Miten tulla onnelliseksi?

Minä en ole onnellisuuden asiantuntija. Olen kuitenkin kiinnostunut aiheesta laajemmassa kontekstissa. Paljon käytetyn termin taustatekijät kiinnostavat. Olen positiivisen psykologian kannattaja ja pyrin myös pohtimaan asioita, jotka voisivat viedä ihmisiä ja ihmiskuntaa kehityksessään eteenpäin.

Onnellisuus on asia, jota ihmiset pitävät hyvään elämään kuuluvana välttämättömyytenä. Ilman onnellisuutta ei elämällä koeta olevan merkitystä. Onnellisuutta saatetaan tavoitellaan siten, kuin se olisi joku yksittäinen elementti, puussa roikkuva omena. Onnellisuus on kuitenkin käsite, jota ei ole yksinkertaista määritellä. Esimerkiksi ilo on käsitteenä paljon yksinkertaisempi. Tässä kirjoituksessa haluan käsitellä muutamia onnellisuuteen kuuluvia tekijöitä, sekä keinoja onnen saavuttamiseksi.

Onnellisuuden peruspilarit

Ihmisen toimintaa ohjaa eloonjäämisvietti. Elossa pysyminen ja fyysisen hyvinvoinnin merkitys onnellisuuden taustalla on välttämätön. Ei voi olla onnellinen, jos ei koe selviytyvänsä ympäröivän maailman haasteista.

Toinen perustason onnellisuuden mahdollistava tarve-tekijä on sosiaalisuus. Ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee ympärilleen muita ihmisiä. Ihminen tarvitsee sosiaalista vuorovaikutusta, jossa hän saa, mutta saa myös antaa. Kaksisuuntainen rakkaus on miltei täydellinen esimerkki onnea lisäävästä tekijästä. Ihminen on olio, joka ahdistuu ja alkaa voimaan pahoin joutuessaan laumansa ulkopuolelle. Tämä ilmiö näyttäytyy koulukiusaamisen yhteydessä, kun kiusattu jätetään ryhmän ulkopuolelle. Tällainen ulkoistaminen ahdistaa ja syö onnellisuutta.

Vapaus

Vapaustaistelijat ovat todenneet: ”Live free or die.” Vapaus on yksi harvoista asioista, joiden vuoksi ihminen on valmis antamaan henkensä. Yksilön omassa maailmassa onnellisuutta lisäävä vapaus on tunne siitä, että pystyy toteuttamaan ja ilmaisemaan itseään. Vapaus ei ole kiinni ainoastaan fyysisestä vapaudesta. Vankilassa elävä vanki voi tuntea itsensä vapaaksi, mikäli hän kykenee toteuttamaan itseään tekemällä mielekkäitä ja merkityksellisiä asioita.

Jotta ihminen kykenee tekemään merkityksellisiä asioita, tarvitsee hän kyvykkyyttä. Jos minä näkisin mielessäni vision kauniista pronssipatsaasta, mutta koska minulta puuttuu kyvyt patsaan toteuttamiseksi, olisi minun vaikea tuntea onnea toteutumattomasta unelmasta. Tässä kohtaa asiaan liittyy lohdullinen tekijä, ja se on itsensä kehittäminen. Jo se, että ihminen kykenee kehittämään itseään ja oppimaan uutta tuottaa onnellisuutta. Itse voisin ryhtyä harjoittelemaan kuvanveistoa, ja jo opetellessani sitä ja viimeistään havaitessani kehittymistä, kokisin onnellisuuden tuntemuksia.

Läheisyys

Läheisyys on ihmisellä perustarve iästä tai muista tekijöistä riippumatta. Kosketuksen positiiviset vaikutukset ovat kiistattomat. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vanhuksilla, joiden kyvykkyys tehdä asioita on laskenut, läheisyyden ja vuorovaikutuksen merkitys hoitohenkilökunnan kanssa korostuu. Jokainen voi kuvitella katsellessaan vanhustenhoidon nykytilaa, että tarjotaanko vanhuksillemme mahdollisuudet onnelliseen elämään läheisyyden ja sosiaalisen kanssakäymisen osalta?

Tekeekö raha onnelliseksi?

”Kyllä ja ei.”

Onnellisuustutkimuksessa ihmisille annettiin rahaa käytettäväksi 1) itseensä tai 2) toisiin ihmisiin. Siihen ryhmään kuuluvat, jotka käyttivät rahat itseensä, ei havaittu muutoksia onnellisuuden tasossa. Niiden ihmisten, jotka käyttivät rahat muihin, onnellisuuden taso nousi. Voidaan todeta, että hyvän tekeminen tuottaa onnellisuutta.

Joskus kuvitellaan, että asioita ostamalla voi tehdä itsensä onnelliseksi. Tämä on ulkoista onnellisuuden tavoittelua, jota yleensä seuraa pettymys, kun ostettu tavara ei tuottanutkaan onnea. Tämän toteamuksen tekeminen lisää ahdistusta entisestään. Muistakaa: Mielialashoppailu ei oikeasti auta! Sama ilmiö toistuu esimerkiksi ahmimiskäyttäytymisessä tai päihteidenkäytössä. Nämä fyysisestikin vahingolliset toimintatavat lisäävät ahdistusta, vaikka niillä tavoitellaan hyvää oloa.

Rahalla voi saavuttaa onnea käyttämällä sen elämyksiin, erityisesti elämyksiin toisten ihmisten kanssa. Tulee muistaa, ettei raha ole onnen edellytys. Elämyksiä voi saada monista pienistä asioista, joista suurin osa on ei maksa mitään. On kyse vain siitä, että miten näkee ympäristönsä ts. asenteesta. Näkeekö maailman vain tylsänä ja harmaana, vai mielenkiintoisena ja värikkäänä, joka on täynnä mahdollisuuksia.

Onnellisuuden tavoittelu

Se ei kannata. Miksikö? No koska se yleensä johtaa onnettomuuteen. Pakonomaisesta onnen tavoittelusta esimerkkejä ovat esimerkiksi väkisin julkisuuteen tunkeutuneet ihmiset. Ihmiset, jotka ovat kuvitelleet kuuluisuuden tuovan onnellisuutta. Ihmiset, jotka ovat nopeasti huomanneet ettei kuuluisuus yksin lisääkään onnea, vaan onnettomuutta. Toinen esimerkki on rikastumisen tavoittelu. Nämä ihmiset uskovat rikkauden tuovan onnen. Rikastuttua nämä ihmiset ahdistuvat, kun näin ei tapahtunutkaan, vaan varallisuuden mukana tulikin haittoja kuten epäluottamusta muita ihmisiä kohtaan. Tässä on tärkeää muistaa, että varakas ihminenkin voi olla onnellinen. Hän voi olla onnellinen silloin, kun varallisuus on tullut hänen toteuttaessa itseään tavalla josta hän nauttii. Raha ei olekaan vain viivan alla oleva luku, vaan oman kyvykkyyden ja merkityksellisen toiminnan sivutuote. Nämä ihmiset eivät ylpeile rahoillaan, vaan suhtautuvat rahoihin jokseenkin neutraalisti. Nämä ihmiset eivät mainitse rahan tuoneen onnea, vaan he kertovat onnen tuoneen se merkityksellinen työ, joka johti rikastumiseen.

Merkityksellinen tekeminen – flow

Kun ihmisellä on elämässään sellaista tekemistä, josta hän saa nautintoa on hänellä yksi tärkeä edellytys onnellisuuden saavuttamiseksi. Parhaimmillaan mielekäs tekeminen johtaa niin sanottuun flow-tilaan, jossa tekeminen ”imaisee” tekijänsä mukanaan. Yksi flow-tilan saavuttamisen merkeistä on ajantajun kadottaminen. Se tunne,kun aika tuntuu menevän tavallista nopeammin. Tällainen flow on mieltä ravitsevaa ja onnellisuutta kasvattavaa. Jokaiselle ihmiselle olisi tärkeää se, että olisi jotain sellaista tekemistä josta todella nauttii. Täydellistä on se, jos se tekeminen on työ, josta saa palkkansa.

Ihminen väärässä roolissa

Ihmisellä voi olla kaikki elämänsä ulkoiset tekijät kunnossa, mutta hän voi silti tuntea onnettomuutta. Ihminen saattaa olla väärässä roolissa. Joku muu ihminen olisi todennäköisesti samassa tilanteessa onnellinen, mutta hän itse ei ole.

Esimerkki masentuneesta kirurgista

Yhdysvaltojen keskilännessä eli yksi maailman parhaista sydänkirurgeista. Kirurgi teki todella tärkeää työtä, ja saattoi pelastaa jopa kolme ihmishenkeä päivässä. Hän nautti muiden ihmisten suurta arvostusta ja palkkakin oli kohdallaan. Hänellä oli perhe ja sosiaalista elämää. Silti kirurgi alkoi kokea voimattomuutta lähteä töihin ja vähitellen masentui. Kirurgi oli syntynyt lääkäriperheeseen ja häntä oli pienestä asti ohjattu lääkärinammattiin. Valinta oli ikään kuin tehty hänen puolestaan. Kirurgi koki olevansa väärässä roolissa. Hän ei ollut omassa roolissaan vai jonkun muun suunnittelemassa roolissa. Hän ei saanut tekemästään työstä mielihyvää, eikä kokenut toteuttavansa itseään ja onnellisuus puuttui.

Miten tulla onnelliseksi

Ihmisen onnellisuuden resepti ei ole monimutkainen. Onnellisuus tulee kuin itsestään silloin, kun ihminen: 1) Elää sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa 2) kokee vapauden tunnetta 3) saa läheisyyttä ja 4) kokee itsensä merkitykselliseksi tekemällä merkityksellisiä ja mielekkäitä asioita.

Elämän merkityksen voi tiivistää seuraavaan lauseeseen: (Filosofi Frank Martela)

”Elämän merkitys syntyy siitä, että tekee itsestään merkityksellisen muille, tekemällä itselleen merkityksellisiä asioita.


”Haluan kiittää filosofian tohtori Frank Martelaa viisaista ajatuksista, ja siitä syntyneestä innostuksesta tutkia onnellisuutta. Tämän kaltainen into, on juuri sitä flow-tilaksi kutsuttua energiaa, joka lisää onnellisuutta.”

Mainokset

Hyi h…..ti mitä touhua!

Suomessa toteutetaan elinkeinoa, joka ei ole eläimien oikeudet huomioiden hyväksyttävää toimintaa. Suomi on jäänyt tässä asiassa kehitysmaaksi. Länsimainen yhteiskunta on jyrkästi tuominnut turkistarhauksen, mutta Suomessa eläinrääkkäys saa jatkua. Kaakonkulman humanisti vetää ylpeänä ”kettutytön” viitan harteilleen ja käsittelee omasta näkökulmasta tätä aihetta.

Muistutus turkistarhauksen raakuudesta

Katselin dokumenttia, jossa käsiteltiin suomalaisten turkistuottajien bisneksiä. Katsellessani videokuvia häkeissä elävistä minkeistä ja ketuista, aloin voimaan pahoin. Fyysinen pahoinvointi oli merkki mieleni järkytyksestä. Tämän reaktion aiheutti dokumentissa esitetty käsittämätön ja raaka toiminta, jossa eläimellä ei ole mitään muuta, kuin rahallinen arvo. Turkistarhaus on järjellisesti ja eettisesti ajateltuna täysin järjetön elinkeino. Minkkiturkki tai kaulaan kietaistu kettupuuhka ovat turhakkeita, joiden käytölle ei ole mitään järjellistä perustetta. Turkistuotteen valmistamiseksi on syntyy tuhansia ja tuhansia vankeuteen tuomittuja viattomia luontokappaleita, joiden lyhyt elämä rajoittuu säälittävän pieneen teräshäkkiin. Häkkiin, josta puuttuvat kaikki eläimelle luontaisesti kuuluvat virikkeet. – Mitä V..tua?, ajattelin. Miten tämä edelleen voi olla mahdollista Suomessa?

Epäreilu maailma

Katselin sohvallani makailevaa Dogo argentino- rotuun kuuluvaa perheenjäsentämme, koiraamme Xenaa. Xena loikoili tyytyväisenä herkkupapanat syötyään ja luun järsittyään kotimme nahkasohvalla, johon se oli möyhentänyt fleecehuovan makuupaikkansa kohentamiseksi. Xena tuhisi tyytyväisenä ja onnellisen oloisena.

Koiramme
”Näillä kaveruksilla on perusasiat kunnossa. Laadukasta ravintoa, ulkoilua metsäpolulla, rapsutuksia ja silityksiä.”

Kontrasti televisioruudulla näkyvään kettuun, jonka silmä oli puhki ja etujalka poikki oli järisyttävä. Pohdin, että miten ihminen, joka lähtökohtaisesti tulisi rakastaa luontoa ja eläimiä, antaa tuollaisen julmuuden jatkua.

Mitta on täynnä!

Minua on vihreän ideologiani vuoksi nimitelty muun muassa viherpiipertäjäksi. Olen tulkinnut sen niin, että se on kunnianimitys ihmisestä, joka ui sopivasti vastavirtaan puolustaen luontoa, ihmisiä ja eläimiä. Tämän julkisen kannanoton myötä saanen lisätittelin kettutyttö. Pyydän kuitenkin kaikkia pohtimaan, että onko seuraavissa kuvissa näkyvä toiminta inhimillistä? Voisitko itse ajatella osallistuvasi tuollaiseen toimintaan? Vai onko vain helpompi sulkea silmät ja pitää ns. turpa kiinni?

turkistarhaus 1.

turkistarhaus 2

turkistarhaus 3

turkistarhaus 4

turkistarhaus 6

turkistarhaus 7

Tämä kaikki kidutus vain siksi, että joku turhamainen ihminen saa koristautua tapetun eläimen turkkiin. Onko tämä mielestäsi tyylikästä?

turkistarhaus 10

turkistarhaus 9

turkistarhaus 8

Muutos on mahdollinen

Minä olen uimassa mukaan politiikan sekaviin pyörteisiin. Sen olen päättänyt, että mikäli minulla koskaan on pieniäkin vaikutusmahdollisuuksia siihen, että turkistarhauksen kaltainen toiminta Suomessa saadaan loppumaan, ilmoittaudun mukaan talkoisiin.
”Muutos alkaa yksilöstä.”

Täytyy myöntää, että jopa itse yllätyin näistä voimakkaista reaktioista, joita turkistarhaus minussa herätti. Ehkä nuoruuteni näennäisen miehinen egoni, joka oli kuitenkin keskenkasvuinen ja hauras, ei antanut minulle rohkeutta ottaa kantaa tällaisiin asioihin. Nykyisin olen oppirahani maksanut neljääkymppiä lähestyvä äijänkönsikäs, joka uskaltaa sanoa asioista sen mitä on niistä mieltä. Tunne on kieltämättä vapauttava. Suosittelen rehellisyyttä itseä kohtaan kaikille.