Kehonrakentajan päiväohjelma

Kuten olen maininnut, on kilpaurheilu aina ollut tärkeä osa elämääni. Urheilu on minulle terapiaa ja paineenpoistoventtiilini. Olen urheilun avulla saanut onnistumisen kokemuksia. Vaikka urheilu onkin monella tapaa näkyvää ja yleistä, on oma lajini monelle melko tuntematon. Harrastamani laji on kehonrakennus.

Kehonrakennus lajina

Kehonrekennus on arvostelulaji, jossa arvostellaan lihasmassan määrää, laatua ja erityisesti lihaksiston yksityiskohtien näkymistä. Lisäksi arvosteluun vaikuttaa esiintyminen, jota arvostellaan erilaisissa poseerausasennoissa, sekä vapaavalintaisessa musiikin tahdissa tehtävässä vapaaohjelmassa.

Kehonrakentajan vuosi jaksottuu erilaisiin osiin aivan kuten esimerkiksi kilpahiihtäjällä. Kaksi selvimmin erottuvaa jaksoa kehonrakentajalla ovat kilpailukausi ja sen ulkopuolinen aika ns. ”offseason”. Offseasonilla kehonrakentaja pyrkii harjoittelullaan kasvattamaan lihasmassaansa ja hiomaan yksityikohtia symmetrian saavuttamiseksi. Offseasonilla ruokaa syödään tavallista enemmän, sillä lihaskasvu vaatii ylimääräistä energiaa, sekä etenkin proteiineja rakennusaineeksi. Kun kehonrakentajan kilpailukausi alkaa, tarkoitetaan sillä sitä valmistautumisaikaa, joka päättyy kilpailutapahtumaan. Kilpailukaudella kehonrakentajan dietti ja harjoittelu suunnitellaan siten, että rasvakudosta saadaan poistumaan lihaksiston päältä mahdollisimman tehokkaasti. Tavallisesti kehonrakentajan valmistautuminen kilpailuun kestää 12-24 viikkoa kilpailijan lähtötilanteesta riippuen. Kilpalavalla olevan kehonrakentajan rasvaprosentti on noin 5, kun se atleettisella miesurheilijalla on noin 12-15%. Kehonrakentaja on näin ollen kilpalavalla varsin poikkeuksellisessa tilassa. Tämän rasvattomuuden, ja samanaikaisen lihaspyöreyden saavuttaminen ei ole yksinkertaista, eikä varsinkaan helppoa. On myös syytä painottaa, että kilpalavalla oleva kehonrakentaja on kilpailutapahtumaan äärimmilleen viritetty, ja usein käykin niin että kisakunto menetetään muutamassa päivässä, kun palataan runsaampaan ruokavalioon.

Kehonrakennuksen huono maine

Yleinen mielikuva kehonrakennuksesta on mielestäni epäkunnioittava kaikkia lajin harrastajia kohtaan. Jotta tämä mielikuva saisi vastapainoa, voin tuoda esimerkin päivästäni kilpailuihin valmistautuvana kehonrakentajana. Mielikuva öljyttyinä kirkkaissa valoissa speedoissa keikistelevistä steroidihirviöistä on kohtuuttoman epäreilu leima niille miehille, jotka harrastavat kehonrakennusta, ja niille naisille, jotka kilpailevat fitnesslajeissa. Fitnessurheilevasta naisesta minulla on läheistä kokemusta. Vaimoni Noora on edellisen vuoden pronssimitalista bodyfitneksen Suomenmestaruuskilpailuista.

Jkl 2014-989

Kehonrakentajan päivä

Olen tällä hetkellä kilpailuihin valmistautuvalla kaudella. Siksi päiväni on tarkasti aikataulutettu, ja ruokavalio yksityiskohtaisesti suunniteltu. Kaiken ruokani punnitsen elintarvikevaakaa käyttäen, jotta tiedän saavani oikean määrän oikeita ravitoaineita.

Yksikään päivä ei luonollisestikaan ole täysin samanlainen. Suurinta vaihtelua aiheuttaa työvuoroni. Pääsääntöisesti teen pitkiä, 14 tunnin työvuoroja. Vastaavasti minulla on keskimääräistä enemmän vapaapäiviä. Tämä esimerkki on päivästä, jona teen pitkän työvuoron.

05:50 Herätys. Mittaan puolen litran vesilasiin 15g haaraketjuisia aminohappoja, sekä teelusikallisen kehon happamuutta alentavaa pascoa jauhetta. Juomalla kulautan alas seuraavanlaisen kombinaation aineenvaihduntaa, rasva-aineenvaihduntaa kiihdyttävää ja yleistä hyvinvointia tukevia valmisteita. Kourallinen erilaisia tabletteja ja kapseleita koostuu seuraavasti: 2 x 500mg C-vitamiinitabletteja, 1 x100mcg D-vitamiinia, 3kpl Burnereita (yhdistelmä aineenvaihduntaa kiihdyttäviä ja ruuminlämpötilaa nostavia yhdisteitä), 1 x vihreäteekapseli, 1 x monivitamiini- mineraalivalmiste, 1 x L-Karnitiinitabletti.

Tämän jälkeen kytken koirat hihnaan ja lähden puolen tunnin reippaalle kävelylenkille.

07:20 Lähden ajamaan kohti työpaikkaa.

08:00 Työt alkaa. Koska työskentelen nuorisokodissa syön aamupalani yhdessä nuorten kanssa.

Aamupalani on seuraavanlainen: 80g kaurahiutaleita, 100g pakastemustikoita, 250g maitorahkaa, johon liraus mehukeittoa.

11:00 Lounas työpaikalla: 200g kananrintaa, 70g jasminriisiä, salaattia (ilman kastiketta).

14:00 Välipala työpaikalla: Omena, 250g maitorahkaa.

16:00 Päivällinen työpaikalla: 200g kananrintaa, 70g jasminriisiä, salaattia.

20:00 Välipala työpaikalla: omena, 250g maitorahkaa.

22:00 Pääsen töistä, jonka jälkeen ajan kuntosalille.

Matkalla hörppään treeniin valmistavan juoman, sekä 300-500mg kofeiinia tablettimuodossa vireystilani mukaan.

22:30-23:45 Treeni: 10 minuuttia lämmittelyä kuntopyörällä, jonka jälkeen tunnin harjoitus maksimitehoilla. Treenin aikana juon juoman, joka sisältää 50g maltodekstriiniä, 20g haaraketjuisia aminohappoja, 5g suolaa.

Treenin jälkeen syön keskikokoisen banaanin ja juon juoman, jossa on 50g heraproteiinia, 10g glutamiinia ja 10g kreatiinia.

Sitten suihkuun.

00:10 Palaan kotiin, jossa syön iltapalan: 200g raejuustoa, 50g cashew pähkinöitä

Ennen nukkumaan menoa otan 5mg melatoniinia, 6 x kalaöljykapseli, 100mcg D-vitamiinia, 1 x sinkki-magnesiumvalmiste

n. 01:00 Pää tyynyyn!

Yleisesti voin todeta, että kilpailuihin valmistautumisjakso tarkoittaa jatkuvaa näläntunnetta. Aterian jälkeen en tule kylläiseksi. Harjoitukset tulee kuitenkin jaksaa tehdä 100% teholla. Kokonaisrasituksen kasvaessa yleinen väsymys lisääntyy merkittävästi. Tämä johtuu siitä, että elimistöllä on luontainen taipumus pitää viimeisistä rasvavarastoistaan kiinni. Jotta nämä viimeiset rasvat saadaan kulutetuksi, tarvitaan äärimmäisen kovaa harjoittelua aliravitussa tilassa.

Kehonrakennuksen merkitys minulle

800_8621

Siteraan Kouvolalaista kultuurivaikuttajaa, rehtori, galleristi Vesa Parvista: ”Kehonrakennus on taidetta. Kuin kuvanveistoa, jossa pyritään muovaamaan ihmisvartaloa harjoittelemalla, kuten kuvanveistäjä omasta materiaalistaan.”

Tällä tavalla ajattelen itsekin. Paitsi, että kehonrakennus on kovaa urheilua, on siihen sisäänrakennettuna esteettinen, jopa taiteellinen elementti. Kehonrakennuksessa pyritään mahdollisimman täydelliseen symmetriaan, aivan kuten Michelangelo aikanaan.

Kehonrakennuksen harrastaminen kilpatasolla vaatii tiettyä itsekkyyttä. Yksilölajina se mahdollistaa kuitenkin esimerkiksi perhe-elämän kannalta sellaista joustoa, jota ei esimerkiksi joukkuelajien harrastajilla ole. Harjoittelupäivän pystyy suunnittelemaan lapsiperheessäkin, ei kivuttomasti, mutta vähintäänkin hyvin. Kilpaurheilu vaatii aina uhrautumista. Harjoitteluun käytetty aika on aina muusta asiasta pois. Uskon kuitenkin, että jos ihmisellä on elämässään tavoitteita, joita kohti hän kulkee, ja kykenee niitä toteuttamaan, pystyy hän antamaan myös läheisilleen enemmän. Kaikkensa urheilusuoritukseensa antanut urheilija voi fyysisestä väsymyksestään huolimatta tarjota läheisilleen energiaa, läheisyyttä, ja ravitsevaa seuraa. Näin uskon, että kilpaurheilun ottama aika ja läheisten kanssa vietetyn ajan laatu kompensoivat toisiaan.

Tässä tämä hieman aikaisemmista aiheista poikkeava blogipäivitykseni. Loppuun voin sen olevan tärkeää, että jokaisella ihmisellä on mieleinen harrastus. Jos joku haluaa pelata pöytätennistä, kerätä postimerkkejä tai vaikkapa harrastaa kehonrakennusta, ei sen tulisi olla pilkan tai ihmettelyn aihe. Jokainen yksilö tehköön sitä mistä eniten nauttii!

-Juha-

Mainokset

Laput silmillä kulkevaa hevosta / ihmistä on helppo taluttaa

laput silmillä

”Tänään pohditaan ihmisten taipumusta kapeakatseisuuteen.”

Lasta pyritään pienenä suojaamaan elämän ikäviltä asioilta. Sodat, väkivalta, rikollisuus, huumeet jne. koetaan aiheiksi, joista pienen lapsen ei tarvitse tietää. Tietämättömyys vaiheessa, jossa lapsi ei vielä ole kyllin kehittynyt käsittelemään vaikeita asioita, on lapselle hyväksi. Vanhempien tehtävä ei ole helppo, kun tulee arvioida, että missä vaiheessa lapsille selitetään esimerkiksi se, mitä kansanmurhalla tai insestillä tarkoitetaan. Aikuisen asettamat laput lapsen simillä voidaan hyväksyä, kunhan lapsi muuten kasvatetaan suvaitsevaiseksi ja ajattelevaksi yksilöksi.

Aikuiset ihmiset kulkevat laput silmillä

Eniten kummastuttaa se, miten aikuiset ihmiset ovat alistuneet kulkemaan laput silmillään. Valtavirran mukana meneminen koetaan monella tapaa helpommaksi. Tätä asiaa pohtiessani kävin dialogin itseni kanssa ja löysin jotain, mikä omalta kohdaltani selittää ilmiötä.

Aikuistuessani, ja etenkin armeija-aikana minuun iskostuivat perinteiset koti-uskonto ja isänmaa– arvot. Olin ylpeä arvoistani, ja koin löytäneeni elämälleni polun jota kulkea. Jälkeenpäin ajateltuna olin tilanteessa, jossa olin sulkenut ympäriltäni monia tärkeitä asioita. Ajatusmaailmani oli patriotistinen. Vieroksuin maahanmuuttajia ja erilaisuutta. Halusin pitää Suomen suomalaisilla. Painotin usein puheissani sanoja ulkoistavia (ne, nuo, he) pronomineja puhuessani esimerkiksi venäläisistä tai pakolaisista. Puhuin heistä kuin he olisivat eri lajin edustajia.

Uskonnon koin antavan minulle jonkinlaista henkistä tukea. Vaikka en koskaan tuntenut mitään kristinuskon kuvailemaa jumalallista, halusin silti uskoa siihen. Olihan uskonto mainittu mantrassani, jonka vuoksi uskoin eläväni.

Koti oli, ja on edelleen minulle tärkeä paikka. Eikä vain se paikka, vaan siellä asuvat ihmiset. Tämä onkin arvoistani se, joka eniten on kestänyt ihmisenä kasvamiseni muutokset. Kotiin on aina kiva palata ja siellä on mukava olla. Siellä kanssani asuvat ihmiset antamat elämälleni arvon.

Epäolennaisesta tuli olennaista

Kun Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto kävivät presidentinvaalikamppailua olin vahvasti sitä mieltä, ettei puolustusvoimien ylipäällikkönä voi toimia homoseksuaali. Myöhemmin olen myöntänyt, että tämä argumentti oli valistumaton, harkitsematon ja täysin irrallinen tekijä valittaessa Suomelle asiantuntevaa presidenttiä.

Sinivalkoiset laput silmilläni kuljin yli kymmenen vuotta. Silloin minua ei suuresti kiinnostanut köyhien maiden nälänhätä, pakolaisten kärsimykset, eikä edes lautasellani olevan ruoan alkuperä. Menin kuin panssarivaunu asiasta toiseen pysähtymättä pohtimaan, että mitä olen tekemässä, tai varsinkaan sitä, miten toimintani vaikuttaa muihin. Jätin sotilasuran taakseni vuonna 2010, ja siirryin työskentelemään lasten- ja nuorten parissa. Tämä muutos oli jälkeenpäin ajateltuna yksi ihmisenä kasvamiseni väistämätön valinta.

Nykyisin vanhoista arvoistani on jäljellä koti, ja isänmaakin tietyin ehdoin. Suomi on hyvä maa asua, mutta en pidä sitä mitenkään ylivertaisena. Uskon, että olisin onnellinen muissakin maissa asuessani. En ole kotimaastani mustasukkainen. Suomesta saavat nauttia myös muualta tulevat ihmiset. Ihmiset (eivät ”nuo” tai ”ne”) ovat kaikki samaa lajia, vain ulkonäkö vaihtelee. Siksi minua kummastuttaa nationalismi ja kansojen vastakkain asettelu. Olen toivonut ihmislajin vähitellen kehittyvään suuntaan, jossa sen ei enää tarvitsisi tappaa omaa lajiaan. Olenkin miettinyt, että onko ihmisissä sisäänrakennettu virhe, jonkinlainen itsetuhomekanismi. Myönnän, että minusta on kypsymässä pasifisti. Tosin maltillinen sellainen. Ymmärrän, että muutos on hidasta, ja asevoimiakin tarvitaan vielä konflikteja ennaltaehkäisevänä elementtinä. Suuri unelmani on kuitenkin se, että diplomatian osuus kasvaisi maailman konfliktien ratkaisussa, eikä aseisiin tarvitsisi enää tarttua.

Suomen tulisi myös ehdottomasti pysyä sotilasliitto NATO:n ulkopuolella. Tämä Yhdysvaltojen ”maailmanpoliisi-politiikan” keihäänkärki on asia, jonka vaarallisuus kaikkien tulisi tiedostaa. Suomi tarvitsee myös rohkeutta pitää välit kunnossa naapurimaa Venäjään.

Tiedätkö miltä maailma näyttää?

Kuinka moni tietää, että -50 luvun jälkeen toinnikalakanta on laskenut 97%. Tonnikala on nykymenolla kuolemassa sukupuuttoon. Kuka uhkaavasta sukupuutosta hyötyy? Ei ainakaan maapallon ekosysteemi. Tilanteesta hyötyvät kalantuotantoyhtiöt, jotka sukupuuton jälkeen voivat myydä viljeltyä tonnikalaa harvinaisen herkkuna, ja moninkertaiseen hintaan. Tätä ei laput silmillä kulkeva kansalainen tiedosta, vaan lastaa tonnikalaa kärryihinsä kuten ennenkin.

Liha on yksi tulevaisuuden suurista kysymyksistä

Lihaan ja varsinkin sen tuotantotapaan liittyy monia maailmanlaajuisia ongelmia. Suosittelen perehtymään tehotuotetun lihan alkuperään. Kuinka moni haluaa makkaraa haukatessaan nähdä kuvan eläimestä jota syö? Lihatalous on erottanut termit eläin ja liha toisistaan. Liha on vain tuote, eikä kukaan enää ajattele sen alkuperää. Jokaisen lihaa syövän tulisi kohdata ne kiistattomat faktat, mitä aiheeseen liittyy. Tulisi tietää miten eläin on kulkenut lautaselle. Nähdä sen elinolosuhteet, mahdolliset kärsimykset, teurastustapahtuma jne. Mutta jälleen kerran on helpompaa todeta, ettei asia kuulu minulle. Riittää että liha on hyvää, eläimen kohtalo ei kiinnosta. Makunautinnot ajavat etiikan yli.

”Itse olen ratkaissut asian olemalla syömättä tonnikalaa ja tehotuotettua lihaa. Suosin luomutuotteita, vaikka ne maksavatkin valitettavasti hieman enemmän.”

Ilmaston lämpeneminen – Jäämeren sulaminen

Ilmastonmuutosta on turha kiistää. Kuinka moni on sen vuoksi valmis luopumaan kulutustottumuksistaan? Olen ihemetellyt, että miten kevyesti ihmiset ottavat maapallon tuohoutumisen. Nykyisinkin törmää siihen, että joku kiistää ilmaston lämpenemisen. Usein se tehdään laput silmillä tyyliin: ”Olihan talvi -99 todella kylmä.” Ainahan näitä leutoja talvia on ollut.” jne.

Enempää salaliittoteoreetikoksi ryhtymättä voi ihmetellä sitä, miten tietyt supervaltiot ovat jääneet ilmastosopimuksien ulkopuolelle. Toisaalta eihän heitä jäämeren sulaminen haittaisi, koska silloin Koillisväylä pysyisi auki. Ja kun Koillisväylä on auki, tarkoittaa se tuhansia kilometrejä lyhyempää laivareittiä. Tämä hyödyttää taloudellisesti erityisesti suuria globaaleja yrityksiä. Ei kuitenkaan mennä näihin asioihin syvemmälle. Jokuhan saattaisi vaikka keksiä, että Yhdysvaltoja pyörittääkin raha, eikä kongressi.

Uskonto

Kyseenalaistamista pidän kansalaisvelvollisuutena. Jos tunnustaa jotain uskontoa, tulisi asioiden pois sulkemisen sijaan lähestyä aihetta kiihkottomasti, uteliaasti ja jopa tieteellisesti. Uskonnoista löytyy paljon mielenkiintoista materiaalia. Kuinka moni esimerkiksi tietää, että Egyptissä 3000 ennen ajanlaskun alkua oli jumala nimeltä Horus. Horus syntyi joulukuun 25. päivä neitsyen synnyttämänä, syntymään liittyi tähti idässä, Horuksella oli 12 opetuslasta, jne. Tai kuka tietää Kreikkalaisesta jumalasta Attiksesta, jonka kerrotaan eläneen 1200 vuotta ennen ajanlaskun alkua? Attis syntyi joulukuun 25. päivä neitsyestä, ristiinnaulittiin ja nousi kolmantena päivänä kuolleista. Kuinka monelle tuttu on hindulaisten Krishna, joka syntyi neitsyestä, tähti loisti idässä, teki ihmeitä ja nousi kuolleista. Näitä esimerkkejä uskontojen yhtäläisyyksistä on lukuisia. Nykyuskonnot vaikuttavat kehittyneen aurinkojumalasta. Se onkin täysin loogista. Onhan aurinko kaiken elämän mahdollistava tekijä.

Monet ihmiset kulkevat jonkun tietyn uskonnon laput silmillään, eivätkä edes vaivaudu tutkimaan mistä kaikki on saanut alkunsa. En halua kristittyjä halveksia, kun totean, että raamattu on vain yhden ajan kertomus, jolla on yritetty selittää yliaistillisia asioita. Se on symbolinen ja ihmisen kirjoittama. Se ei ole arvoltaan yhtään enempää kuin esimerkiksi Koraani tai hindulaisten neljä Vedaa (pyhää kirja).

Itse ajattelen uskonnoista olevan yksilölle joskus hyötyä, mutta maapallolle useimmiten haittaa. Käydäänhän uskontojen nimissä sotaa ympäri maapalloa. Uskonnot mahdollistavat pahimmillaan tulkintoja, joilla ihmiset saadaan vahingoittamaan toisiaan. Kaikki vastakkainasettelu on vaarallista.

Kiitos kun pysyitte mukana.

openmind

”Ottakaa laput pois silmiltä, ja katsokaa mitä ympärillänne tapahtuu. Kyseenalaistakaa ja olkaa rohkeita”