Nyt se alkaa, kuntapäättäjän arki

Kirjoitin vuonna 2013 mielipidekirjoituksen Kouvolan Sanomiin. Silloin totesin: Olen harkinnut kuntapolitiikkaan lähtöä, mutta vielä ei ole sen aika. Se aika tuli nyt noin neljä vuotta myöhemmin.

Vi*****tumisesta syntyi pitkän tähtäimen suunnitelma

Jo kauan minulla on ollut tahto vaikuttaa. Kun havaitsin, ettei mielipidekirjoitusten kirjoittaminen ja asioiden pyörittely pienessä piirissä tuottaneet tulosta päätin lähteä mukaan politiikkaan. Tätä ennen minulla oli vaihe, jossa osallistuin mielenilmauksiin itselleni tärkeiden asioiden puolesta. Suomeksi sanottuna järjestelmään vi*****tuminen ajoi minut mukaan politiikkaan. Yksi tärkeä politiikkaan lähtöä stimuloinut tekijä oli kotikaupunkini ja synnyinmaani poliittikkojen luokattomaksi arvioimani toiminta. Ajattelin, että näin ei voi jatkua. Ihmettelin suuresti, kun päättäjiksi oli valikoitunut ihmisiä, joiden maailmankatsomus ei ulottunut omaa napaa pidemmälle, tai sitten paukut eivät vaan yksinkertaisesti riitä älylliseen toimintaan. Lisäksi persujen jytky aiheutti minulle voimakkaita kylmiä väreitä ja ajattelin, että en voi katsoa tätä enää sivusta. Se miten ihmisarvoa ajettiin alas ja luontoa kohdeltiin oli viimeinen niitti.

Visiosta missioon

Nopeasti minulle tuli visio siitä, että miten haluan tätä maata palvella. Asetin tavoitteeksi kansanedustajan tehtävän. Moni naureskeli kertoessani tästä haaveesta. Ei kateellisena, vaan ihmetellen, että kuka täysijärkinen tuollaiseen ”koiranvirkaan” edes haluaa. Vastasin, että täysijärkisyyden arvioinnin jätän muille, mutta haluan muuttaa tätä maata ja parhaiten se oman subjektiivisen analyysini mukaan tulisi taphtumaan eduskunnasta käsin.

Kouvola, palveluksessanne

WIN_20170609_19_06_27_Pro

Luontevaksi välietapiksi asetettu kuntapäättäjän tehtävä on nyt alkamassa. Se on yhden unelmani täyttymys. On tärkeää olla vaikuttamassa oman lähialueen, oman kotikaupungin asioihin. Kuten moni tietää olen syntyperäinen kouvolalainen. Rakastan tätä kaupunkia ja hengitän sen sykettä ja terapeuttisen kaunista luontoa sopivassa suhteessa. Minulla on siinä mielessä iso oma lehmä isossa ojassa, että ajattelen varmasti tämän kaupungin parasta – tämä on minun koti.

Kuntaliitos oli minullekin aluksi vaikea sulattaa. Ihmettelin, että miten jotkut kuusaalaiset, voikkaalaisista puhumattakaan voisivat olla kouvolalaisia. Pohjois-Valkealassa ja Anjalan perukoilla olin nuorena havainnut asuvan vähintäänkin outoa porukkaa, joista oli joskus tullut mieleen elokuva nimeltä Syvä joki. Nopeasti totesin olleeni täysin väärässä. Kaikki Kouvolan kauniit kylät ja taajamat ja niissä asuvat ihmiset täydentävät kotikaupunkiani. On myös ollut helpompi tutustua laajan kaupungin hienoihin paikkoihin nyt kun ne ovat ”omalla maalla”.

Tämän edellä mainitsemani henkisen kasvun uskon olevan kaikille kouvolalaisille mahdollinen. Meillä on kaunis yhteinen kaupunki ja olemme kaikki samassa veneessä. Tämä asia on myös yksi poliittisista tavotteistani. Koko alueen tasapuolinen kehittäminen ja kouvolalaisen identiteetin vahvistaminen, jota oikeudenmukaiset poliittiset päätökset avittavat.

Isossa kuvassa haluan tuoda avoimuutta politiikkaan ja tiedottaa ainakin omista tekemisistäni avoimesti. Virheitäkin varmasti sattuu ja ne myönnetään.

Suurin toive teille kouvolalaiset

Osallistukaa kanssani Kouvolan kehittämiseen. Jos teillä on hyviä ideoita, joista ette tiedä miten niitä voisi viedä eteenpäin, niin ottakaa minuun yhteyttä. Varmimman vastauksen saatte laittamalla sähköpostia osoitteeseen juha.huhtala@vihreat.fi.Tykätkää myös poliitikkosivuani, jolloin saatte laitettua viestiä kätevästi sen kautta. Laittakaa risuja ja ruusuja ja kehittämisideoita. Minä en halua olla mikään kukko tunkiolla vaan teidän asialla. Ilman teidän tukeanne ja ideoitanne hommasta tulee paljon köyhempää.

Muistilista

Nämä asiat yritän pitää mielessä.

  • Älä hermostu, vaan pysy tyynenä
  • Tutustu kaikkeen materiaaliin huolella
  • Luo hyvät välit kaikkiin kollegoihin
  • Myönnä virheet
  • Pidä yhteyttä kuntalaisiin
  • Muista levätä
  • Ole kärsivällinen
  • Anna kiitosta puoluerajoista piittaamatta aina kun aihetta on
  • Ole rehellinen kaikissa tilanteissa
  • Älä hukkaa läheisiäsi
  • Muista liikkua
  • Muista käydä luonnossa
  • Pyri säilyttämään positiivinen asenne vaikeinakin hetkinä

Maanantaina se alkaa. En melkein edes malta odottaa. Pysykää mukana

-Juha-

Kaakonkulman humanisti

”Muutos alkaa yksilöstä”

 

 

Vihreiden PJ-peli leimahti liekkeihin – etuajassa

Keskustelu Vihreiden tulevasta puheenjohtajasta leimahti ilmiliekkeihin Outi Alanko-Kahiluodon vetäytyessä kilpailusta. Outin perustelu oli, että nykyinen puheenjohtajamme Ville Niinistö olisi osoittanut tukeaan Emma Karille ja kilpailutilanne olisi näin ollen epäreilu. Todetaan tähän alkuun, että tunnen kaikki tämän uutisen ympärillä olevat henkilöt, joista kaikki ovat hyviä poliitikkoja ja ihania, hyväntahtosia ihmisiä. Meidän Vihreiden oma aikataulu asioille on selvä. Ensin tulevat kuntavaalit, ja voitto niissä. Vasta sen jälkeen käydään puheenjohtajavaali. Meillähän jäsenistö äänestää puheenjohtajastaan – puoluedemokratiaa parhaimmillaan. Mutta media elää omaa elämäänsä, ja siksi tämäkin päivitys. Tiedän, että asiasta minulta kuitenkin tullaan kysymään. Itseasiassa on jo kysytty..

Tänään Ville on kertonut, ettei ole puheenjohtajan valinnassa kenenkään yksittäisen henkilön puolella, vaan luottaa jäsenistöön, joka valinnan tekee.

Missä mennään?

Meillä Vihreillä on sellainen sääntö, ettei sama puheenjohtaja voi toimia kuutta vuotta pidempään. Tämä tarkoittaa, sitä, että suosionsa huipulla oleva Ville Niinistö joutuu siirtymään syrjään. Tilannetta on kuvattu vaikeaksi, koska Villen osaaminen ja asema puolueen kannatuksen nostamisessa on tunnustettu. Ulkopuoliset tahot ja media haluavat maalailla virheellistä kuvaa siitä, että puheenjohtajan vaihtumisesta alkaisi Vihreiden alamäki.

Olen asiasta erimieltä

Meillä on Villen seuraajaksi tukku loistavia ehdokkaita, joista jokaisella on aidot menestymisen mahdollisuudet viedä puoluetta kohti uusia vaalivoittoja ja kasvavaa kannatusta. Kaikki esille tulleet ehdokkaat ovat sopivia puheenjohtajaksi, mutta jokaisella on tietysti oma mielipide – niin minullakin.

Vain hyviä vaihtoehtoja

Kun Outi Alanko-Kahiluoto lasketaan harmillisesti lausuntojensa jälkeen olevan ulkona puheenjohtajapelistä, jää jäljelle mm. sellaisia nimiä kuin Touko Aalto, Hanna Halmeenpää, Oras Tynkkynen ja Emma Kari. Itse uskon, että tuleva puheenjohtaja löytyy näistä henkilöistä. Kukaan heistä ei ole vahvistanut ehdokkuuttaan. Vain Oras Tynkkynen on kertonut pitävänsä ehdokkuuttaan epätodennäköisenä. On myös totta, että oppositiopolitiikan johtaminen eduskuntaryhmän ulkopuolelta on haastavaa. Siksi uskon, että tuleva puheenjohtaja löytyy mahtavan ihanasta eduskuntaryhmästämme.

Emma Kari on mun suosikki

emma2

Olen sanonut aikaisemminin, että pidän Emmasta poliitikkona ja ihmisenä. Henkilökohtainen toiveeni on, että hän osallistuu puheenjohtajakilpaan. Kunnes asia varmistuu, en voi muuta kun toivoa, että näin tapahtuu. Emma on oikea voimanainen. Hän olisi raikas, empaattinen, asiantunteva ja tyylikäs puheenjohtaja kaikille meille Vihreille. Jos olette lukeneet kirjoituksiani, olette varmasti havainneet, että niissä korostuu ihmisoikeuskysymykset, yhdenvertaisuus ja kaunis luonto eläimineen. Kaikista arvoista ihmisarvo on minulle kaikkein tärkein – siksikin Emma Kari.

Aika näyttää. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Nyt käännän sensorit takaisin kuntavaaleihin, joka on meidän asialistalla sijalla 1.

Henkinen masokisti: Onko järkee vai ei?

Tervehdys blogin seuraajat. On aika ottaa kantaa politiikkaan, sillä kuntavaalit joihin olen lähdössä ehdolle lähestyvät. Humanismista en luovu, vaikka aiheet hieman politisoituvatkin. Vihreät on puolue, joka sopii tämän blogin kanssa hyvin yhteen. Mikään aikaisemmin kirjoittamani asia ei ole minulle tärkeän puolueeni arvojen ja periaatteiden kanssa ristiriidassa. Luon tässä ”vaalistartissa” yleisellä tasolla kuvan siitä, että mitä mieleeni yleisesti juolahtaa politiikaan liittyen. Toivon, että pysytte mukana, ja jaatte kirjoituksiani, etenkin jos löydätte niistä jotain yhtymäpintaa omaan elämäänne.

Takapuolen näyttö eduskuntatalon portailla

Miksi politiikkaan? Tätä mielenhäiriötä olen pohtinut itsekin. Ehkä tärkeimmät syyt sylkykupiksi pyrkimiselle ovat henkinen masokismi, sekä optimistinen toivo paremmasta maailmasta. Jos tietäisin, että näyttämällä takapuolta eduskuntatalon portailla saisi hyviä asioita aikaan, tekisin senkin. Koska en usko sillä olevan merkittäviä vaikutuksia henkilökohtaisesta itsensä voittamisesta saavutetun nautinnon lisäksi, en vaivaudu sitä tekemään. Vaihtoehtojen ollessa vähäiset olen valinnut poliittisen uran. En tiedä kadunko päätöstäni siinä vaiheessa kun saan lukea Seitsemän päivää lehdestä salarakkaasta, josta en edes itse tiedä, vai siinä vaiheessa kun kaikesta politiikkaan käytetystä ajasta jää käteen ”musta Pekka” – tunne siitä ettei yksittäinen poliitikko voi mihinkään vaikuttaa. Usko siihen, että katumuksen sijaan jää käteen monta parempaa korttia on suuri. Onhan politiikka antanut jo tähän mennessä paljon. Ehkä eniten olen kiitollinen kaikista niistä ihmisistä, joihin olen saanut tutustua, tällainen extrovertti lauma-apina kun olen.

Kuntavaalit 9.4. ”Ketä hitto ees kiinnostaa?”

Liian harvaa, valitettavasti. Ei meillä ihmisillä ole kovin montaa keinoa vaikuttaa siihen, että mihin suuntaan maatamme viedään. Ymmärrän kuitenkin sen, että moni kokee, ettei sillä yhdellä äänellä ole mitään väliä, varsinkin kun ”ne hemmetin poliitikot aina kääntää takkinsa ja pettää lupauksensa”. Tästä ei tietysti tarvitse kaukaa esimerkkejä etsiä. Hallituspuolueet Kokoomus ja Keskusta söivät tärkeimmän lupauksensa olla koskematta koulutukseen. Kaikki tietää miten kävi. Tämä rosvojoukko perui puheensa ja tekee historian suurimmat koulutusleikkaukset. Kyllä minuakin ottaa päähän, mutta en enää (kauaa) jaksa räksyttää. Ei vanha koira kuitenkaan opi.

En aio muutenkaan blogissani sortua muiden haukkumiseen, vaikka siihen olisikin aihetta. Katsotaan miten impulsiivisen blogistin päätös pitää. Seuraavan blogipäivityksen otsikoksi on ennustettu V..un persut! Ei, se olisi liian helppoa ja tylsää. Mielummin kerron myönteisistä asioista ja tarjoan vaihtoehtoja siihen, että miten voisi tehdä paremmin.

Oikein vai väärin? Asia on paljon moniulotteisempi

Riitelevä kaksikko meni kyläpäällikön juttusille riitaansa selvittämään. Ensimmäinen kaveruksista kertoi versionsa riidan syistä. Kyläpäällikkö vastasi: ”olet oikeassa.” Toinen riitapukareista sai seuraavaksi kertoa oman näkemyksensä riidan syistä. Tuomari vastasi selvitykseen: ”olet oikeassa.” Tämän kuultuaan kyläpäällikön vaimo, joka oli viereisessä huoneessa kuunnellut keskustelua huusi: ”Ei molemmat voi mitenkään olla oikeassa!” Kyläpäällikkö vastasi: ”Olet oikeassa.”

Kaikkea keskustelua leimaa vastakkainasettelu, jossa omassa kannasta pidetään kiinni aiheen ainoana totuutena. Tämän kiihkeän ”älämölön” alle jää kaikki se keskustelu, jolla voisi olla rakentavat vaikutukset. Itse ajattelen, ettei ehdottomia totuuksia edes ole olemassa.

Ajatellaan nyt vaikka fysiikan lakeja. Kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria ovat kaksi fysiikkan ”yläteoriaa”. Paradoksaalista on, että molempia käytetään, vaikka ne kumoavat toisensa. Hitto mikä tilanne! Kukaan ei varmuudella tiedä miten maailma toimii! Tämä sama sama ilmiö ilmenee mielipiteissä, joita ei voi edes mitata esimerkiksi esineen painon tapaan. Mielipide ei koskaan ole universaali, ehdoton totuus. Siksi voi olla joskus järkevää tulla ylös sieltä poterosta ja myös kuunnella muita.

Itse annan ensimmäisen vaalilupaukseni. Lupaan kuunnella ihmisiä, ja myös vastakkaisia mielipiteitä.

Jatketaan tästä, pysykää kanavalla.

Juha

”Muutos alkaa yksilöstä”