Kouvolasta Kaakkois-Suomen pääkaupunki

Kouvola on viime aikana kylpenyt hyvissä uutisissa. Kouvola on mielestäni aina ollut mainettaan parempi kaupunki, mutta nyt sen alkavat huomata muutkin. On totta, että Kouvola monien muiden vastaavan kokoisten kaupunkien kanssa kamppailee samojen haasteiden parissa. Ikääntyminen, muuttotappio jne. ovat olleen Kouvolan kokoisten kaupunkien haasteena. Nyt kuitenkin Kouvolalla on kaikki mahdollisuudet selvitä näistä haasteista.

Kouvolasta Kaakkois-Suomen pääkaupunki

Helsingin sanomissa Kouvola nostettiin esille vahvana kaupunkina, joka voisi 12 maakunnan mallissa toimia Kaakkois-Suomen maakunnan pääkaupunkina. Perusteluja tälle asemalle on vaikka kuinka. Nyt onkin tärkeää saada Keskustan väkisin runnoma 18 maakunnan malli romukoppaan. Samassa yhteydessä joudutaan / saadaan tehdä tarvittavia korjauksia myös SOTE-uudistukseen. Onhan valinnanvapaus se elementti, joka sille on luvattu, mikäli Keskusta saa järjettömän maakuntauudistuksensa läpi. Ei valinnanvapautta ilman maakuntia eikä toisinpäin.

Ote Hesarista:

Oheisissa kartoissa esitetään Suomen alueen ihanteellinen jakautuminen 7 maakuntaan ja 12 maakuntaan silloin kun jako perustuu pelkästään väestön saavutettavuuteen. Kyse on siis kaikkien suomalaisten yhteenlasketusta matkojen minimoinnista maakuntakeskuksiin nykyisellä tieverkolla.

Olipa maakuntia 12 tai 7, yksi niistä on ”Kouvolan maakunta”. Kouvolan vahva asema koko Suomen mittakaavassa yllättää. Kaupunki painii houkuttelevuusongelman kanssa, mutta sijainti tarpeeksi kaukana muista keskuksista suo sille potentiaalia.”

Alue- ja väestötutkija, valtiotieteen tohtori Timo Aro

Puolueen etu vs. Kouvolan etu

Nyt on mielenkiintoista nähdä, että onko paikallisille ”kepulaisille” tärkeämpää puolueen kanta vai Kouvolan etu. Toivoisin, että Kouvola yhdessä rintamassa voisi ryhtyä rummuttamaan 12 maakunnan mallia – myös eduskunnassa. Markku Pakkanen joutuu asiassa kurjaan välikäteen, mutta nyt hänellä on aito mahdollisuus ajaa kouvolalaisten etua. Perusteluja sille, miksei Kouvolan asemaa haluttaisi vahvistaa on vaikea löytää. Nyt Kouvolan pitää laittaa lobbausorganisaatio kuntoon ja lähteä isolla äänellä puhumaan maakuntamallin päivittämisestä järkevämpään suuntaan. Se mikä ainakin voidaan tehdä, on yrittää jarruttaa uudistusta seuraaviin eduskuntavaaleihin asti. Kahdelletoista maakunnalle on nykyisessä eduskunnassa enemmistön kannatus mikäli asia irrotetaan hallituksen lehmänkaupoista. Kouvolan kannalta on erittäin tärkeää ettei maakunta- ja soteuudistus mene nykyisillä, tai edes pienillä muutoksilla läpi. Uudistus pitää palauttaa alkuperäisiin tavoitteisiinsa, jotka ovat sote-kulujen laskeminen, terveyserojen kaventaminen ja katkeamattomien hoitoketjujen turvaaminen. Yleensä en kannata asioiden jarruttamista, mutta nyt se on vahvasti Kouvolan etu.

Vihreät on puolueena alusta asti kannattanut korkeintaan 12 maakunnan mallia. Tämä kanta on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan.

-Muutos alkaa yksilöstä-

 

Mainokset

Persennustus

Halla-ahon Jussi teki sen mitä monet pelkäsivät tai toivoivat. Tässä arvioin sitä, että onko Halla-aho uhka Suomelle ja minkälaisia seurauksia asialla saattaa olla. Ennustukseni on subjektiivinen ja sen onnistumista voidaan joltain osin arvioida vasta muutaman vuoden päästä.

Mestari tuli ja lykkäsi ”soinislaiset” syrjään

Vaikka persut itse julkisuudessa ovat kovasti pyrkineet luomaan sellaista kuvaa, että puolue olisi yhtenäinen tapahtui PJ-vaalissa mitä tahansa, on selvää että puolue on isossa kriisissä. Halla-aho on persujen rasistisen siiven suosikki. Nämä ihmiset eivät ole ilmestyneet mistään, vaan ovat aina olleet olemassa. Tämä osa on ollut tyytymätön hallituksen maahanmuuttopolitiikan linjaan. Eikä se ole mikään yllätys. Tällä porukalla on tiiviit kytkökset mm. Rajat kiinni, Suomi Ensin, Suomen Sisu ja Pohjoismainen Vastarintaliike- nimisiin organisaatioihin. Rasistisesta rikoksesta tuomittu mestari on vastaus näiden ihmisten huutoon. Vaikka Perussuomalaisten viimeaikaisia maahanmuuttolinjauksia on itselläni ollut vaikea ymmärtää, niin nämä kannattajat haluavat vielä enemmän. Uskon kuitenkin, ettei näillä Halla-ahoa äänestäneillä henkilöillä ollut aavistustakaan minkälaisia seurauksia asialla voi olla. Timo Soini teki pitkän uran puolueen johdossa. Hän osasi muotoilla äärimmäisetkin mielipiteet tavalla, joka mahdollisti hallitukseen nousun. On täysin selvää, ettei Halla-ahon linjalla olisi hallitukseen ollut mitään asiaa. Eikä sitä ole jatkossakaan. Tämä lienee halla-aholaisten ensimmäinen iso pettymys. Jotkut tietysti voivat olla tyytyväisiä loputtomalta tuntuvaan oppositiotiehen, mutta suurelle osalle kunnianhimoisia poliitikkoja ei oppositiossa räksyttäminen riitä.

Pysyvästi pienpuolueeksi

Vaikka rasistit pitävät usein kaikkein kovinta ääntä, jolloin syntyy illuusio suuresta, on selvää ettei suuri enemmistö suomalaisista, tai edes suuri osa perussuomalaisista halua itseään liitettävän millään tavalla Halla-ahon linjaan. Tulee siis käymään joko niin, että A) Halla-aho loiventaa selvästi äärimmäisiä kantojaan tai B) Suuri joukko persujen jäsenistä ja kannattajista nostaa kytkintä. Veikkaan itse vaihtoehtoa B. Tämä aiheuttaa sen toisen epäedullisen seurauksen, jota Halla-ahoa kannattaneet eivät ole kenties tiedostaneet. Perussuomalaisten kannatus tulee hiipumaan entisestään, ja puolue jumittuu pieneksi yhden asian liikkeeksi.

Tähän voisin todeta, että se ei minua henkilökohtaisesti haittaa.

Hallitusvastuu, byebye!

Mikäli Halla-aho ryhtyy toteuttamaan kampanjassaan esille nostamiaan tavoitteitaan, on persujen hallitustaival käsitelty lähes välittömästi. Viimeistään persujen hallitustaival tulee tiensä päähän seuraavissa eduskuntavaaleissa, joissa puolue tulee arvioni mukaan taistelemaan korkeintaan sijasta 5. Sekään sija ei todellakaan tule olemaan itsestäänselvyys. Näistä asetelmista voidaan todeta, ettei ainakaan Halla-ahon politiikalla ole mitään asiaa hallitukseen.

Vai kertooko joku, että mikä puolue haluaa lähteä persujen kanssa jatkossa samaan hallitukseen? Hallitusyhteistyössä avoimen rasistisen puolueen kanssa tulisi häpäistyksi maailmanlaajuisesti. Toiseksi Halla-ahon linjauksia ei mitenkään voida kirjata tulevaan hallitusohjelmaan.

Elämme mielenkiintoisia aikoja

Hajoaako hallitus? Repeytyykö persujen eduskuntaryhmä? Jakautuuko puolue? Isoja kysymyksiä ja äärimmäisen mielenkiintoisia. Itseäni näistä ei juuri haittaa mikään. Hallituskin saa kaikessa surkeudessaan mennä nurin. Tulevat päivät ja viikot tulevat näyttämään, että mitä tapahtuu. Seuraan tilannetta!

Juha

Kaakonkulman humanisti

”Muutos alkaa yksilöstä”

 

Monikulttuurinen Suomeni

Tässä kirjoituksessa pohdin monikulttuurisuutta ja ilmiötä, joka sen ympärille on syntynyt. Minkälaisesta monikulttuurisesta Suomesta unelmoin, ja miten se on mahdollista saavuttaa?

Vastakkainasettelu tappaa rakentavan keskustelun

Kansanedustaja Immonen päästi valloilleen taannoisen aivopierunsa, jossa hän voimakkain sanankääntein nimesi monikulttuurisuuden painajaiseksi. Tästä syntyi suuriin mittasuhteisiin kasvanut ääripäiden sapelien kolistelu, ja tuntui siltä, että jokaisen on pakko valita puolensa. Itse tuomitsin julkisesti Immosen hyökkäävän retoriikan, mutta samalla pohdin, että mitä kiivaiden kommenttien takana oleville asioile olisi mahdollista tehdä. Immonen lynkattiin julkisesti. Se oli odotettua ja helppo hyväksyä. Minua on kuitenkin ahdistanut ilmapiiri, jossa asioista eri mieltä olevat ihmiset eivät kuuntele toisiaan, vaan keskittyivät lähinnä vastapuolen nimittelyyn. Kaikesta huolimatta kiitän Olli Immosta siitä, että hän nosti monikulttuurisuus teeman tehokkaasti esille. En usko, että Immonen itsekään pystyi ennakoimaan, kuinka suuren vastavoiman hänen Facebook päivityksensä nostatti.

”When you talk, you are only repeating what you already know. But if you listen, you may learn something new” – Dalai Lama

Miksi asioista ei keskustella?

Piirtäessäni kuvaa monikulttuurisesta Suomesta, havaitsin nopeasti, ettei ole vain kahta äärimmäistä vaihtoehtoa tai mielipidettä. Totesin, että keskustelua käydään vääristä lähtökohdista. Olen odottanut keskustelua esimerkiksi siitä, että miten maahanmuuttajien olosuhteita voitaisiin parantaa, jotta heillä olisi paremmat edellytykset kokea olevansa Suomen tasa-arvoisia asukkaita. Maahanmuuttokriitikoilla ja maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvilla on varmasti ainakin yhteen asiaan yhteneväinen mielipide. Se on: Niiden maahanmuuttajien, jotka Suomessa asuvat, toivotaan saavan opiskelu- tai työpaikka ja heistä toivotaan veronmaksajia yhteikuntaamme. Kukaan ei varmasti toivo, että Suomessa väkivalta lisääntyy tai turhautuminen purkautuu mellakoihin jne. ”Kyllä – Ei -väittely” vie focuksen pois rakentavista asioista.

Kysymys kuuluu: Eikö tämä konsensus olisi syytä jotenkin hyödyntää, sen sijaan että omista poteroista heitellään halventavia argumentteja?
Tällä hetkellä ilmapiiri on sellainen, että maahanmuuttokriitikot levittävät sosiaalisessa mediassa artikkeleita, joilla he toivovat kasvattavansa negatiivista kuvaa maahanmuuttajista. Maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvien tehtävänä on ollut puolustautua näiltä hyökkäyksiltä, usein hyökkäämällä itse. Onko tässä ”sodankäynnissä” mitään järkeä?

Minun Suomeni

Minun Suomessani kaikki ihmiset ja kulttuurit elävät rinnakkain. Siinä ihmisten väliseen kanssakäymiseen ei vaikuta alkuperä, uskonto tai äidinkieli. Kaikki ulkoiset tekijät ovat minun Suomessani täysin merkityksettömiä. Minulta on kysytty, että mitä mieltä olen siitä, että maahanmuuttajat saavat parempia sosiaalietuuksia kuin kantasuomalaiset. Olen vastannut, että minun Suomessani kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Sosiaaliturva-järjestelmää hyväksi käyttävät ja työtä vieroksuvat henkilöt ovat mielestäni sosiaalipummeja synnyinmaastaan tai ihonväristään riippumatta. Samalla olen muistuttanut, että tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka antaa. Sen verran menen aiheesta sivuraiteille, että totean Suomen sosiaaliturvajärjestelmän olevan uudistuksen tarpeessa. Työn tulisi aina olla etuuksien varassa elämistä kannattavampaa. Tässä on syy sille, miksi me Vihreät kannatamme perustuloa.

Miten minun Suomeni toteutetaan

Kaiken mahdollistava tekijä on toisten ihmisten kunnioittaminen. Niin kauan, kun maahanmuuttaja tai puistonpenkillä kaljaa kittaava Pentti Perusjamppa tuntevat alemmuudentunnetta suhteessa ympäristöönsä, ei voida olettaa asioiden korjaantuvan. Ongelma on syrjäytyminen, ei ihonväri. Kyky kunnioittaa ja arvostaa toisia ihmisiä lähtee terveestä itsetunnosta. Pienet koirat ovat kovimpia räksyttämään. Joskus ihmettelen värillisiä henkilöitä tuijottavia ihmisiä. Nopeasti muistan, että maahanmuutto on Suomessa uusi ilmiö ainakin, kun puhutaan Afrikasta tulevista maahanmuuttajista. Suomi muuttuu, mutta se ottaa aikansa. Olen kuitenkin lohdullinen. Tällä hetkellä ala-asteilla, yläasteilla, ammattikouluissa, lukioissa ja yliopistoissa kasvaa sukupolvi, joille maahanmuuttajien kanssa kommunikointi on täysin arkipäiväistä. Nämä lapset ja nuoret leikkivät ja opiskelevat eri kulttuurien välisessä vuorovaikutuksessa. Ei Helsingin yliopistossa kukaan tuijota mustaa miestä. Vaikuttaakin, että tämä antipatia monikulttuurisuutta kohtaan on hieman varttuneempien kantasuomalaisten ongelma.

monikulttuurisuus

Jäitä hattuun

Jotta Suomi voi sopeutua monikulttuurisuuteen, tarvitaan vuoropuhelua kaikkien kansanryhmien välillä.

Jos joku kansallismielinen on harrastanut itseruoskintaa lukemalla tämän kirjoituksen näin pitkälle, hän ehkä miettii: ”Ongelmia ei tule, kun ei oteta yhtä ainoata maahanmuuttajaa Suomeen, eikä ainakaan Afrikasta”. Hänelle voin todeta, että monikulttuurisuus ja Afrikkalaiset ovat tulleet Suomeen jäädäkseen, eikä siihen voi enää vaikuttaa. Otetaan esimerkiksi somaliyhteisö. Somalinainen synnyttää keskimäärin 3,5 lasta. Vastaavasti Suomalainen nainen synnyttää keskimäärin 1,8 lasta. Jo tämä yksi pieni esimerkki kertoo, että somaliyhteisö Suomessa kasvaa, ja vastaavasti kantaväestö pienenee. Paineet esimerkiksi pakolaisten kotouttamiseen panostamisesta suurenevat entisestään, kun otetaan huomioon, että Suomi on kansainvälisten sopimusten mukaisesti vastuussa turvapaikanhakijoiden ja kiintiöpakolaisten ottamisesta. On typerää ajatella, ettei näille ihmisille tarvitse tehdä mitään. Mikäli Suomen Sisu saisi päättää, ei kotouttamiseen laitettaisi varmasti yhtään euroa. Ei tarvita suurtakaan älykkyyttä sen ymmärtämiseksi, että tällä ajatusmallilla on ongelmia odotettavissa. Suomessa ei voi olla kahden kerroksen väkeä.

Suomalaisten tulee asennoitua siihen, että Suomi ei ole mikään monoliitti, ei se ole koskaan ollutkaan. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua vallitsevaan tilanteeseen.

Meidän tulee keskustella rakentavasti siitä, että miten saamme maahanmuuttajat integroitua yhteiskuntaamme entistä tehokkaammin. Tarvitaan kypsää vuoropuhelua, ja rakentavia ehdotuksia. Kaakonkulman humanisti on siihen valmis, oletko sinä?

Rasisti, minäkö?

Olen osallistunut aktiivisesti keskusteluun rasismista, suvaitsevaisuudesta, maahanmuutosta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Tässä kirjoituksessa menen syvemmälle. Sukellan käsitykseeni ihmisyydestä peilaten sitä omaan epätäydellisyyteeni.

Tunnustetaan faktat

Kun ryhdyin kirjoittamaan tästä aiheesta, näin vaarana, että annan itsestäni liian kiillotetun kuvan. Pelkäsin jonkun kuvittelevan, että pidän itseäni muita parempana. Tehdään yksi asia heti alkuun selväksi. Minä olen ihmisenä keskeneräinen, puutteellinen ja epätäydellinen. Ihminen on entiteetti, joka ei koskaan voi olla valmis. Ihmisyys on arvo, jota ei voida mitata tai vertailla keskenään. En voi sanoa olevani parempi ihmisenä kuin joku toinen – kukaan ei voi. Ihmisyys on subjektiivinen rakennelma. Ihmisillä on kuitenkin erilaisia ominaisuuksia, tietoa ja taitoja, joista osa on mitattavissa. Ihmisyyden ja ulkoa havaittavissa olevan toiminnan välinen ero on tämän kirjoituksen ydin, johon palaan jäljempänä.

”Ihmisyys on se ydin (arvo), jonka päälle kaikki muu näkyvä ja näkymätön on rakennettu”
-Kaakonkulman humanisti-

Ainoa ja samalla tärkein motivaatio näiden asioiden julkiseen käsittelyyn on, että toivoisin ihmisten kunnioittavan toisiaan. Ihmisenä kehittymisen perustan muodostavat ajattelu, itsetutkiskelu, ja -kritiikki. Ihminen on lajina siinä mielessä puutteellinen, tai ainakin evoluutiossa sellaisessa epäedullisessa kehitysvaiheessa, että olemme todella julmia toisillemme. Pasifisti sisälläni toivoo, että ihmiskunta viisastuu ja pystyy ratkomaan asioita tulevaisuudessa ilman sotia ja kärsimystä. Kaikki lähtee pienistä asioista, joista yksi tärkeimmistä on toisen ihmisen kunnioittaminen.

Rasismi

Rasismi on epäkypsän ideologia, jossa toista ihmistä pidetään eriarvoisena rodun, sukupuolen, uskonnon, biologisten eroavaisuuden, muiden ulkoisten seikkojen, tai henkisten ominaisuuksien perusteella. Rasisti on henkilö, joka ajattelee ja toimii rasistisen ideologian ohjaamana. Rasismi on ilmiönä todella pelottava. Suomessa esiintyy poliittisessa keskustelussa sellaista puhetta, jonka tulkitsen taitavasti naamioiduksi rasismiksi. Kritiikki – vihapuhe – rasismi, rajanveto on näissä asioissa vaikeaa. Monet poliitikot liikkuvat ”harmaalla” alueella, jossa puhutaan ihmisistä epäkunnioittavasti, mutta siten ettei rikoksen tunnusmerkistö täyty.

suvaitsevaisuus

Tavoite-minä


Olen humanisti, tai ainakin pyrin siihen. Tavoittelemani minäkuva on filantrooppinen. Filantropialla tarkoitetaan ihmisiä universaalisti rakastavaa ihmiskuvaa. Olen myös eläinrakas. En häpeä tunnustaa esimerkiksi sitä, etten suostu tappamaan kodissani astelevaa hämähäkkiä, vaan vien sen ulos. Tähän ei liity pienintäkään uskonnollista vivahdetta.

Enemmistö ihmisistä tunnustautuu eläinrakkaiksi. Miksi niin harva kutsuu itseään ihmisrakkaaksi? Rakkaudella ei tässä yhteydessä tarkoiteta ainoastaan parisuhderakkautta, äidin ja lapsen välistä rakkautta tai sisarrakkautta. Tarkoitan sellaista lämmintä suhtautumista, jossa jokainen ihminen on yhtä arvokas ja oikeutettu rakastettavaksi.

Filantropian kaksi peruspilaria

1. Syntyvä ihminen on aina viaton.

Kukaan ei synny murhaajaksi tai rasistiksi. John Locken empiirisessä filosofiassa oli teoria, jossa ihmislapsen kuvattiin syntyessään olevan ”tabula rasa”- tyhjä taulu. Persoonallisuuden, ja erityisesti temperamentin tutkimuksessa on myöhemmin todettu, että kehitystä aivoissa tapahtuu etenkin temperamentissa jo ennen syntymää. Ajatus siitä, että ympäristö määrittelee pitkälle sen minkälaiseksi ihmisen identiteetti muodostuu, on edelleen validi.

tabula rasa

2. Ihminen ja ihmisen teot ovat kaksi eri asiaa.

Ihminen ei ole paha, mutta ihmisen teot voivat olla. Lasten kasvatuksessa törmää usein kilttilapsi- tuhmalapsi asetelmaan. Lapsen teot vaikuttavat siihen, että minkälaiseksi lapsi ihmisenä mielletään. Olen suositellut lasten kasvatuksessa valmennuksellista otetta behavioristisen ajattelutavan sijaan. Tässä kasvatusideologiassa huono suoritus käsitellään, ja yhdessä mietitään, että miten sitä voidaan jatkossa parantaa. Kaiken käytöstä ja toimintaa ohjaavan toiminnan taustalla nähdään toisen ihmisen hyväksyminen ja arvostus. Tulee ymmärtää se, että tekojen taustalla on aina arvokas ihminen.

Raiskaaja

Tuodessani humanistista ajatusmaailmaani esille, minulta on kysytty, että mitä mieltä olen esimerkiksi raiskaajista. Olen vastannut, että tuntematta yksilöitä en voi olla heistä mitään mieltä. Tuomitsen teon jyrkästi, mutta tiedostan, että julmuuksiin syyllistynyt ihminen on todennäköisesti oman elämänsä uhri. Kenties raiskaaja on itse tullut raiskatuksi, lapsena hyväksikäytetty, alistettu, kaltoinkohdeltu, tai sitten hänellä on jokin psyykkinen sairaus. Olen myös sitä mieltä, ettei raiskaajan raa-an käyttäytymistavan muuttamiseksi riitä pelkät kiviseinät. Eheytymiseen tarvitaan ensisijaisesti asianmukaista hoitoa rikoksen uusimisen estämisen lisäksi. Tämä logiikka ei ole tarkoitettu mikrotasolle, johon luokittelen tässä yhteydessä perheen, läheiset ystävät jne. En voi vaatia ketään tunnetasolla hyväksymään esimerkiksi läheisen raiskausta. Tarkoitan asioihin suhtautumista makro (yhteiskunnallisella) tasolla.

Rasismi minussa


Ihmisenä kasvaminen on elämänmittainen polku. Olin nuorempana rasistinen ja kapeakatseinen. Jälkeenpäin halveksun itseäni siitä tavasta miten puhuin esimerkiksi tietyistä vähemmistöistä. Tämän tulkitsen olleen epävarmuutta, tiedonpuutetta ja jopa tuntemattoman pelkoa. Ihmisillä on luontainen tapa vieroksua tuntematonta ja luoda ennakkoluuloja. Kuinka usein saamme törmätä siihen, että ensivaikutelma jostain ihmisestä on ollut totaalisen väärä? Aiemmin vastenmieliseltä vaikuttanut henkilö muuttuukin tutustuttaessa mukavaksi.

Perussuomalaiset

Edelleen joudun herättelemään itseäni, ja karkottamaan itsestäni suvaitsematonta ajattelutapaa. Viimeisin havainto omasta epätäydellisyydestäni on ollut ajatukseni perussuomalaisista poliitikoista. Ajattelin ”persut” kollektiiviseksi joukoksi rasistisia, kapeakatseisia, jopa tyhmiä ja ajattelutavassaan viime vuosituhannelle jääneitä poliitikkoja. Annoin näille ihmisille negatiivisen statuksen ainoastaan heidän kannattamansa puolueen perusteella. Sitten tajusin tämän olevan epäreilua. Edelleen pidän persujen populistista politiikkaa ja kannanottoja esimerkiksi maahanmuutosta ja tasa-arvoisesta avioliittolaista ala-arvoisena. Pyrin kuitenkin tunnistamaan ihmiset aatteen takana. Kenties heillä on huonoja kokemuksia esimerkiksi maahanmuuttajista. Sama ilmiö näkyy esimerkiksi henkilöissä, jotka pelkäävät koiria. Usein näitä ihmisiä on purrut koira. Tämä yksittäinen negatiivinen kokemus aiheuttaa epäluottamusta ja pelkoa, joka laajentuu yhden yksilön sijasta koko lajiin. Näin ihmisen logiikka toimii. Vaatii todella suurta kamppailua pitää ajatukset irti yleistyksistä ja huomioida kaikki ihmiset yksilöinä.

pelko

”Muutos alkaa yksilöstä.”

Mielipiteen vapaus

Terve blogin lukijat!

Sananvapaus on Suomessa korkealla tasolla. Siitä asiasta voin suomalaisena olla ylpeä. Yksilön maailmankuva rakentuu tilanteissa, joissa hän joutuu pohtimaan omaa kantaansa ja toietopohjaansa suhteessa muihin. ”Minä olen aina oikeassa”- asenne on ihmisenä kasvamisen rajoite.

Olen listannut tähän blogipäivitykseen kirjoittamiani artikkeleja. Koen epäkohdista kirjoittamisen olevan yksi tapa vaikuttaa asenteisiin, sekä herättää keskustelua. Olen saanut kirjoituksistani paljon palautetta. Kaikki palaute on aina tervetullutta, ja vastakkaisten näkökulmien esiin tuomisen näen ihmisenä kehittymiseni mahdollistajana. Arvostan kaikkia mielipiteitä, mutta minun on vaikea ymmärtää jäykkää, ja muutoshalutonta ajattelua. Reflektointi ja omien mielipiteideni haastaminen on yksi keinoistani laajentaa maailmankuvaani.

Joistain asioista en kuitenkaan ole valmis tinkimään. Ihmisarvo, luonnon monimuotoisuuden kunnioittaminen, rehellisyys, yksilönvapaus ja rauha ovat esimerkkejä asioista, jotka ovat osa minun psyko-fyysis-historiallis-sosiaalis kokonaisvaltaista rakennettani. Näitä perusarvojani haluan puolustaa kaikin rauhanomaisin keinoin mitä minulla on käytössäni.

Lukekaa, kommentoikaa ja olkaa rohkeasti eri mieltä.

”Usein vastakkaisten näkökulmien välimaastosta löytyy enemmistöä palveleva kompromissi.”

 

Ympäristöasioista

Ydinvoimasta

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide—Sana-on-vapaa/2015/05/06/Suomen%20energiapolitiikka%20historiaa%20jo%20syntyess%C3%A4%C3%A4n/2015218992917/69

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide—Sana-on-vapaa/2015/05/11/Ydinvoimakeskustelua%20hyv%C3%A4%20k%C3%A4yd%C3%A4%20kiihkotta/2015219014187/69

 

 

Lastensuojelusta ja lasten kasvattamisesta:

Koulukiusaamisesta

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide—Sana-on-vapaa/2014/08/21/Seuraamukset%20eiv%C3%A4t%20ole%20l%C3%A4%C3%A4ke%20koulukiusaamiseen/2014217771838/69

Kasvatuksesta

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide—Sana-on-vapaa/2015/02/17/Sankariksi%20muokkaaminen%20%20ei%20ole%20lapselle%20oikein/2015218631266/69

Nuorison tilanteesta

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide—Sana-on-vapaa/2013/08/11/Nuorten%20pahoinvointi%20kasvoi%20nopeasti/2013216083717/69

Kannanotto lastensuojeluun

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide—Sana-on-vapaa/2013/12/31/Lastensuojelusta%20liian%20synkk%C3%A4%20kuva/2013216708435/6

 

Maahanmuutosta, vihapuheesta ja asenteista:

Suvaitsemattomuuden alkujuurilla

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide—Sana-on-vapaa/2014/08/05/Eriarvoistaminen%20on%20opittu%20ominaisuus/2014217704450/69

Vihapuheesta

http://www.esaimaa.fi/Mielipide—Sana-on-vapaa/2015/01/13/Vihapuhetta%20terrorin%20tuomion%20varjolla/2015118475951/68

Populistisesta maahanmuuttopolitiikasta

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide—Sana-on-vapaa/2015/04/15/Maahanmuuttopopulismi%20%20huonosti%20perusteltua/2015218902330/69

Suvaitsemattomuudesta

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide—Sana-on-vapaa/2014/03/18/Ratkaisuehdotuksia%2C%20%20ei%20vain%20vastustusta/2014217117632/69

Muut aiheet:

Kirkon erityisasemasta:

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide—Sana-on-vapaa/2014/11/08/Valtionkirkko%20on%20muinaisj%C3%A4%C3%A4nne/2014218139204/69

Avustustyöstä:

http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2014/01/29/Huhtalat%20alkavat%20avustaa%20gambialaista%20kyl%C3%A4koulua/2014266/4

Nuorisotakuusta:

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide—Sana-on-vapaa/2014/07/04/Nuorisotakuu%20t%C3%A4ht%C3%A4%C3%A4%20aktivoitumiseen/2014217573962/69

Raskauden aikaisen alkoholinkäytön vahingollisuudesta:

http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide—Sana-on-vapaa/2014/04/29/Siki%C3%B6t%C3%A4%20suojattava%20p%C3%A4ihdevaurioilta/2014217295824/69

 

 

 

Oikeiston ja Vihreiden voitto

Terve!

Palaan bloggaamaan pitkän tauon jälkeen. Yhteiskunnalliset asiat ovat olleet koko ajan mielessäni, mutta blogin kirjoittaminen on jäänyt muiden kiireiden jalkoihin. Neljän kuukauden kehonrakennusprojekti päättyi viime lauantaina. Kisa ei mennyt odotuksieni mukaisesti. Laji on äärimmäisen herkkä, ja olen tiivistänyt suoritukseni vertauskuvallisesti: ”Hiihtäjän termein kunto oli kova, mutta voitelu epäonnistui.” Ei siitä sen enempää, vaan mennään asiaan.

Suomi sai uuden edustajiston

Vaalit käytiin, ja itsekin käytin oikeuteni antaa ääneni henkilölle, joka mielestäni parhaiten edustaa arvojani ja itselleni tärkeitä asioita. Annoin julkisesti tukeni Vihreiden Kaisa Spiesille, joten vaalisalaisuuden taakse minun ei tarvitse kätkeytyä. Kaisa sai ensimmäisissä eduskuntavaaleissaan hienon äänimäärän, joka ei kuitenkaan riittänyt eduskuntapaikkaan. Uskon kuitenkin, että neljän vuoden päästä Kaisalla on vielä paremmat mahdollisuudet päästä läpi.

Ristiriitaiset jälkitunnelmat

Vaalitulosta tulee kunnioittaa. Tulos jätti kuitenkin ristiriitaisen tunteen. Ihmettelin Perussuomalaisten kannatusta, ja pohdin, että onko oma ajatteluni liian tuomitsevaa ”persuja” kohtaan. Myönnän, että kuvani puolueesta on osittain pilaantunut yksittäisten henkilöiden takia. Kouvolassa persut ovat olleet otsikoissa lähinnä silloin, kun ovat heittäneet kapuloita päätöksenteon rattaisiin. Tämä on johtanut siihen, että perussuomalaisten jäseniä on loikannut muihin puolueisiin sietämättömän tianteen takia. Tämä jäykkälavettisuus ja eripuraisuus on nostanut ihokarvani pystyyn. En voi myöskään hyväksyä persujen nuivaa suhtautumista maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin.

hakkarainen

Koko puolue kärsii muutaman yksilön saaman huonon maineen takia.

Timo Soinia kuunnellessani olen kuitenkin pystynyt löytämään sellaisia asioita joiden taakse voisin itsekin asettua. Näyttää, että Timo on hionut terävimpiä kulmia mielipiteissään, ja muuttunut, ehkä tietoisesti yleiseen linjaan paremmin sopivaksi poliitikoksi. Perussuomalaisten suurin ongelma tulee olemaan hallitusneuvotteluissa, ja mahdollisesti hallituksessa kysymykset kehitysavusta, maahanmuutosta ja esimerkiksi tukipaketeista. Odotan miten persujen ehdoton ja jäykähkö kenttäväki suhtautuu väistämättömiin kompromisseihin, joita puolue joutuu tekemään. Vielä on tietysti sekin mahdollisuus, että populistit jäävät oppositioon ruikuttamaan. Se tuntuu edelleen helpommalta tieltä, jos yritän asettua persun housuihin.

Keskusta jyräsi ennakoidusti murskavoittoon, saaden miltei neljänneksen eduskuntapaikoista. Yhdessä Kokoomuksen kanssa voimasuhteet näyttävät siltä, että meillä on oikeistolainen eduskunta seuraavat neljä vuotta. En ole siitä kovinkaan innoissani. Vastavoima näyttää jäävän heikoksi, etenkin jos demarit eivät pääsee tai halua mukaan hallitukseen. Demareita vaivaa mielestäni vanhanaikaisuus. Puolue näyttää edelleen paperi- ja metalliteollisuuden edunvalvojalta. Suomi on kuitenkin muuttunut, ja demarit tarvitsisi todellista faceliftiä. Heidän kannattaisi profiloitua entistä enemmän vähäosaisten, työttömien, vähätuloisten ja eläkeläisten puolueeksi. Näitä ihmisiä on Suomessa paljon.

Lottovoitto!

Vihreiden menestys oli vaalien henkilökohtaisesti merkittävin, ja eniten ilontunnetta antanut tekijä. Vihreät lisäsi kannatustaan huikeasti, ja sai viisi lisäpaikkaa eduskuntaan, joista yksi Kaakkois-Suomen vaalipiiristä. Mielestäni ei voida puhua enää pienestä puolueesta. Vihreiden kansanedustajilla on varmasti vaikuttamismahdollisuuksia myös itselleni tärkeissä asioissa. Myös maahanmuuttajan meneminen läpi Vihreiden listoilta lämmitti sydäntä. Hienoja ihmisiä, hienoja kampanjoita ja hienoja tavoitteita! Tunnen suurta ylpeyttä kuulua tähän puolueeseen. Minulla on tunne, että vihreiden kannatus tulee entisestään kasvamaan, kun ihmiset alkavat avaamaan silmiään. Voidaan kysyä, että onko politiikassa järkevää asettaa mitään muuta tavoitetta maapallon pelastamisen edelle? Mielestäni ympäristöasioiden tulee olla kaiken päätöksenteon lähtökohta. Pohdittaessa energiantuotantoa, logistiikkaa, rakentamista, tai itseasiassa miltei mitä vaan, tulee ympäristöasiat ottaa aikaisempaa paremmin huomioon. Tätä varten me Vihreät olemme olemassa. Olemme olemassa myös siksi, että jokaisella ihmisellä olisi yhtäläinen ihmisarvo, ja samat lähtökohdat hyvään elämään ulkoisista seikoista riippumatta. Uskon, että Vihreiden aika on tullut=)

vihreät

Ja kaksi lisänumeroa!

Olen onnellinen, kun eduskuntaan nousi kaksi maahanmuuttajaa. Nasima Razmayer ja  Ozan Yanar nousivat eduskuntaan edustamaan yhä suurentuvaa osaa kansakunnastamme. Uskon, että maahanmuuttajien ääni tulee nyt aikaisempaa paremmin kuulluksi. On hienoa, että Suomi oli vihdoin valmis tähän muutokseen. Molemmat henkilöt vaikuttavat erittäin päteviltä kansanedustajan tehtäviin. Vaikka olen Vihreiden jäsen, myönnän äänestäneeni Nasimaa eurovaaleissa. Hän on viisas ja rohkea nainen.

Oma poliittinen ”ura”

Vaalikampanjoita seuratessani, myös oma kipinäni vaikuttaa politiikan keinoin kasvoi entisestään. Kunnalisvaaleihin olen päättänyt asettua ehdolle jo aikaisemmin. Tulen politiikassani painottamaan suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa, luonnon kunnioittamista, pienyrittämistä, nuorten syrjäytymisen ehkäisyä, ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä, kaupungin imagon kohentamista, palvelujen turvaamista, oikeutta ihmisarvoiseen elämään iästä tai muista tekijöistä riippumatta jne. Sovinnaisena ja avoimena ihmisenä toivon tuovani Kouvolan välillä eripuraiselta näyttävään valtuustotyöhön yhteistyöhenkeä ja positiivista ajattelua. Toivon, että voisin käyttää sovittelevaa luonnettani hyväksi politiikassa. Lisäksi toivoisin päätöksen tekoon ajattelua. Olen itse pohdiskeleva, filosofinen ihminen. Uskon, että parhaat päätökset syntyvät syvällisen ajattelun, tiedon, taidon, erilaisten mielipiteiden, vuorovaikutuksen ja kompromissien muodostamassa ”aivoriihessä”. Tiedän, että minulla saattaa olla liian romanttinen kuva vaikutusmahdollisuuksistani, mutta ainakin minulla on lupa yrittää.

Seuraavat viikot tulevat olemaan mielenkiintoista aikaa polittikan saralla.

Onnittelut vielä Vihreille hienosta vaalivoitosta!

-Juha-

Isojen poikien hiekkalaatikko

Isojen poikien hiekkalaatikko

Tänään mennään kuivakasti politiikan synkissä vesissä.

Vaalikiima kasvaa

Eduskuntavaalit lähestyy. Puolueiden, sekä ehdokkaiden työ on alkanut. Kokoomuksen julkaisussa (Nykypäivä) Kokoomus julisti Keskustan päävastustajakseen. Luettuani tämän julistuksen ajattelin, että nyt on isoilla pojilla kovat piipussa.

En ole politiikan asiantuntija. Kunnallinen päätöksenteko kiinnostaa ja pyrin pysymään kärryillä myös korkeamman tason politikoinnista. Olen jo jonkin aikaa pohtinut sitä, että kuinka paljon aikaa ja energiaa päättäjiltä kuuluu asemansa ja puolueensa pönkittämiseen, vastustajapuolueiden edustajien kanssa riitelyyn ja muuhun epäolennaiseen. Jää myös vaikutelma, että päättäjiksi valikoituu keskimääräistä enemmän joko: 1. Omaa etuaan ajavia narsisteja, tai 2. Puolueideologiaan höyrähtäneitä AY-venkuloita.

Kouvolan poliitikot pelaavat vitosdivarissa

Täällä Kouvolassa olen mielenkiinnolla seurannut paikallispoliitikkojen riitelyä hiekkalaatikolla. Uutiskynnyksen on ylittänyt nippu isojen poikien riitoja, joiden seurauksena valtuustoryhmät ovat pilkkoutuneet pienemmiksi soluiksi. Perussuomalaiset saivat Anssi Tähtisestä tarpeekseen, ja mies istuukin kalliista puusta veistetyllä penkillään yhden miehen ”ryhmässään”. Onko niin, että asiat Kouvolassa ovat niin hyvin, että aikaa voidaan käyttää tällaiseen teatteriin? Minä vastaan: -En usko.

Huvittavaa on ollut myös seurata entisten- ja nykyisten valtuutettujen riitelyä paikallislehden verkkosivuilla. Jopa Kouvolan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jari Larikka (kok.), on liittynyt nettikinasteluun. Yleinen aihe on ollut monipalvelukeskus Ratamo, josta keskustelua käydään tätä nykyä internetissä. Jotenkin ymmärtäisin, jos kyseessä olisi joukko teinityttöjä keskustelemassa hevostenhoidosta, mutta.. Toinen suosittu ja ajankohtainen aihe on ollut tasa-arvoinen avioliittolaki. Tässä keskustelussa Jouni Suninen (ps.) on kunnostautunut, ja halunnut tuoda esille kristillisiä arvojaan. Taas mieleeni on tullut kysymys: miksi? Jos joku perustelee lainsäädäntöä uskonnollisin argumentein ollaan vaarallisilla vesillä.

Internet käy kuumana

Heitin vinkin keskustelufoorumille, että ehkä kannattaisi käydä keskustelua tärkeistä asioista kasvotusten nettifoorumin sijasta. Tämä vinkkini ei vaikuttanut, vaan sama ”suomi 24- meininki” jatkuu edelleen. Toisaalta on myönnettävä se fakta, että jos eduskuntaan mahtuu esimerkiksi Tossavaisen ja Hirvisaaren kaltaisia poliitikon karikatyyrejä, ei ole ihme, että vastaavia löytyy myös paikallistasolta.

yksin

(Olen extrovertti ja sosiaalinen ihminen. En kuitenkaan asetu kivuttomasti minkään puolueen valmiiksi pureskeltuun muottiin. Pikku kapinallinenko?)

Kun valistumaton valitsee kykenemättömän tekemään päätöksiä asioista joita valittu ei ymmärrä, on lopputulos usein sellainen, että yksittäinen Juha Huhtala Kouvolasta voi seurata tilannetta kuin B-luokan komediaa. Tässä lienee demokratian paradoksi.

Kiitos kun jaksoitte lukea.

Lupaan, että ensi kerralla on jotain positiivisempaa.

-Juha-