan hyväksyn joulun tärkeänä kansantaloudellisena tekijänä. Tehdäänhän joulun alla kaupoissa merkittävää tulosta. Silti joskus mietin, että missä on se metsän reunalla oleva hirsimökki, jossa aikuiset ja lapset syövät riisipuuroa?

En tarvitse joulua siihenkään, että voin viettää laatuaikaa raikkaideni kanssa. Minulla on tähän mahdollisuus lokakuun toisen viikon torstainakin, jos vain satun olemaan vapaalla töistä.

Jouluruoka, kiintiö täyttyy nopeasti

Jouluruokaa kuulee usein hehkutettavan. Minulle riittää yksi jouluruoka kerran vuodessa. En ole koskaan ymmärtänyt rosollia, enkä varsinkaan siten laitettua kermavaahtosörsseliä. Jos en jouluruokaa saisi, en sitä myöskään kaipaisi. Mitä järkeä on ylipäätään syödä kolmea päivää putkeen rasvaista ruokaa ja lihoa samalla monta kiloa? No tässä kansantaloudellisesti hyötyvät eniten liikuntakeskukset, jotka tammikuun alussa myyvät jumppakortteja ALE-hintaan teemalla ”joulukiloille kyytiä!” Annettakoon ahmiminen anteeksi, tarvitseehan liikuna-alakin asiakkaita.

joulupukki

Joulupukki on hauska hahmo!

Koska en usko jeesuksen syntymään, niin joulun merkkihenkilöistä jää jäljelle vanha kunnon joulupukki.  Joulupukki on mielestäni hieno ja humoristinen hahmo. Vanha partavaari, joka asuu Korvatunturilla. Joulupukkiin liittyy myös aikuisten maailmassa humoristista kaksimielisyyttä. ”Ja mikä nauru syntyiskään, jos isi sais tietää tän, että joulupukki (suukon) sai.” Aina kuulee kierrottava urbaaneja legendoja siitä, kun joulupukki on tilattu jakamaan lahjoja juhlivalle naisporukalle.

Joulu isänä

Tilanteeseen olennaisesti vaikuttaa se, että minulla on lapsia. Lapsille joulu on tärkeä, ja haluan tehdä siitä lapsilleni ikimuistoisen päivän. Koen kuitenkin ristiriitaisia tunteita, koska haluaisin olla heillekin rehellinen ja kertoa, että koska en usko joulupukkiin enkä jeesukseenkaan, on joulu minulle miltei merkityksetön. Tätä en tietenkään halua (vielä) lapsilleni tehdä. Lapsenuskossa olemisessa ei liene suurta vaaraa, ja uskonasioista ehditään keskustella lasten tullessa sellaiseen ikään, jossa he pystyvät jäsentämään maailmankatsomustaan.

Tämän joulun odotukseni ristiriitainen tilaisuus oli lapsiemme koulun joulujuhla. Jouluevankeliumia ja muita kristillisiä teemoja katsoessani minulle tuli olo, että onko koulun tehtävä pitää yllä kristin uskon perinteitä, vai tulisiko sen pysyä näistä asioista puolueettomana? Perinteiden nimissä tätä tietysti tehdään. Toisaalta koululaitos ei ole mikään perinneyhdistys ja sen, jos jonka tulee mukautua yhteiskunnan muutoksiin. Ei ole varmaan rivien välistä vaikea lukea, että vastustan kollektiivista uskonnonopetustakin, mutta ei siitä enempää. Kävin lasteni kanssa kuuntelemassa hengellistä joulukonserttia. Siellä vallinnut lämmin tunnelma ja kaunis musiikki saivat minulta täyden arvostuksen. Tämä tapahtui seurakuntakeskuksessa, joka onkin tällaisille tilaisuuksille oikea paikka.

Tuntuu joskus siltä, että minua ei ymmärretä. Siksi on ollut helpompaa olla hiljaa ja toivotella kohteliaisuuden nimissä kaikille hyvää joulua. Ilonpilaajan viittaa en halua. Pidän suuni kiinni, jotta muut saisivat nauttia tästä kulutuksen juhlasta. Nyt kun olen sanonut asiani, totean, että nyt heitän ideologiani ja asenteeni pariksi päiväksi taka-alalle ja vietän perheeni kanssa joulua. Joulua, jolle tärkeimmän merkityksen antaa perheen yhdessäolo.

OSA I: Päihteet ja Suomen nuoriso (saa jakaa)

00011900-OES-odessa-002

Tervetuloa blogiini!

Kerroin palaavani positiivisemmissa merkeissä. Tämä suunnitelma ei nyt alkuunkaan toteutunut. Koin, että haluan tässä kohtaa kertoa blogin lukijoille päihteistä. Tämä kirjoitus ei ole tutkimustietoon pohjautuvaa faktaa, vaan kirjoitukseni tulee ymmärtää minun subjektiiviseksi kertomukseksi. Näkökulmaa aiheeseen tuovat työni lastensuojelualalla päihteillä oireilevien nuorten hoitoon tarkoitetussa yksikössä, henkilökohtainen kokemusmaailmani, sekä päihteistä opiskelemani tieto.

Pyydän jakamaan näitä kirjoituksia sosiaalisessa mediassa. Pyydän ajattelemaan niin, että vaikka aihe ei sinua itseäsi suoraan kosketa, voi siitä jollekin olla apua.

Koska aihe on minulle tärkeä, ja omaan siitä kohtuullisen paljon tietoa, olen päättänyt jakaa aiheen kolmeen osaan, jotta kirjoitukset eivät ole liian raskaslukuisia ja pitkiä.

Osa I: Tämä kirjoitus. Käsittelen päihteiden käytön nykytilannetta yleisesti, ja nuorten näkökulmasta.
Osa II: Tarinani. Minulla ei ole suuria luurankoja kaapissa. Olen kuitenkin ollut vauhdikas nuori, enkä ole myöskään ollut täysin viaton.
Osa III: Ohjeeni päihteitä käyttäville nuorille sekä heidän vanhemmilleen.

OSA I
Päihteet osana nuorten elämää
Suomessa kasvava nuori törmää nuoruutensa jossain vaiheessa väistämättä huumeisiin. Vaikka jotkut aikuiset niin vielä kuvittelevat, niin Suomi ei ole pitkiin aikoihin ollut tässä suhteessa lintukoto. Myöskään paikkakunnan koolla ei ole suurta merkitystä. Nuoret ovat niin hyvin verkostoituneita, että pienen pitäjän lapsi on samalla tavalla vaarassa, siinä missä suuren kaupungin lapsi. Huumeet eivät ole enää yhteiskunnasta syrjäytyneen pienen joukon puuhastelua, vaan huumeet ovat levinneet yhteiskuntaan laajasti. Suurin virhe on ajatella, että huumeet eivät millään tavalla kosketa minua tai minun läheisiäni.
Päihteet ovat kasvava ongelma. Yhä nuoremmat käyttävät päihteitä ja meno on muutenkin raaistunut. Huumebisneksen yksi uusista ja röyhkeistä esimerkeistä on se, että alle 15-vuotiaita käytetään välittäjinä ja kuriireina. Tämä siksi, koska heitä ei voida tuomita rikoksesta. Palkka näille lapsille maksetaan useimmiten huumeina. Huumeiden käytön aloittamisikä on laskenut. Suonensisäisiä huumeita käyttävät yhä nuoremmat lapset. Nuorin henkilökohtaisesti tapaamani amfetamiinia suoneen piikittänyt lapsi oli vasta 14-vuotias. Huumemaailmaan liittyy myös paljon muita lieveilmiöitä. Huumeita käyttävät tytöt rahoittavat käyttöään tarjoamalla seksiä, tai joutuvat hyvittämään huumevelkojaan tullen hyväksikäytetyiksi.

Kannabis ja alkoholi, nuorten yleisimmät päihteet
Olen yleisesti sitä mieltä, että ihminen ei osana luontoa tarvitse päihtymystilaa. Päihteiden käyttöä ei voida pitää perustarpeena siinä missä syömistä, juomista, seksin harrastamista jne. Itse pidän alkoholin käyttöä haitallisena siinä missä huumeiden käyttöäkin. Tätä ei tule ajatella niin, että olisin huumemyönteinen, sillä sitä en ole. Äärimmäisen tärkeänä tehtävänä pidän sitä, että lapsia ja nuoria suojataan kaikilta päihteiltä. Tämä on meidän kaikkien aikuisten, sekä yhteiskuntamme yhteinen missio

Ajatus siitä, että meillä on yksi laillinen päihde (alkoholi), on kiistämättä absurdi. Alkoholi vaikuttaa ihmiseen päihdyttävästi. Se saa ihmisen käyttäytymään epärationaalisesti, aiheuttaa onnettomuuksia, sairauksia, ja ennen aikaisia kuolemia. Alkoholi on tilastollisesti kiistatta Suomen vaarallisin päihde, jos eritellään eri aineiden aiheuttamia kokonaishaittoja. Totuus taitaa kuitenkin olla se, että alkoholi on, ja pysyy. Kieltolakeja on eri maanosissa kokeiltu ja huonot lopputulokset muistetaan. Usein jonkin olemassa olevan kieltämisellä ei saada aikaan hyviä tuloksia. Sama havainto voidaan tehdä käänteisesti kannabiksesta. Vaikka se on lain mukaan kiellettyä, sen käyttö vain lisääntyy. Kannabiksen laittomuus aiheuttaa laitonta kauppaa. Sama ilmiö tapahtui alkoholikaupalle kieltolain aikaan.

Cute-Kids
Kannabiksen laillistamisen puolustajat ovat käyttäneet argumenttina sitä, ettei kannabis ole yhtä vaarallinen kuin alkoholi. Tämä on osittain totta. Otetaan mielikuvituksellinen esimerkki. Toinen henkilö polttaa päivittäin kannabista, ja toinen henkilö juo päivittäin alkoholia. Annoskokona pidettäköön epämääräisesti päihtymykseen riittävää annosta. Kannabiksen polttajan aivoihin alkaa vähitellen kertymään THC:ta (tetrahydrokannabinoli), joka on kannabiksen vaikuttava aine. Sitoutuessaan aivosolun solukalvoon, vaikeuttaa se aivoissa kulkevien synapsien kulkua. Alkoholia päivittäin käyttävän aivoihin ei kerry mitään, vaan maksa polttaa alkoholin varsin tehokkaasti. Kuvitellaan, että päivittäistä päihteidenkäyttöä jatkuu kolme vuotta. Kannabiksen polttajan aivotoiminta on todennäköisesti selvästi hidastunut ja tunnepuolella on häiriöitä. Myös alkoholin käyttäjässä alkaa näkyä runsaan käytön merkkejä. Alkoholissa kiusallista on se, että kyseessä on liuotin. Siinä missä THC vähitellen poistuu aivoista rasva-aineenvaihdunnan mukana, on alkoholin aiheuttamat soluvauriot pysyvä. Samalla maksa ja muut sisäelimet ovat alkoholinkäyttäjällä saaneet vaurioita. Huom! Myös kannabiksen vauriot saattavat muuttua kroonisiksi.

Mikä on olennaista?
Mielestäni päihdekeskustelu ajautuu välillä epäolennaisin asioihin. Kun aikuiset demonisoivat kannabista, ja samalla hiljaa hyväksyvät viikonloppukännit, ollaan mielestäni kaksinaismoralismin huipulla. Tämä ajatusmalli on mielestäni pöyristyttävä. Jos nuorella on tarve päihtyä, ei merkityksellistä ole se, että millä aineella hän sen tekee, vaan MIKSI? Vanhemmat painottavat laillisuus / laittomuus näkökulmia. Lasten ja nuorten alholinkäyttö on vähintään yhtä haitallista kuin pilven polttelukin. Huumeiden käytössä kuullaan usein puhuttavan porttiteoriasta. Tällä tarkoitetaan sitä, että miedompi aine on aina portti vahvempaan huumeeseen. Kaikista pilvenpolttajista ei tule heroiinin käyttäjiä, mutta ensimmäinen kannabiskokeilu tehdään poikkeuksetta humalassa. Itse luen huumeisiin altistavaksi tekijäksi myös tupakanpolton. Ensimmäinen savuke ei koskaan ole kannabis-sätkä. On selvää, että haittojen vertailu on vaikeaa, miltei mahdotonta. Itse olen sitä mieltä, että molemmat aineet ovat yhtä haitallisia.

”Olennaista on siis sen ymmärtäminen, että kaikki päihteet mukaan lukien alkoholi, ovat haitallisia!”

Merkittävä muutos, joka on tapahtunut käytön lisääntymisen kanssa rinnakkain, on muutos nuorten asenteissa. Nuoret kokevat ilmiön erilaisena kuin vanhempansa. Päihdekasvatus on mennyt mielestäni pahasti pieleen.
Yksi merkittävä kysymys on, että kun meillä on yksi laillinen päihde (alkoholi), tarvitaanko toista? Toisiko kannabiksen laillistaminen vain lisää ongelmia ja lisää käyttöä? Tämä on mahdollista. Voi olla, että sellaiset ihmiset jotka eivät käytä kannabista siksi, että se on laitonta saattaisivat sen laillistuessa sitä kokeilla. Olisiko se silloin korvike alkoholille, vai lisääntyiskö päihteiden käyttö kokonaisuutena? Näihin asioihin on mahdotonta antaa vastauksia. Siksi koko muu maailma odottaakin raportteja niistä osavaltioista Yhdysvalloissa, joissa kannabis on tätä nykyä laillinen päihde. Valistuneen kannan ottamiseksi odotan itsekin näitä raportteja suurella mielenkiinnolla.

No, mitä sitten pitäisi tehdä?
Yhteiskunnan taistelu kannabista vastaan on käytännössä hävitty. Poliisin resurssit eivät yksinkertaisesti riitä, ja kotikasvatus on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Siementen tilaaminen on helppoa ja kasvatusohjeet löytyvät netistä. On täysin loogista, että poliisi käyttää vähäiset resurssina jotenkin muuten, kuin yksittäisten pilven polttelijoiden metsästämiseen. Huumekauppa on miljoonabisnes, josta ei verovaroja kerry. Tämä lienee poliisille luonteva toimintasektori.

Keskusrikospoliisin ylikomisario Thomas Elfgren on esittänyt kannabiksen käytön dekriminalisoimista. Peruste esitykselle tiivistettynä on, että yksi kannabiskokeilu voi syrjäyttää nuoren yhteiskunnasta. H-merkintä rikosrekisterissä tarkoittaa useiden opiskelu- ja työmahdollisuuksien romuttumista. Olen Elfgrenin kanssa samaa mieltä. Edelleen kaikki teot käyttörikoksesta ylöspäin tulisi jatkossakin olla rangaistuksen uhalla kiellettyjä. Ehkä tämä Elfgernin esittämä kannabiksen dekriminalisointi olisi Suomessa tähän aikaan sopiva ratkaisu.

Päihteiden käyttö johtaa toisilla ihmisillä, johtuen monista tekijöistä siihen pisteeseen, että he tarvitsevat apua. Nuorten kohdalla asioiden kulkuun puuttuu usein sosiaalityöntekijä, joka pyrkii löytämään ratkaisuja päihteiden käytön katkaisemiseksi. Usein kevyet keinot eivät kuitenkaan riitä, vaan nuori tarvitsee voimakasta tukea pysyäkseen päihteettä. Näissä tilanteissa nuori usein sijoitetaan laitokseen. Laitoksia on monenlaisia, mutta valmiudet hoitaa päihdeongelmia ovat valitettavan alhaiset. Uskon, että päihteisiin erikoistuneet laitokset tulevat lisääntymään, ja jo olemassa olevat yksiköt muovaavat toimintatapojaan siten, että ne paremmin vastaavat päihteitä käyttävän nuoren erityistarpeisiin. Päihderiippuvuuteen ajautuneen nuoren ennusteen kannalta merkityksellistä on, että pääseekö nuori päihdekuntoutusta ammattimaisesti antavaan yksikköön, vaiko ei.

Itse näen kehityksen nuorison kannalta huolestuttavana. Yhteiskunta tarvitsee rohkeita ratkaisuja ongelmaan puuttumiseksi. Ennaltaekäisevään päihdetyöhön tarvitaan tehokasta sisältöä, sekä lisää resursseja. Kaikille hoitoon hakeutuville pitäisi sitä olla helposti saatavilla.

Palataan asiaan OSA II: merkeissä. Kiitos kun jaksoit lukea!

Isojen poikien hiekkalaatikko

Isojen poikien hiekkalaatikko

Tänään mennään kuivakasti politiikan synkissä vesissä.

Vaalikiima kasvaa

Eduskuntavaalit lähestyy. Puolueiden, sekä ehdokkaiden työ on alkanut. Kokoomuksen julkaisussa (Nykypäivä) Kokoomus julisti Keskustan päävastustajakseen. Luettuani tämän julistuksen ajattelin, että nyt on isoilla pojilla kovat piipussa.

En ole politiikan asiantuntija. Kunnallinen päätöksenteko kiinnostaa ja pyrin pysymään kärryillä myös korkeamman tason politikoinnista. Olen jo jonkin aikaa pohtinut sitä, että kuinka paljon aikaa ja energiaa päättäjiltä kuuluu asemansa ja puolueensa pönkittämiseen, vastustajapuolueiden edustajien kanssa riitelyyn ja muuhun epäolennaiseen. Jää myös vaikutelma, että päättäjiksi valikoituu keskimääräistä enemmän joko: 1. Omaa etuaan ajavia narsisteja, tai 2. Puolueideologiaan höyrähtäneitä AY-venkuloita.

Kouvolan poliitikot pelaavat vitosdivarissa

Täällä Kouvolassa olen mielenkiinnolla seurannut paikallispoliitikkojen riitelyä hiekkalaatikolla. Uutiskynnyksen on ylittänyt nippu isojen poikien riitoja, joiden seurauksena valtuustoryhmät ovat pilkkoutuneet pienemmiksi soluiksi. Perussuomalaiset saivat Anssi Tähtisestä tarpeekseen, ja mies istuukin kalliista puusta veistetyllä penkillään yhden miehen ”ryhmässään”. Onko niin, että asiat Kouvolassa ovat niin hyvin, että aikaa voidaan käyttää tällaiseen teatteriin? Minä vastaan: -En usko.

Huvittavaa on ollut myös seurata entisten- ja nykyisten valtuutettujen riitelyä paikallislehden verkkosivuilla. Jopa Kouvolan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jari Larikka (kok.), on liittynyt nettikinasteluun. Yleinen aihe on ollut monipalvelukeskus Ratamo, josta keskustelua käydään tätä nykyä internetissä. Jotenkin ymmärtäisin, jos kyseessä olisi joukko teinityttöjä keskustelemassa hevostenhoidosta, mutta.. Toinen suosittu ja ajankohtainen aihe on ollut tasa-arvoinen avioliittolaki. Tässä keskustelussa Jouni Suninen (ps.) on kunnostautunut, ja halunnut tuoda esille kristillisiä arvojaan. Taas mieleeni on tullut kysymys: miksi? Jos joku perustelee lainsäädäntöä uskonnollisin argumentein ollaan vaarallisilla vesillä.

Internet käy kuumana

Heitin vinkin keskustelufoorumille, että ehkä kannattaisi käydä keskustelua tärkeistä asioista kasvotusten nettifoorumin sijasta. Tämä vinkkini ei vaikuttanut, vaan sama ”suomi 24- meininki” jatkuu edelleen. Toisaalta on myönnettävä se fakta, että jos eduskuntaan mahtuu esimerkiksi Tossavaisen ja Hirvisaaren kaltaisia poliitikon karikatyyrejä, ei ole ihme, että vastaavia löytyy myös paikallistasolta.

yksin

(Olen extrovertti ja sosiaalinen ihminen. En kuitenkaan asetu kivuttomasti minkään puolueen valmiiksi pureskeltuun muottiin. Pikku kapinallinenko?)

Kun valistumaton valitsee kykenemättömän tekemään päätöksiä asioista joita valittu ei ymmärrä, on lopputulos usein sellainen, että yksittäinen Juha Huhtala Kouvolasta voi seurata tilannetta kuin B-luokan komediaa. Tässä lienee demokratian paradoksi.

Kiitos kun jaksoitte lukea.

Lupaan, että ensi kerralla on jotain positiivisempaa.

-Juha-

Uusi väylä ajatusten virralle..

Terve!

Blogin kirjoittaminen alkaa tästä. Olen etsinyt erilaisia väyliä kertoa ajatuksiani, ja tässä uusin kokeilu.

En osaa tarkkaan ennakoida, millaiseksi blogini muodostuu, mutta uskon että asiaa riittää yhteiskunnan monenlaisista asioista. Politiikkakin minua kiinnostaa, mutta olen tyytynyt olemaan ns. seurantalinjalla. Vaikka maailma on täynnä epäkohtia, on kaikesta löydettävissä myös positiivisia asioita. Muutos lähtee epäkohdan tunnistamisesta, joka analysoinnin kautta johtaa ratkaisuehdotukseen. Tarkoitus ei olekaan vain osoittaa sormella, vaan pyrkiä tuomaan jotain, joka vie asioita eteenpäin.

Luvassa on avautumista havaitsemistani epäkohdista, ja mikä tärkeintä, rehellisesti ja suodattamatta. Myös itsestäni ja sisäisestä mielenmaailmastani tulen kertomaan avoimesti. Minulla ei ole mitään salattavaa!

WP_20141022_001.jpg

(Kuva on otettu Repoveden kansallispuistossa. Ihminen, minä mukaan lukien on kadottamassa yhteyttään luontoon. Luonto on kuitenkin kaikki mitä meillä on. Ihminen on käsittämätön olento. Itsekkyyden ja yltäkylläisyyden tavoittelun takia tapamme ympäriltämme kaiken sen, mikä mahdollistaa oman elämämme.)

Kuka olen?

Vuonna 1980 syntynyt perheenisä Kouvolasta. Perheeseeni kuuluu ihana vaimoni Noora, kolme aivan mahtavaa perheeseemme sijoitettua poikaa, kaksi koiraa ja kissa. Perheeseen (omaani sekä käsitteenä) liittyy paljon kerrottavaa, mutta ei vielä..

Asumme rakentamassamme omakotitalossa Kouvolassa. Kouvolan kaupunkiin liittyy paljon kerrottavaa, mutta ei vielä.. Työskentelen lastensuojelualalla. Lastensuojelualaan minulla liittyy todella paljon kerrottavaa, mutta ei vielä..

Aikaisemmin työskentelin armeijan leivissä. Siihen liittyy paljon kerrottavaa, mutta ei vielä..

Harrastan kehonrakennusta. Se on narsistinen ja itsekeskeinen laji. En tunnista itseäni narsistiksi, enkä itsekeskeiseksi. Kehonrakennusharrastukseeni liittyy myös todella paljon kerrottavaa, mutta ei vielä..

Kirjoittelen välillä paikallislehteen (Kouvolan Sanomat) erilaisista asioista. Linkki viimeisimpään, joka käsittelee kirkon asemaa:

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide—Sana-on-vapaa/2014/11/08/Valtionkirkko%20on%20muinaisj%C3%A4%C3%A4nne/2014218139204/69

Vuodatettavaa löytyy lisäksi mm.: koululaitoksesta, päihteistä, lasten kasvatuksesta, urheilukulttuurista, uskonnoista jne.

Arvomaailmassani korostuu seuraavat asiat:

Luonnon kunnioittaminen, ihmisyys, tasavertaisuus, oikeudenmukaisuus, ja avoimuus.

Elämänasenteeni on positiivinen ja utelias. Pyrin vaalimaan rakkautta. Rakkaus on maailmaa koossapitävä voima. Maailmankaikkeuden käsittäminen ei liene ihmiselle tarkoitettu, mutta ainahan voin yrittää.

Hypätkää mukaan täysin ennalta arvaamattomaan kelkkaan. Edes itse en tiedä, että mihin tämä tie johtaa!

-Juha-