Vihreiden PJ-peli leimahti liekkeihin – etuajassa

Keskustelu Vihreiden tulevasta puheenjohtajasta leimahti ilmiliekkeihin Outi Alanko-Kahiluodon vetäytyessä kilpailusta. Outin perustelu oli, että nykyinen puheenjohtajamme Ville Niinistö olisi osoittanut tukeaan Emma Karille ja kilpailutilanne olisi näin ollen epäreilu. Todetaan tähän alkuun, että tunnen kaikki tämän uutisen ympärillä olevat henkilöt, joista kaikki ovat hyviä poliitikkoja ja ihania, hyväntahtosia ihmisiä. Meidän Vihreiden oma aikataulu asioille on selvä. Ensin tulevat kuntavaalit, ja voitto niissä. Vasta sen jälkeen käydään puheenjohtajavaali. Meillähän jäsenistö äänestää puheenjohtajastaan – puoluedemokratiaa parhaimmillaan. Mutta media elää omaa elämäänsä, ja siksi tämäkin päivitys. Tiedän, että asiasta minulta kuitenkin tullaan kysymään. Itseasiassa on jo kysytty..

Tänään Ville on kertonut, ettei ole puheenjohtajan valinnassa kenenkään yksittäisen henkilön puolella, vaan luottaa jäsenistöön, joka valinnan tekee.

Missä mennään?

Meillä Vihreillä on sellainen sääntö, ettei sama puheenjohtaja voi toimia kuutta vuotta pidempään. Tämä tarkoittaa, sitä, että suosionsa huipulla oleva Ville Niinistö joutuu siirtymään syrjään. Tilannetta on kuvattu vaikeaksi, koska Villen osaaminen ja asema puolueen kannatuksen nostamisessa on tunnustettu. Ulkopuoliset tahot ja media haluavat maalailla virheellistä kuvaa siitä, että puheenjohtajan vaihtumisesta alkaisi Vihreiden alamäki.

Olen asiasta erimieltä

Meillä on Villen seuraajaksi tukku loistavia ehdokkaita, joista jokaisella on aidot menestymisen mahdollisuudet viedä puoluetta kohti uusia vaalivoittoja ja kasvavaa kannatusta. Kaikki esille tulleet ehdokkaat ovat sopivia puheenjohtajaksi, mutta jokaisella on tietysti oma mielipide – niin minullakin.

Vain hyviä vaihtoehtoja

Kun Outi Alanko-Kahiluoto lasketaan harmillisesti lausuntojensa jälkeen olevan ulkona puheenjohtajapelistä, jää jäljelle mm. sellaisia nimiä kuin Touko Aalto, Hanna Halmeenpää, Oras Tynkkynen ja Emma Kari. Itse uskon, että tuleva puheenjohtaja löytyy näistä henkilöistä. Kukaan heistä ei ole vahvistanut ehdokkuuttaan. Vain Oras Tynkkynen on kertonut pitävänsä ehdokkuuttaan epätodennäköisenä. On myös totta, että oppositiopolitiikan johtaminen eduskuntaryhmän ulkopuolelta on haastavaa. Siksi uskon, että tuleva puheenjohtaja löytyy mahtavan ihanasta eduskuntaryhmästämme.

Emma Kari on mun suosikki

emma2

Olen sanonut aikaisemminin, että pidän Emmasta poliitikkona ja ihmisenä. Henkilökohtainen toiveeni on, että hän osallistuu puheenjohtajakilpaan. Kunnes asia varmistuu, en voi muuta kun toivoa, että näin tapahtuu. Emma on oikea voimanainen. Hän olisi raikas, empaattinen, asiantunteva ja tyylikäs puheenjohtaja kaikille meille Vihreille. Jos olette lukeneet kirjoituksiani, olette varmasti havainneet, että niissä korostuu ihmisoikeuskysymykset, yhdenvertaisuus ja kaunis luonto eläimineen. Kaikista arvoista ihmisarvo on minulle kaikkein tärkein – siksikin Emma Kari.

Aika näyttää. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Nyt käännän sensorit takaisin kuntavaaleihin, joka on meidän asialistalla sijalla 1.

Henkinen masokisti: Onko järkee vai ei?

Tervehdys blogin seuraajat. On aika ottaa kantaa politiikkaan, sillä kuntavaalit joihin olen lähdössä ehdolle lähestyvät. Humanismista en luovu, vaikka aiheet hieman politisoituvatkin. Vihreät on puolue, joka sopii tämän blogin kanssa hyvin yhteen. Mikään aikaisemmin kirjoittamani asia ei ole minulle tärkeän puolueeni arvojen ja periaatteiden kanssa ristiriidassa. Luon tässä ”vaalistartissa” yleisellä tasolla kuvan siitä, että mitä mieleeni yleisesti juolahtaa politiikaan liittyen. Toivon, että pysytte mukana, ja jaatte kirjoituksiani, etenkin jos löydätte niistä jotain yhtymäpintaa omaan elämäänne.

Takapuolen näyttö eduskuntatalon portailla

Miksi politiikkaan? Tätä mielenhäiriötä olen pohtinut itsekin. Ehkä tärkeimmät syyt sylkykupiksi pyrkimiselle ovat henkinen masokismi, sekä optimistinen toivo paremmasta maailmasta. Jos tietäisin, että näyttämällä takapuolta eduskuntatalon portailla saisi hyviä asioita aikaan, tekisin senkin. Koska en usko sillä olevan merkittäviä vaikutuksia henkilökohtaisesta itsensä voittamisesta saavutetun nautinnon lisäksi, en vaivaudu sitä tekemään. Vaihtoehtojen ollessa vähäiset olen valinnut poliittisen uran. En tiedä kadunko päätöstäni siinä vaiheessa kun saan lukea Seitsemän päivää lehdestä salarakkaasta, josta en edes itse tiedä, vai siinä vaiheessa kun kaikesta politiikkaan käytetystä ajasta jää käteen ”musta Pekka” – tunne siitä ettei yksittäinen poliitikko voi mihinkään vaikuttaa. Usko siihen, että katumuksen sijaan jää käteen monta parempaa korttia on suuri. Onhan politiikka antanut jo tähän mennessä paljon. Ehkä eniten olen kiitollinen kaikista niistä ihmisistä, joihin olen saanut tutustua, tällainen extrovertti lauma-apina kun olen.

Kuntavaalit 9.4. ”Ketä hitto ees kiinnostaa?”

Liian harvaa, valitettavasti. Ei meillä ihmisillä ole kovin montaa keinoa vaikuttaa siihen, että mihin suuntaan maatamme viedään. Ymmärrän kuitenkin sen, että moni kokee, ettei sillä yhdellä äänellä ole mitään väliä, varsinkin kun ”ne hemmetin poliitikot aina kääntää takkinsa ja pettää lupauksensa”. Tästä ei tietysti tarvitse kaukaa esimerkkejä etsiä. Hallituspuolueet Kokoomus ja Keskusta söivät tärkeimmän lupauksensa olla koskematta koulutukseen. Kaikki tietää miten kävi. Tämä rosvojoukko perui puheensa ja tekee historian suurimmat koulutusleikkaukset. Kyllä minuakin ottaa päähän, mutta en enää (kauaa) jaksa räksyttää. Ei vanha koira kuitenkaan opi.

En aio muutenkaan blogissani sortua muiden haukkumiseen, vaikka siihen olisikin aihetta. Katsotaan miten impulsiivisen blogistin päätös pitää. Seuraavan blogipäivityksen otsikoksi on ennustettu V..un persut! Ei, se olisi liian helppoa ja tylsää. Mielummin kerron myönteisistä asioista ja tarjoan vaihtoehtoja siihen, että miten voisi tehdä paremmin.

Oikein vai väärin? Asia on paljon moniulotteisempi

Riitelevä kaksikko meni kyläpäällikön juttusille riitaansa selvittämään. Ensimmäinen kaveruksista kertoi versionsa riidan syistä. Kyläpäällikkö vastasi: ”olet oikeassa.” Toinen riitapukareista sai seuraavaksi kertoa oman näkemyksensä riidan syistä. Tuomari vastasi selvitykseen: ”olet oikeassa.” Tämän kuultuaan kyläpäällikön vaimo, joka oli viereisessä huoneessa kuunnellut keskustelua huusi: ”Ei molemmat voi mitenkään olla oikeassa!” Kyläpäällikkö vastasi: ”Olet oikeassa.”

Kaikkea keskustelua leimaa vastakkainasettelu, jossa omassa kannasta pidetään kiinni aiheen ainoana totuutena. Tämän kiihkeän ”älämölön” alle jää kaikki se keskustelu, jolla voisi olla rakentavat vaikutukset. Itse ajattelen, ettei ehdottomia totuuksia edes ole olemassa.

Ajatellaan nyt vaikka fysiikan lakeja. Kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria ovat kaksi fysiikkan ”yläteoriaa”. Paradoksaalista on, että molempia käytetään, vaikka ne kumoavat toisensa. Hitto mikä tilanne! Kukaan ei varmuudella tiedä miten maailma toimii! Tämä sama sama ilmiö ilmenee mielipiteissä, joita ei voi edes mitata esimerkiksi esineen painon tapaan. Mielipide ei koskaan ole universaali, ehdoton totuus. Siksi voi olla joskus järkevää tulla ylös sieltä poterosta ja myös kuunnella muita.

Itse annan ensimmäisen vaalilupaukseni. Lupaan kuunnella ihmisiä, ja myös vastakkaisia mielipiteitä.

Jatketaan tästä, pysykää kanavalla.

Juha

”Muutos alkaa yksilöstä”