Vastakkainasettelu ei vie Suomea eteenpäin

Olen jo jonkin aikaa seurannut suomen luokattoman huonoksi luisunutta keskusteluilmapiiriä. Esimerkiksi turvapaikanhakijoiden ympärillä käydystä keskustelusta ei enää usein voida käyttää termiä keskustelu.

Juupas – Eipäs

Vaikka sama ilmiö toistuu kaikissa yhteiskuntaa erilleen repivissä poliittisissa ja epäpoliittisissa asioissa, keskityn tällä kertaa turvapaikanhakijoiden ympärillä yhä kiihtyneeseen debattiin. Asioista väittelyn ympärille on syntynyt tahallisen väärinymmärtämisen kulttuuri, jossa omaa ehdotonta totuutta korostaen, ja toisinajattelijoiden eriäviä mielipiteitä vääristellen ja halveksuen päädytään kehälle, joka ei johda mihinkään. Yksi oudoimmista ylilyönneistä oli Kouvolan kaupunginvaltuutettu Jouni Sunisen (ps.) henkilökohtainen kommentti minulle, jossa hän vaati minua ottamaan moraalista vastuuta jokaisen muslimin tekemästä raiskauksesta?!? Tätä logiikkaa minun on mahdoton ymmärtää, sillä minun mielestä jokainen ihminen vastaa omista tekemisistään.

Keskustelusta vaikuttaa puuttuvan ymmärrys yhdestä olennaisesta asiasta. Se on kaikille yhteinen tavoite siitä, että Suomi olisi jatkossakin hyvä ja turvallinen maa elää. Meillä kaikilla vaikuttaa olevan yhteinen halu ylläpitää ihmisten hyvinvointia. Siksi ihmettelen, että miksei jatkuvan vastakkainasettelun asemasta voitaisi keskustella rakentavasti, tavalla joka vie asioita eteenpäin.

Konsensuksen aiheita – saa käyttää!

Hieman yleistäen otan esille asioita, joista suurin osa kansalaisista ovat samaa mieltä. Aivan kuten parisuhdeoppaat neuvovat pariskuntaa vahvistamaan niitä teemoja, joissa parilla menee hyvin, tulisi myös turvapaikanhakijoiden ympärillä vellovassa keskustelussa etsiä yhteisymmärrystä ja ohjata keskusteluja rakentavaan suuntaan.

Raiskaukset: Tämä ihmisen koskemattomuuteen törkeästi kajoava rikos on jokaisen psyykkisesti tasapainoisen ihmisen mielestä sekä iljettävä, että tuomittava. Ihmettelen, että miten tästäkin asiasta saatiin julkinen riita aikaiseksi. Kun naisten asemasta huolissaan olevat ihmiset, minä mukaan lukien halusivat tuoda raiskauskeskusteluun faktan siitä, että suurin osa raiskauksista tapahtuu suljettujen ovien takana suomalaisen miehen tekemänä, sai tämän esiin tuominen erikoisen vastareaktion. Tuli syytöksiä suomalaisten miesten syrjimisestä ja turvapaikanhakijoiden tekemien rikosten väheksymisestä. Mielestäni parisuhdeväkivallan esiin tuominen oli tässä kohtaa todella järkevä ratkaisu, koska näin piilevä väkivalta saatiin näkyvästi esiin keskusteluun. Vaikeinta on ollut ymmärtää, että miten muutaman turvapaikanhakijoiden tekemät rötökset yhdistetään koskemaan kollektiivisesti kymmenien tuhansien ihmisten joukkoa. Näyttää siltä, että tunteet ohjaavat ihmisten ajattelua tässä kontekstissa, ja rationaalinen järki, joka pohjautuu faktatietoihin asioista ei tule näkyväksi.

Pidetään mielessä: Raiskaus on aina väärin, ja olemme tästä kaikki samaa mieltä!

Käännytykset: Suurin osa meistä ”suvakeistakin” on sitä mieltä, että vakavaan rikokseen tuomittu tulee palauttaa nopeasti kotimaahansa. Tämä kansaa yhdistävä teema ei ole ollut kovin näkyvästi julkisessa keskustelussa. Minua on esimerkiksi syytetty siitä, että haluan Suomeen kaikki terroristit, raiskarit ja muut rikolliset.
Suomessa turvapaikan tai oleskeluluvan voi saada turvapaikkapuhuttelun jälkeen, mikäli todetaan että henkilö on kansainvälisen suojelun tarpeessa. Nämä henkilöt jotka saavat kielteisen päätöksen, käännytetään. Tämäkin lienee kohtalaisen paljon yhteisymmärrystä nauttiva asia. Itse ajattelen Maahanmuuttovirastoa väljemmin. Mielestäni ihmisellä on oikeus etsiä parempaa elämää, vaikkei hänen henkensä olisi uhattuna. Ajattelen, että näin toimisin itsekin. Jos Suomesta loppuisivat työt, niin todennäköisesti etsisin niitä jostain muualta.

Pakolaispolitiikka on epäonnistunut: Tästäkin useimmat ovat samaa mieltä. Itsekin olen ihmetellyt, että miten on mahdollista ettei valtionjohto kyennyt ennakoimaan lähestyvää pakolaisaaltoa. Ilman Punaisen Ristin ja muiden vapaaehtoisten huikeaa panosta olisi katastrofi ollut vielä paljon vakavampi. Toisin sanoen: V****i meni – tuhansia ihmisiä hukkui, pakolaisuuden ympärille rakentui laittoman ihmiskuljetuksen markkinat jne.

Menneitä ei voi muuttaa, mutta niistä kannattaa ottaa opiksi. Meneillään oleva pakolaiskriisi on hyvä ”harjoitus” tulevaisuuden, huomattavasti suuremman mittakaavan pakolaiskriisejä varten varautumisesta. Kaikkien tulisi viimeistään nyt tiedostaa, että mm. ilmastonmuutoksen seurauksena sadat miljoonat ihmiset ovat vaarassa jäärä ilman puhdasta vettä lähivuosikymmeninä. Tämä tulee aiheuttamaan aivan eri mittakaavan haasteita. On puhuttu jopa 300 miljoonasta ”vesipakolaisesta”.

Ääri-ilmiöt voimistuvat, huolestuttaa!

Rasistit, joita monet haluavat käyttää itsestään lievempää maahanmuuttokriitikko- nimitystä, ovat vain jäävuorenhuippu. Yhtä pieni on se joukko, joka käyttää väkivaltaa vasemmistolaisen tai suvaitsevaisuutta korostavan asiansa edistämiseksi. Näitä ääriajattelijoita / aktivisteja on ollut aina, ja varmasti myös tulee jatkossa olemaan. Pienen joukon näpertely ei ole kuitenkaan yhteiskunta rauhaa voimakkaasti horjuttava elementti. Vaaran mahdollisuus kuitenkin leijuu yllämme.

Huolta herättää esimerkiksi avoimen rasistisen Soldiers Of Odinin rantautuminen Suomeen. Samaan aikaan, kun brittimedia Daily Mail julkaisi artikkelin Suomesta, jossa S.O.D:n tukikohdassa kuvattiin mm. SS-upseerin koppalakkia ja muita natsisymboleja, niin perheenäiti kirjoitti yleisön osastolla olevansa kiitollinen katupartiolle, joka lisää turvallisuuden tunnetta. Tämä on mielestäni paradoksaalista. Jos Suomessa tarvitaan liivijengi lisäämään turvallisuuden tunnetta, niin ollaan pahasti metsikössä. Itse luotan yhteiskunnan ja poliisin kykyyn ylläpitää turvallisuutta.

Uusi maalitaulu – Me suvakit

Maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuville ei näytä riittävän vain turvapaikanhakijoiden arvostelu, kun heillä on tullut lisääntynyt tarve avoimesti pilkata vapaaehtoistyöntekijöitä ja suvaitsevaisesti asioihin suhtautuvia ihmisiä. Kysyin eräältä maahanmuuttokriitikolta (lue rasisti), että miksi hän kohdistaa vihansa niihin suomalaisiin vapaaehtoisiin (SPR), tässä tapauksessa naishenkilöihin, jotka tekevät juuri sitä työtä, joka ennaltaehkäisee ongelmia. Tällä toiminnalla kerroin tarkoittavani esimerkiksi Suomen kielen opetusta, opetusta suomalaisesta kulttuurista jne. Vastaus kysymykseen kertoi ainakin sen, että noin kolmekymppinen mies on erityisen huolissan palvelukotien henkilökunnan riittävyydestä. Perusteluna nimittäin oli se, että nämä ”suvakkih****t voisivat mennä vanhainkotiin hoitamaan mummoja sen sijaan että auttavat ”matuja”. Ajattelin mielessäni, että tässä kohtaa ei taida edes minun kykyni perustella asioita riittää, joten kiitin keskustelusta ja poistuin paikalta.

Olen itsekin saanut kuulla katkeraa kritiikkiä puolustaessani vähä-osaisia, tässä tapauksessa turvapaikanhakijoita. Tämä kritiikki ei tosin minua ”hetkauta”, sillä koen omat argumenttini esimerkiksi ihmisarvosta rasistista ideologiaa kestävämmäksi.

Ratkaistaan ongelma yhdessä

Maapalloamme ravisteleva pakolaiskriisi on vakava, muttei poikkeuksellinen. Toinen maailmansota aiheutti 70 miljoonan pakolaisen katastrofin – siitä kuitenkin selvittiin.
Jotta asioita saadaan ratkaistua tarvitaan ennen muuta usko siitä, että ratkaisu on mahdollinen. Maahanmuuttokeskustelua värittää valitettavan usein toivottomuus ja jumiutuminen negatiivisiin yksityiskohtiin. Haaste ei ole vain meidän suomalaisten, vaan haaste on maailman laajuinen – yhteinen.

Kysymys kuuluu

Mitä voimme tehdä yhtenä valtiona muiden joukossa sen eteen, että kotoaan pakenemaan joutuneet noin 60 miljoonaa ihmistä saisivat ihmisarvoista kohtelua ja mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämämään?

Toivoisin toteuttamiskelpoisia ehdotuksia. ”Rajat kiinni”- ratkaisut eivät tätä kriisiä ratkaise. Mikäli valtiot yksi kerrallaan laittavat rajansa kiinni, on seurauksena täysin hallitsematon tilanne. Neuvoisin myös katsomaan omaa napaansa pidemmälle. Tässä ei nyt voida ajatella siten, että kunhan itse pärjätään, ei muilla ole mitään väliä. Meillä on ihmiskunnan osana vastuu auttaa muita. Tämä voi aiheuttaa sen, että joudumme hieman tinkimään omasta yltäkylläisestä hyvinvoinnistamme. Olemmeko siihen valmiit?

Keskitytään siihen mihin voidaan vaikuttaa

Ihmisen, yhteisön, kunnan, valtion jne. kannattaa keskittyä ja käyttää energiaansa sellaisiin asioihin joihin voi vaikuttaa. Minulla ei esimerkiksi ole suoraa vaikutusta Irakin sodan mekanismeihin. Voin kuitenkin omalla toiminnallani vaikuttaa sodan aiheuttamiin ongelmiin. Tätä on esimerkiksi myönteinen suhtautuminen Irakista tuleviin ihmisiin, kotouttamisen ideoiminen, käytännön vapaaehtoistyö jne.

Keskustelu tulisikin ohjata ennen kaikkea siihen, että miten kotouttaminen saadaan onnistumaan mahdollisimman hyvin. Tämä on kaikkien meidän etu. Ehdotuksia kotouttamisen tehostamiseksi odottaisin myös maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvilta henkilöiltä.

Yhteistyöllä kohti parempaa huomista – puoluerajoista piittaamatta

Sain eilen iloisena lukea oman kaupunkimme ministerin Jari Lindströmin (ps.) kantoja kotouttamisesta.

Kouvolan Sanomat 10.2.2016: ”Työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmin (ps.) mukaan henkilöt täytyy saada heti töihin. Hänen mielestään kieli- ja muu opetus pitää jatkossa tapahtua työn ohessa. Ministerin mukaan myös tulijoiden ammattiosaaminen aiotaan selvittää nykyistä paremmin. Heille ehdotettavia kuntapaikkoja on tarkoitus harkita sen mukaan, miltä alueelta löytyy sopivaa työtä. Kouvolassa töitä voi löytyä palvelualalta ja yrittäjinä. Maahanmuuttajia on jo nykyään paljon esimerkiksi siivoojina, Lindström sanoo. Hänen mukaansa valtakunnallisesti työtarvetta on muun muassa hoiva- ja rakennusaloilla.”

Tällaista puoluerajat ylittävää positiivista ilmapiiriä ja tekemisen meininkiä toivon näkeväni jatkossakin.

Me rakennamme tätä maata ja sen tulevaisuutta yhdessä.

Mainokset