Monikulttuurinen Suomeni

Tässä kirjoituksessa pohdin monikulttuurisuutta ja ilmiötä, joka sen ympärille on syntynyt. Minkälaisesta monikulttuurisesta Suomesta unelmoin, ja miten se on mahdollista saavuttaa?

Vastakkainasettelu tappaa rakentavan keskustelun

Kansanedustaja Immonen päästi valloilleen taannoisen aivopierunsa, jossa hän voimakkain sanankääntein nimesi monikulttuurisuuden painajaiseksi. Tästä syntyi suuriin mittasuhteisiin kasvanut ääripäiden sapelien kolistelu, ja tuntui siltä, että jokaisen on pakko valita puolensa. Itse tuomitsin julkisesti Immosen hyökkäävän retoriikan, mutta samalla pohdin, että mitä kiivaiden kommenttien takana oleville asioile olisi mahdollista tehdä. Immonen lynkattiin julkisesti. Se oli odotettua ja helppo hyväksyä. Minua on kuitenkin ahdistanut ilmapiiri, jossa asioista eri mieltä olevat ihmiset eivät kuuntele toisiaan, vaan keskittyivät lähinnä vastapuolen nimittelyyn. Kaikesta huolimatta kiitän Olli Immosta siitä, että hän nosti monikulttuurisuus teeman tehokkaasti esille. En usko, että Immonen itsekään pystyi ennakoimaan, kuinka suuren vastavoiman hänen Facebook päivityksensä nostatti.

”When you talk, you are only repeating what you already know. But if you listen, you may learn something new” – Dalai Lama

Miksi asioista ei keskustella?

Piirtäessäni kuvaa monikulttuurisesta Suomesta, havaitsin nopeasti, ettei ole vain kahta äärimmäistä vaihtoehtoa tai mielipidettä. Totesin, että keskustelua käydään vääristä lähtökohdista. Olen odottanut keskustelua esimerkiksi siitä, että miten maahanmuuttajien olosuhteita voitaisiin parantaa, jotta heillä olisi paremmat edellytykset kokea olevansa Suomen tasa-arvoisia asukkaita. Maahanmuuttokriitikoilla ja maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvilla on varmasti ainakin yhteen asiaan yhteneväinen mielipide. Se on: Niiden maahanmuuttajien, jotka Suomessa asuvat, toivotaan saavan opiskelu- tai työpaikka ja heistä toivotaan veronmaksajia yhteikuntaamme. Kukaan ei varmasti toivo, että Suomessa väkivalta lisääntyy tai turhautuminen purkautuu mellakoihin jne. ”Kyllä – Ei -väittely” vie focuksen pois rakentavista asioista.

Kysymys kuuluu: Eikö tämä konsensus olisi syytä jotenkin hyödyntää, sen sijaan että omista poteroista heitellään halventavia argumentteja?
Tällä hetkellä ilmapiiri on sellainen, että maahanmuuttokriitikot levittävät sosiaalisessa mediassa artikkeleita, joilla he toivovat kasvattavansa negatiivista kuvaa maahanmuuttajista. Maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvien tehtävänä on ollut puolustautua näiltä hyökkäyksiltä, usein hyökkäämällä itse. Onko tässä ”sodankäynnissä” mitään järkeä?

Minun Suomeni

Minun Suomessani kaikki ihmiset ja kulttuurit elävät rinnakkain. Siinä ihmisten väliseen kanssakäymiseen ei vaikuta alkuperä, uskonto tai äidinkieli. Kaikki ulkoiset tekijät ovat minun Suomessani täysin merkityksettömiä. Minulta on kysytty, että mitä mieltä olen siitä, että maahanmuuttajat saavat parempia sosiaalietuuksia kuin kantasuomalaiset. Olen vastannut, että minun Suomessani kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Sosiaaliturva-järjestelmää hyväksi käyttävät ja työtä vieroksuvat henkilöt ovat mielestäni sosiaalipummeja synnyinmaastaan tai ihonväristään riippumatta. Samalla olen muistuttanut, että tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka antaa. Sen verran menen aiheesta sivuraiteille, että totean Suomen sosiaaliturvajärjestelmän olevan uudistuksen tarpeessa. Työn tulisi aina olla etuuksien varassa elämistä kannattavampaa. Tässä on syy sille, miksi me Vihreät kannatamme perustuloa.

Miten minun Suomeni toteutetaan

Kaiken mahdollistava tekijä on toisten ihmisten kunnioittaminen. Niin kauan, kun maahanmuuttaja tai puistonpenkillä kaljaa kittaava Pentti Perusjamppa tuntevat alemmuudentunnetta suhteessa ympäristöönsä, ei voida olettaa asioiden korjaantuvan. Ongelma on syrjäytyminen, ei ihonväri. Kyky kunnioittaa ja arvostaa toisia ihmisiä lähtee terveestä itsetunnosta. Pienet koirat ovat kovimpia räksyttämään. Joskus ihmettelen värillisiä henkilöitä tuijottavia ihmisiä. Nopeasti muistan, että maahanmuutto on Suomessa uusi ilmiö ainakin, kun puhutaan Afrikasta tulevista maahanmuuttajista. Suomi muuttuu, mutta se ottaa aikansa. Olen kuitenkin lohdullinen. Tällä hetkellä ala-asteilla, yläasteilla, ammattikouluissa, lukioissa ja yliopistoissa kasvaa sukupolvi, joille maahanmuuttajien kanssa kommunikointi on täysin arkipäiväistä. Nämä lapset ja nuoret leikkivät ja opiskelevat eri kulttuurien välisessä vuorovaikutuksessa. Ei Helsingin yliopistossa kukaan tuijota mustaa miestä. Vaikuttaakin, että tämä antipatia monikulttuurisuutta kohtaan on hieman varttuneempien kantasuomalaisten ongelma.

monikulttuurisuus

Jäitä hattuun

Jotta Suomi voi sopeutua monikulttuurisuuteen, tarvitaan vuoropuhelua kaikkien kansanryhmien välillä.

Jos joku kansallismielinen on harrastanut itseruoskintaa lukemalla tämän kirjoituksen näin pitkälle, hän ehkä miettii: ”Ongelmia ei tule, kun ei oteta yhtä ainoata maahanmuuttajaa Suomeen, eikä ainakaan Afrikasta”. Hänelle voin todeta, että monikulttuurisuus ja Afrikkalaiset ovat tulleet Suomeen jäädäkseen, eikä siihen voi enää vaikuttaa. Otetaan esimerkiksi somaliyhteisö. Somalinainen synnyttää keskimäärin 3,5 lasta. Vastaavasti Suomalainen nainen synnyttää keskimäärin 1,8 lasta. Jo tämä yksi pieni esimerkki kertoo, että somaliyhteisö Suomessa kasvaa, ja vastaavasti kantaväestö pienenee. Paineet esimerkiksi pakolaisten kotouttamiseen panostamisesta suurenevat entisestään, kun otetaan huomioon, että Suomi on kansainvälisten sopimusten mukaisesti vastuussa turvapaikanhakijoiden ja kiintiöpakolaisten ottamisesta. On typerää ajatella, ettei näille ihmisille tarvitse tehdä mitään. Mikäli Suomen Sisu saisi päättää, ei kotouttamiseen laitettaisi varmasti yhtään euroa. Ei tarvita suurtakaan älykkyyttä sen ymmärtämiseksi, että tällä ajatusmallilla on ongelmia odotettavissa. Suomessa ei voi olla kahden kerroksen väkeä.

Suomalaisten tulee asennoitua siihen, että Suomi ei ole mikään monoliitti, ei se ole koskaan ollutkaan. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua vallitsevaan tilanteeseen.

Meidän tulee keskustella rakentavasti siitä, että miten saamme maahanmuuttajat integroitua yhteiskuntaamme entistä tehokkaammin. Tarvitaan kypsää vuoropuhelua, ja rakentavia ehdotuksia. Kaakonkulman humanisti on siihen valmis, oletko sinä?

Mainokset