Onko maahanmuuttokeskustelussa ääripäitä?

Haavistoa ei haluttu ymmärtää

Pekka Haaviston Vihreiden puoluekokouksessa pitämä puhe nosti äläkän suvaitsevaiseksi ihmisiksi itseään kutsuvien joukosta. Kyse oli siitä, että Haavisto mainitsi puheessaan, että maahanmuuttokeskustelun olevan polarisoitunutta. Fysiikassa polarisoitumisella tarkoitetaan kahden ääripään välistä värähtelyä. Kaikki jotka vähänkään tuntevat Pekka Haavistoa, hänen taustojaan ja hänen tekemäänsä politiikkaa muun muassa ihmisoikeuksien eteen, on vähintäänkin asiatonta vähätellä tai kritisoida hänen mielipiteitään maahanmuuttokeskustelun tasosta. Pekka on viisas mies, ja erittäin sovitteleva persoona. Häntä kannattaa kuunnella. Itse asiassa Haavistoa vastaan hyökkäyksessä ollaan juuri sen asian ytimessä mistä on kysymys.

Keskustelussa ON kaksi ääripäätä

Ääripäiksi itse luen vihapuhetta lietsovat rasistit, joiden vastakkaisessa ääripäässä ovat suvaitsevaisiksi itseään kutsuvat ihmiset. Ihmiset, jotka eivät kykene tai halua ryhtyä asialliseen keskusteluun maahanmuutosta ja sen lisäksi tuomitsevat kaikki, jotka vähänkään nostavat heidän oman mielipiteensä vastaisia asioita esille. Pekka Haavisto mainitsi, että keskustelua tulee käydä keskialueella. Juuri tätä olen pitkään odottanut. Vähän sama ilmiö on käynnissä käytännön tasolla Rautatientorilla. Ymmärrän täysin, että miksi turvapaikanhakijan alun perin mielenilmauksen halusivat järjestää, koska olen itsekin osallistunut vastaavanlaisiin mielenosoituksiin. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun Suomi ensin- ryhmän jäsenrekrytointipiste ilmestyi torin toiselle laidalle. Olen tullut siihen tulokseen, että valitettavasti eniten tilanteesta ovat hyötyneet rasistit. Samalla käy maahanmuuttokeskustelussa, jossa vastakkainasettelun ilmapiiri on kuin heittäisi bensaa rasistien liekkeihin. Nämä Suomi ensin, Rajat kiinni jne. organisaatiot ovat tottuneet toimimaan vihan ja väkivallan alueella. Siksi siihen leikkiin ei kannata edes lähteä mukaan. Järkevintä on pysyä omalla vahvuusalueella, eli faktapohjaisessa, järkiperäisessä keskustelussa.

Ulkonäön perusteella syrjintä, suvaitsevaistako?

Yksi syy sille, että miksi halusin tästä asiasta kertoa, on itse kokemani syrjintä. Kestän sen kyllä, ja annan sen pyytämättäkin anteeksi. Se ei kuitenkaan tuntunut hyvältä. Olen varma syrjinnän aiheutuneen ulkonäöstäni. Tatuoidut käteni ja kaulassa roikkuva leijonariipus on aiheuttanut tilanteita, joista haluan teille kertoa. Kerran minun ohikulkenut henkilö ”kuiskasi” kuuluvasti kaverilleen, että: ”kato, rajakki” Toisella kerralla minut nimettiin suoraan rasistiksi. Useampia kertoja minua on katsottu väheksyvästi – kuin halpaa makkaraa. Sanon teille hyvät ihmiset, se ei ole oikein!

Rasismia ei tarvitse suvaita. Vihapuhetta ei tarvitse suvaita. Sen sijaan ihmisiä, heidän ulkonäköään ja omien mielipiteiden vastaisia mielipiteitä tulee suvaita.

Olemme juuttuneet tilanteeseen, jossa kaikki järkevä keskustelu asiasta on kadonnut. Ehkä joku on katsonut elokuvan Kiehumispiste. Siinä kahden miehen välinen keskustelu on juuri sitä mitä itse olen kaivannut. Se että keskustellaan syyttelemättä, yritetään ymmärtää toista ihmistä ja ennen kaikkea kunnioitetaan toista ihmistä mielipiteistään huolimatta.

Nyt jännitän sitä, että voiko olla niin, että tämä kirjoitukseni, jonka perimmäinen tarkoitus on vähentää vihapuhetta ja vallitsevia jännitteitä, kannustaa ihmisiä keskustelemaan asiallisesti, kohtelemaan toisia ihmisiä kunnioittavasti aiheuttaa jossakin ajatuksen, että toi Kaakonkulman humanisti on rasisti. Kaikki minua vähääkään tuntevat ihmiset eivät varmasti näin ajattele. Se kertoo siitä, että vasta tutustumalla ihmiseen mielipiteiden takana, voi muodostaa  ihmisestä kokonaisvaltaisen kuvan. Minua harmittaa se suvakkien harrastama ”MV-lehtityylinen” tapa nostaa itselle tuntemattomia toisinajattelijoita tikunnokkaan haukuttavaksi. Katsotaan olenko kohta itsekin siellä. Tähän asti minua on haukuttu viimeksi mainitsemallani sivustolla.

Rauhaa, rakkautta ja iloista mieltä kaikille.

Kaakonkulman humanisti

Pekka Haavistosta Suomen presidentti

Isojen asioiden äärellä – suurella intohimolla

Sain kunnian olla puoluevaltuuskunnan jäsenen roolissa valitsemassa puolueeni ehdokkaaksi vuoden 2018 presidentinvaaleihin koko rakkaan isänmaani kaikista parhaan vaihtoehdon, Pekka Haaviston. Suomi tarvitsee juuri tässä ajassa arvojohtajaa, jolla on laaja kansainvälinen kokemus, sekä ymmärrys maailmanlaajuisista konflikteista, sekä niiden ratkaisemisesta. Juuri tänä aikana, jossa vihapuhe, politiikkojen esittämät valheet ja negatiivinen ilmapiiri leimaavat poliittista ilmapiiriä, tarvitaan Pekkaa, joka edustaa sopuisaa, positiivista ja faktoihin pohjautuvaa arvopolitiikkaa.

pekka

Mukaan vaalityöhön

Pekka tulee käynnistämään kampanjansa kesän jälkeen. Voitettujen kuntavaalien ja uuden puheenjohtajan valinnan jälkeen on aika suunnata katseet ja voimavarat lähestyviin presidentinvaaleihin. Pekan kampanjapäällikkönä toimii vuoden 2012 vaalien tapaan Riikka Kämppi, jonka tapasin tänään. Olen luvannut antaa täyden tukeni Pekan kampanjalle, ja on varmaa, että Pekan kampanja tulee näkymään isosti Kouvolassa. Tätä tärkeää työtä kampanjan hyväksi minä ja paikalliset Vihreät odotamme intohimolla, iloisuudella ja suurella sydämellä.

Tästä linkistä jokainen voi liittyä Pekan tukijoukkoihin:
https://www.haavisto2018.fi/

Suosittelen lämpimästi. Tästä tulee iso juttu!

-Juha-