Palkkiot puhututtaa

Ensin ajattelin, etten hallintosääntöä lähde kommentoimaan, mutta koska minulta on asiasta kysytty, ja koska asiaan liittyy niin paljon väärinymmärryksiä varsinkin omasta osuudestani siihen, ajattelin lyhyesti kertoa omasta näkökulmastani miten asian olen kokenut.

Kouvolan Sanomat hämmentää

Kouvolan Sanomat on paikallisena päämediana ottanut isoa roolia hallintosäännön ympärillä. Mielestäni lehden tyyli on ollut vähintäänkin lähellä ”klikkijournalismia”. Tämä havainto johtuu siitä, että miltei kaikki uutisointi hallintosäännön ympärillä on liittynyt luottamushenkilöiden palkkioihin. Hallintosäännössä on kuitenkin paljon mielenkiintoisempia asioita, kuten Palvelumalli 2030, jossa aluetoimikuntien kautta halutaan ohjata miljoona euroa aluekehittämisrahaa lähialueiden parantamiseen. Ilmeisesti klikkauksia tulee enemmän erimielisyyksiä korostavilla uutisilla, joten uutisoinnin focus näyttää kannattavan pitää niissä.

Rimanalitus oli ”uutinen”, jossa vertailtiin vaalikonevastauksia ja valtuuston tekemää palkkiouudistusta toisiinsa. Vaalikoneessa kysyttiin, että onko ehdokas valmis alentamaan palkkiota, kun tehtäviä siirtyy maakunnille.

Vastaukseni vaalikoneessa:  Jokseenkin samaa mieltä palkkioiden alentamisesta. (Perustelu: Alennus on perusteltu, mikäli valtuutettujen työmäärä aidosti vähenee. Toivoisin, että valtuutettujen sote-asioista vapautuva työaika käytettäisiin koulutuksen, hyvinvoinnin ja elinvoiman edistämiseen).

Hallintosääntö tehtiin tähän aikaan, ei maakuntahallinnon jälkeiseen aikaan. Siksi vertailu on journalistisesti arvotonta.

Omat perusteluni

Kerroin valtuuston kokouksessa omat perusteluni sille, että miksi hallintosääntö ml. palkkioiden tarkastaminen tuli hyväksyä.

  1. Edellinen valtuusto oli jättänyt lähestyvien kuntavaalien vuoksi päätöksen tekemättä. Jo silloin todettiin, että palkkiot olivat jääneet verrokkikuntiin nähden jälkeen, ja päätettiin siirtää päätöksen teko seuraavalle valtuustolle. Tämä oli mielestäni virhe. Olen painottanut politiikan jatkuvuuden puutteen olevan sen yksi pahimmista akilleenkantapäistä. Juuri se, ettei Kouvolassa ole kyetty tekemään päätöksiä on ollut sen yksi isoimmista ongelmista.
  2. Kouvolan palkkiotaso oli tilastojen mukaan (21 kunnan vertailu) jäänyt selvästi jälkeen. Nyt päätetty korotus korjasi palkkiot keskimääräiselle tasolle.
  3. Maakuntauudistuksen taakse piiloutuminen ei kannata. Itse olen epäillyt maakuntauudistuksen onnistumista, enkä tässäkään asiassa voinut antaa sille minkäänlaista painoarvoa. Mikäli maakuntauudistus joskus tulee, niin silloin asiaan tietenkin palataan, koska tilanne vaatii koko hallinnon uudistamista. En kuitenkaan usko, että valtuutettujen työ tulee uudistuksen jälkeen vähenemään, vaan työ tulee suuntautumaan aikaisempaa enemmän sivistyksen- ja elinvoiman kehittämisen, sekä toivottavasti näiden lisäksi ympäristönsuojeluun liittyviin asioihin.

Palkkioiden tarkistuksen suorat vaikutukset minuun

Kokouspalkkion nosto 120:stä eurosta 140:een euroon vaikuttaa nettona palkkiooni noin 8 euroa yhtä kokousta kohden. Palkkiostani menee ensin tulovero lisäprosentilla, jonka jälkeen siitä vähennetään puoluevero. Lisäksi vuosipalkkioni korotettiin samalle tasolle kaupunginhallituksen varapuheenjohtajien kanssa. Tämä korotus tarkoittaa minulle noin 140:n euron lisäystä nettona vuodessa. Tarkoitukseni ei ole väheksyä rahan arvoa sinänsä, mutta suhteutettuna omiin tuloihini korotus on marginaalinen. Jollekin pienituloiselle (esim. opiskelija) luottamushenkilölle korotus saattaa kuitenkin olla hyvinkin tärkeä. Yksittäisen henkilön vaikutuksia tärkeämpää on kuitenkin kokonaisuus, jossa kaikki palkkiot haluttiin korjata valtion keskimääräiselle tasolle. On tärkeää, ettei politiikasta tule vain hyväosaisten ja eläkeläisten temmellyskenttä.

Järjestelmän ”vanki”

Olen blogissani pohtinut politiikan olevan renesanssin tarpeessa.

https://huhtalajuha.wordpress.com/2018/01/04/onko-politiikka-renesanssin-tarpeessa/

Tilanne, jossa luottamushenkilö joutuu olemaan omien etujensa ajaja on mielestäni ongelmallinen. Laki määrittää tämän tilanteen, jossa kaupunginvaltuusto on itse vastuussa omista palkkioistaan, samoin eduskunta omistaan, eikä kukaan muu ei voi luottamushenkilöiden palkkoihin vaikuttaa. Luottamushenkilöillä ei ole etujärjestöä tai liittoa, joka neuvottelisi palkkiot heidän puolestaan, kuten työmarkkinoilla yleensä.

Olen pohtinut ratkaisua asiaan, ja ymmärtänyt, ettei helppoa ratkaisua ole olemassa. Mikä on se toimielin, joka riippumattomana voi arvioida politikkojen palkkiotasoa? Nykyinen järjestelmä, jossa virkamies virkavastuulla esittelee muutokset palkkioihin on lähellä ideaalia, mutta se että poliitikot joutuvat itse nämä päätökset hyväksymään, on vähintäänkin kiusallista. Mielestäni kun keskustelu palkkioista, ja esimerkiksi kansanedustajien sopeutumiseläkkeistä käy kiivaana, niin olisi tärkeää keksiä tähän ratkaisu. Se, että tässäkin tapauksessa poliitikot käyttivät useita kuukausia palkkioihinsa liittyen on pois paljon tärkeämmistä asioista. Siksi haastankin kaikki miettimän keinoja, joilla tästä ongelmasta päästään.

Yksi korjausliike on se, ettei palkkioita tulisi tarkastaa kymmenen vuoden välein, vaan palkkiot tulisi tarkastaa vuosittain indeksien mukaisesti.

Edunvalvonta on kaupungin yksi tärkeimmistä asioista

Kaupunkien pudotuspeli on kovaa. Osa kaupungeista, Kouvola mukaan lukien kärsii muuttotappiosta toisten kuntien asukasmäärien kasvaessa. Tähän haasteeseen kaupungin laadukas edunvalvonta on tärkeää. Sen tarkoituksena on saada Kouvolaan työpaikkoja, opintomahdollisuuksia ja kaupungin elinvoimaa ”boostavaa” yritystoimintaa. Tämä on mielestäni hyvinvoinnin turvaamisen lisäksi yksi kaupunkimme tärkeimmistä tehtävistä.

Suunnitelmallisuutta ja ennakoitavuutta

Puheenjohtajien osa-aikaisuus mahdollistaa aikaisempaa tehokkaamman ja suunnitelmallisemman edunvalvonnan. Aikaisemmin tehtävän hoito on ollut pirstaleista. Kun työ voidaan ennalta suunnitella tarkemmin, on lopputulos varmasti parempi. Minä uskon aidosti, että osa-aikaisuus tehostaa kaupungin edunvalvontaa, ja tähän suhteutettuna sen aiheuttamat kulut ovat marginaaliset. Ei ole myöskään yleisesti tiedossa, että vanhalla järjestelmällä puheenjohtajat ovat voineet laskuttaa kaupunkia 32€/ tunti ansionmenetyksistään. Tämä on tarkoittanut sitä, että mikäli luottamushenkilö on tehtävänsä vuoksi poissa töistä, kuten tavallista, maksaa kaupunki joko työntekijälle tai työnantajalle ansionmenetyskorvausta. Kun uudessa järjestelmässä puheenjohtaja hoitaa luottamustehtävää tuntiperusteisena, jää ansiomenetyskorvaukset maksamatta. Tästä saadaan vuositasolla merkittäviä säästöjä. Mikäli jokaisesta noin 70 osa-aikaisen työsopimuksen tunnista jää maksimi ansiomenetyskorvaus maksamatta, syntyy säästöä 2240 euroa kuukaudessa. Lisäksi säästöä syntyy, kun kaikki erilliskorvaukset jäävät osa-aikaisesti puheenjohtajan tehtävää hoitavalta pois. Matematiikka ei tietenkään ole näin yksinkertaista, mutta ei myöskään niin yksinkertaista mitä lehtien palstoilla on väitetty.

Ei sieltä mistä aita on matalin

Minun olisi varmasti ollut helpompi vastustaa palkkiomuutoksia. Olen kuitenkin tullut tekemään myös vaikeita päätöksiä. Eikä tämä päätös ollut edes vaikea. Meillä Vihreissä päätökset perustellaan aina tutkitulla tiedolla, faktoilla. Tässä tapauksessa kaikki tilastot tukivat päätöksen tekoa. Aion jatkaa samalla linjalla miettimättä liikaa sitä, miltä asiat näyttävät. Käytän kaikkea sitä tietoa ja taitoa mitä minulla on käytössä, ja perustan ratkaisuni niihin. En ole median, tai poliittisten ”vastustajien” painostettavissa, vaan teen kaikki ratkaisut aina itse, toki ihmisiä kuunnellen ja kompromisseihin pyrkien.

Kohti tärkeitä asioita

Olen onnellinen, että tämä asia on nyt pois päiväjärjestyksestä. Edessä on paljon merkittävämpiä asioita ja asiakokonaisuuksia. Perusopetuksen uudistaminen, maksuton joukkoliikenne, subjektiivinen päivähoito-oikeus – näin muutamia mainitakseni. Näiden asioiden kimppuun lähden suurella innolla, ja sydämellä.

-Juha Huhtala-

Mainokset

Henkinen hyvinvointi

Elän kiireistä elämää. Yrittäjänä toimiminen, lukuisat luottamustehtävät, sekä harrastukset täyttävät viikkoni tehokkaasti, eikä vapaa-aikaa jää paljon. Jossain vaiheessa, noin vuosi sitten tajusin, ettei kynttilää voi polttaa molemmista päistä. Silloin tein elämässäni muutamia jälkeenpäin merkittäviä, hyviä valintoja.

Meditointi

Meditoinnista on tullut tärkeä osa arkeani. Se pakottaa minut pysähtymään arjen hektisessä pyörityksessä. Usein ilta on parasta aikaa meditoinnille, mutta sitä voi tehdä myös muina aikoina. Itse harjoitan sekä ohjattuja meditaatioita, että omatoimisia meditointihetkiä. Joskus saatan tehdä sen ennen kokousta pysäköidyssä autossa istuen. Viisikin minuuttia riittää tyhjentämään ajatukseni kaikesta ylimääräisestä ja suuntaamaan keskittymiseni tulevaan. Olen myös osallistunut ryhmämeditaatioihin joissa tunnen selittämätöntä keskittynyttä energiaa, joka helpottaa omankin mielen rauhoittamista. Tähän asti hienoin kokemus oli äiti Amman vierailu Suomessa. Siellä tapahtuneessa joukkomeditaatiossa oli arviolta tuhat ihmistä. Yleisin mantra ”Om” sai tuolla suurella joukolla uudet mittasuhteet.

Keskittymistäni on helpottanut erilaisten kivet, joita pidän meditoinnin aikana käsissäni. Suosikkejani ovat jaspis, ametisti, fluoriitti, karneoli ja obsidiaani.

Ylhäällä vasemmalla karneoli. Oikealla päälimmäisenä ametisti, ja alempana fluoriitti. Alin kuva on obsidiaanista.”

Jooga

Jooga on minulle uusi harrastus. Se on fyysisen ja henkisen harjoittelun mielekäs kombinaatio. Jooga on helpottanut minua tutustumaan omaan vartalooni, sen liikkeeseen, rajoihin ja mahdollisuuksiin. Mielen ja kehon yhteyteni on parantunut. Muistan voimaharjoittelusta termin muscle-mind connection. Joogassa on kyse samasta asiasta. Fyysisen ja henkisen kehon yhdentyminen on lisännyt keskittymiskykyäni sekä yleistä hyvinvointiani. Itse olen mieltynyt erityisesti Yin-joogaan, jossa tehtävät pitkäkestoiset venytykset sopivat jäykälle kropalleni.

Luonto

Minusta tuntuu, että ihminen on kadottamassa suhdettaan luontoon. Tähän viittaa esimerkiksi nykyinen metsäteollisuus, ja etenkin metsähakkuiden radikaali lisääminen. Metsät nähdään vain rahaa tuottavana massana. Ajatellaan, että luonto on meitä ihmisiä varten. Eihän asia näin ole. Me ihmiset olemme osa luontoa ja ajattelen että meidän tulee kohdella sitä rakkaudella ja kunnioittaen.

Tykkään käydä metsässä kävelemässä. Metsässä vallitsee sellainen rauha, jota rakennetulla alueella on vaikea kokea. Metsässä voi huomata ilman olevan raikkaampaa, ja korviin voi kantautua mielenkiintoisia ääniä. Metsässä oleskelulla on henkistä hyvinvointia ja syysistä jaksamista parantava vaikutus. Erityisen rauhoittava elementti on vesi. Puroa tai jokea katsellessa mieli lepää ja muut asiat unohtuvat. Kallioinen maasto taas tuntuu maadoittavan minua allani olevaan maaperään. Varsinkin vanhoilla puilla on mieltä rauhoittava vaikutus. Metsä on parhaimmillaan koskematon. Istutettu metsä ei saa aikaan yhtä voimakkaita myönteisiä tuntemuksia.

niivermäki

”Niivermäen luontopolku”

Näillä helpoilla keinoilla olen saanut elämääni lisää tasa-painoa. Lisäksi ei-sanan oppiminen on ollut hyödyllinen taito. Nykyisistä tehtävistäni johtuen minun toivotaan osallistuvan vaikka minkälaisiin tapahtumiin ja illanistujaisiin. Voimavarani ja käytössä oleva aika on kuitenkin rajallinen eikä yöunista ole järkevää tinkiä. Lisäksi myönteisen ajattelun opettelu on lisännyt omaa hyvinvointiani. Myönteisen ajattelun voimasta voisin kirjoittaa vaikka oman jutun.

”Lokah Samastah Sukhino Bhavantu”

Suomeksi: ”Olkoot kaikki olennot kaikkialla onnellisia ja vapaita. Edistäköön oman elämäni ajatukset ja teot onnellisuutta ja vapautta kaikille.”

-Kaakonkulman humanisti-