Onko maahanmuuttokeskustelussa ääripäitä?

Haavistoa ei haluttu ymmärtää

Pekka Haaviston Vihreiden puoluekokouksessa pitämä puhe nosti äläkän suvaitsevaiseksi ihmisiksi itseään kutsuvien joukosta. Kyse oli siitä, että Haavisto mainitsi puheessaan, että maahanmuuttokeskustelun olevan polarisoitunutta. Fysiikassa polarisoitumisella tarkoitetaan kahden ääripään välistä värähtelyä. Kaikki jotka vähänkään tuntevat Pekka Haavistoa, hänen taustojaan ja hänen tekemäänsä politiikkaa muun muassa ihmisoikeuksien eteen, on vähintäänkin asiatonta vähätellä tai kritisoida hänen mielipiteitään maahanmuuttokeskustelun tasosta. Pekka on viisas mies, ja erittäin sovitteleva persoona. Häntä kannattaa kuunnella. Itse asiassa Haavistoa vastaan hyökkäyksessä ollaan juuri sen asian ytimessä mistä on kysymys.

Keskustelussa ON kaksi ääripäätä

Ääripäiksi itse luen vihapuhetta lietsovat rasistit, joiden vastakkaisessa ääripäässä ovat suvaitsevaisiksi itseään kutsuvat ihmiset. Ihmiset, jotka eivät kykene tai halua ryhtyä asialliseen keskusteluun maahanmuutosta ja sen lisäksi tuomitsevat kaikki, jotka vähänkään nostavat heidän oman mielipiteensä vastaisia asioita esille. Pekka Haavisto mainitsi, että keskustelua tulee käydä keskialueella. Juuri tätä olen pitkään odottanut. Vähän sama ilmiö on käynnissä käytännön tasolla Rautatientorilla. Ymmärrän täysin, että miksi turvapaikanhakijan alun perin mielenilmauksen halusivat järjestää, koska olen itsekin osallistunut vastaavanlaisiin mielenosoituksiin. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun Suomi ensin- ryhmän jäsenrekrytointipiste ilmestyi torin toiselle laidalle. Olen tullut siihen tulokseen, että valitettavasti eniten tilanteesta ovat hyötyneet rasistit. Samalla käy maahanmuuttokeskustelussa, jossa vastakkainasettelun ilmapiiri on kuin heittäisi bensaa rasistien liekkeihin. Nämä Suomi ensin, Rajat kiinni jne. organisaatiot ovat tottuneet toimimaan vihan ja väkivallan alueella. Siksi siihen leikkiin ei kannata edes lähteä mukaan. Järkevintä on pysyä omalla vahvuusalueella, eli faktapohjaisessa, järkiperäisessä keskustelussa.

Ulkonäön perusteella syrjintä, suvaitsevaistako?

Yksi syy sille, että miksi halusin tästä asiasta kertoa, on itse kokemani syrjintä. Kestän sen kyllä, ja annan sen pyytämättäkin anteeksi. Se ei kuitenkaan tuntunut hyvältä. Olen varma syrjinnän aiheutuneen ulkonäöstäni. Tatuoidut käteni ja kaulassa roikkuva leijonariipus on aiheuttanut tilanteita, joista haluan teille kertoa. Kerran minun ohikulkenut henkilö ”kuiskasi” kuuluvasti kaverilleen, että: ”kato, rajakki” Toisella kerralla minut nimettiin suoraan rasistiksi. Useampia kertoja minua on katsottu väheksyvästi – kuin halpaa makkaraa. Sanon teille hyvät ihmiset, se ei ole oikein!

Rasismia ei tarvitse suvaita. Vihapuhetta ei tarvitse suvaita. Sen sijaan ihmisiä, heidän ulkonäköään ja omien mielipiteiden vastaisia mielipiteitä tulee suvaita.

Olemme juuttuneet tilanteeseen, jossa kaikki järkevä keskustelu asiasta on kadonnut. Ehkä joku on katsonut elokuvan Kiehumispiste. Siinä kahden miehen välinen keskustelu on juuri sitä mitä itse olen kaivannut. Se että keskustellaan syyttelemättä, yritetään ymmärtää toista ihmistä ja ennen kaikkea kunnioitetaan toista ihmistä mielipiteistään huolimatta.

Nyt jännitän sitä, että voiko olla niin, että tämä kirjoitukseni, jonka perimmäinen tarkoitus on vähentää vihapuhetta ja vallitsevia jännitteitä, kannustaa ihmisiä keskustelemaan asiallisesti, kohtelemaan toisia ihmisiä kunnioittavasti aiheuttaa jossakin ajatuksen, että toi Kaakonkulman humanisti on rasisti. Kaikki minua vähääkään tuntevat ihmiset eivät varmasti näin ajattele. Se kertoo siitä, että vasta tutustumalla ihmiseen mielipiteiden takana, voi muodostaa  ihmisestä kokonaisvaltaisen kuvan. Minua harmittaa se suvakkien harrastama ”MV-lehtityylinen” tapa nostaa itselle tuntemattomia toisinajattelijoita tikunnokkaan haukuttavaksi. Katsotaan olenko kohta itsekin siellä. Tähän asti minua on haukuttu viimeksi mainitsemallani sivustolla.

Rauhaa, rakkautta ja iloista mieltä kaikille.

Kaakonkulman humanisti

Mainokset

Pohdintaa terrorismista

Keskustelu terrorismista, uskonnoista ja erityisesti islamista käy kuumana. Pelko terrorismista on hiipinyt yhä lähemmäs lintukodoksi kokemaamme Suomea. Olen miettinyt paljon, että miten tähän tulisi suhtautua. Tässä avointa pohdintaani muuttuneesta tilanteesta, johon olemme tahtomattamme joutuneet.

Faktat ratkaisevat

Julkista keskustelua leimaa vastakkainasettelu, joka on aiheuttanut esimerkiksi sellaisen kielteisen ilmiön, ettei suuri osa ihmisistä tahdo tai uskalla kertoa omaa kantaansa maahanmuutosta. Itse olen näkyvästi leimautunut ns. ”suvakiksi”, ja koska ajattelen tämän olevan johdettu sanasta suvaitsevainen, kannan tätä titteliä ylpeydellä. Haasteena tälle leimalle koen sen, että olen tahtomattani joutunut osapuoleksi kiivaana käyvään keskusteluun, jossa kovat äänenpainot peittävät alleen ratkaisuehdotukset. Itse toivon aina rakentavaa keskustelua. Olisi myös tärkeää ajoittain sivuuttaa emootiot ja katsoa asioita faktoihin pohjautuen.

Suvakki, Rajakki vai turpa tukossa?

Tässä nämä vaihtoehdot valitettavasti ovat. Jos korostaa, että Suomen tulee tarjota turvapaikka sotaa pakeneville on automaattisesti ”suvakki”. Jos sanoo, että maahanmuuttoon liittyy ongelmia, tulee leimatuksi vähintään maahanmuuttokriitikoksi, rasistiksi tai ”rajakiksi”.

Sisälle termeihin

Suvakilla halutaan vastakkainasettelun maailmassa yleistäen tarkoittaa ihmistä, joka on valmis ottamaan vaikka kaikki maailman ihmiset Suomeen, tai jopa omaan kotiinsa. Suvakit eivät näe maahanmuutossa ilmiönä mitään ongelmaa, vaan ummistavat silmänsä kaikille lieveilmiöille. Suvakit ovat ”maailman halaajia”, joiden hyväntahtoisuus ulkomaalaisia kohtaan on niin rajatonta, että heitä ei edes juuri kiinnosta suomalaiset köyhät tai leipäjonoissa jonottavat ihmiset, vaan riittää että maahanmuuttajilla menee hyvin. Suvakit ovat rajakkien mielestä tyhmiä.

Rajakki on henkilö, joka haluaa sulkea Suomen rajat. Kansallistunnuksia heilutellen rajakki ylistää suomalaisuutta ja suomalaista ylivertaista kulttuuria. Rajakki ei voi sietää ulkomaalaisia jos he vievät suomalaisten työt, eikä myöskään ulkomaalaisia jotka ovat työttömänä. Mikään ei kelpaa, jos ihminen on turvapaikanhakija tai pakolainen. Rajakki lietsoo vihaa ulkomaalaisia ja suvakkeja kohtaan. Maahantunkeutujan, eli matun kanssa seurusteleva suvakkinainen on rajakin mielestä kansakunnan ala-arvoisinta joukkoa. Siinä että rajakilla itsellään on vaimo Thaimaasta hän ei näe mitään kummallista. Rajakki luottaa tiedotusvälineistä eniten MV-lehteen. Hän toivoo, että Suomi muuttuu suljetuksi yhteiskunnaksi, jonne yksikään muslimi ei ole tervetullut, ovathan he kaikki potentiaalisia terroristeja. Rajakit ovat suvakkien mielestä tyhmiä.

Otetaan pieni breikki ja mietitään vähän

Suvaitsevaisuus tarkoittaa suhtautumista ihmisten erilaisuuteen. Ei ole merkitystä sillä, että mikä on ihmisen alkuperä, ihonväri, sosioekonominen asema, koulutus tai mikään muu ulkoinen tekijä. Suvaitsevainen ihminen pitää ihmisarvoa asiana, jota ei voi verrata tai laittaa minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen. Myöskään uskonnolla ei ole mitään merkitystä ja uskonnon vapautta kunnioitetaan. Minulle suvakkina ei ole kuitenkaan ollenkaan ”OK”, että terroristi räjäyttää pommin väkijoukossa ja perustelee tekonsa pyhällä sodalla vääräuskoisia kohtaan. Tämä korrelaatio tai sen puute islamin ja terrorismin välillä on se kuuma peruna. Onko terroriteko uskonnon aiheuttama, vai häiriintyneen yksilön henkilökohtainen ratkaisu? Vai sekä että? Minulle suvaitsevaisena ihmisenä ei ole myöskään OK se, että tietyissä valtioissa kuten Saudi-Arabia tai Iran ihmisoikeudet ovat lähes olemattomat. Minulle ei feministinä ole OK se, että naisen asema on näissä yhteisöissä törkeästi rajoitettu suhteessa miehiin. Ja tämä kritiikki ei kohdistu uskontoon tai alkuperään, vaan esimerkiksi siihen käytäntöön, jossa aviorikoksen tehnyt nainen kivitetään. Sitä en voi hyväksyä. En halua tällaisia ilmiöitä Suomeen, mutta en usko niin tapahtuvankaan.

Missä ovat suvaitsevaiset realistit

Uskon, että näitä on ihmisistä enemmistö. Luen itsenä tähän porukkaan, enkä halua pitää suutani kiinni.

Mielenosoitus rasismia vastaan vuonna 2015

Mielestäni tulee tunnistaa, että terrorismi tässä ajassa kumpuaa islamin äärimmäisestä tulkinnasta. Tulee ymmärtää, että sellaista tulkinta islamista, joka hyväksyy tai kannustaa marttyyrikuolemana tehtyyn itsemurhaiskuun, edustaa vain promillen häviävän pientä murto-osaa kaikista maailman muslimeista. Tulee ymmärtää se, että Suomen kantokyky vastaanottaa ihmisiä on rajallinen, mutta se raja ei ole vielä tähän mennessä tullut vastaan. Tulee ymmärtää, ettei rajojen kiinni laittaminen ratkaise terroriuhkaa. Etenkin tulee ymmärtää, että vihapuhe ja rasismi vaan altistaa radikalisoitumiselle. Tulee myös muistaa, että suurin osa terrori-iskuista tapahtuu Lähi-Idässä jotka ovat yksi syy sille, että ihmiset joutuvat lähtemään pakoon.

Räksytyksestä ratkaisuihin

Euroopan unioni on pahasti epäonnistunut tulikokeessaan, jonka seurauksena hallitsematon maahanmuutto yllätti jopa Suomen housut kintuissa. Ei ole järkevää politiikkaa mahdollistaa tilanne, jossa turvapaikkaa hakeva ihminen joutuu henkensä uhalla, ja kohtuuttomia summia rikollisjärjestöille maksamalla matkustamaan Euroopan läpi Suomeen kuulemaan, ettei turvapaikkaa myönnetä. Tämän jälkeen henkilö palautetaan Finnairin lennolla takaisin lähtöruutuun. Tässä ei ole mitään järkeä! Lisäksi ihmetyttää, että syvempään integraatioon pyrkivä EU ei kykene jakamaan turvapaikanhakijoita tasapuolisesti. Ei ole mitenkään hyväksyttävää, että tietyt Etelä-Euroopan valtiot kantavat kohtuutonta taakkaa kriisin takia, ja samaan aikaan toinen jäsenvaltio voi ilmoittaa, ettei valtio vastaanota yhtään turvapaikanhakijaa – paradoksaalista. Ajattelen EU:n yhden tärkeimmistä tehtävistä olevan juuri erilaisiin kriiseihin varautuminen ja niistä selviytyminen – yhdessä.

Olen ajatellut, että turvapaikkapäätökset tulisi käsitellä Euroopan ulkorajoilla. Tällaisten järjestelykeskusten perustaminen ja ylläpito olisi sisällytetty EU:n budjettiin. Taakanjako tulisi perustua pisteytykseen, jossa esimerkiksi valtion BKT olisi tekijä, joka vaikuttaisi vastaanotettavien ihmisten määrään. Tärkeintä olisi, että taakanjako tapahtuisi tasapuolisesti ja vastaanotettavien käytännöt yhdistettäisiin siten, että turvapaikan saanut ihminen saisi samanlaisen kohtelun ja ylläpidon riippumatta maasta jonne hänet sijoitetaan.

No mitä tälle terrorismille tulisi tehdä?

Kun ISIS on Lähi-Idässä ”hapoilla” on todennäköistä, että terrori-iskujen uhka tulee lähiaikoina entisestään kasvamaan. Meidän ”länkkäreiden” keinot rajoittuvat ennaltaehkäisyyn. Meidän tulee osallistaa ihmisiä ja ottaa heidät mukaan yhteiskuntaan. Ihminen jolla ei ole mitään menetettävää on kaikkein vaarallisin sekä itselleen, että muille. Kun ihmiselle luodaan puitteet ja mahdollisuus elämään, jossa on hyviä ihmissuhteita, verkosto, työtä tai opiskelua on riski radikalisoitua jo huomattavasti pienempi. Tämä ei kuitenkaan vielä täysin poista ongelmaa. Terroristien taustoista on selvinnyt, että tekijöinä on ollut perheellisiä ja työssä käyviä ihmisiä. Tässä palataan siihen tärkeään rajapintaan, jossa ihminen muuttuu terroristiksi, hyppää kuorma-autoon ja ajaa sen tuhoisin seurauksin ihmisjoukkoon. Muutamia keinoja

  • Myönnetään faktat ja sovitetaan toimet sen mukaan.
  • Tiedustelulaki: Täysin välttämätön työkalu
  • Yhteistyö muslimiyhteisön kanssa. Meillä kaikilla Suomessa asuvilla ihmisillä: muslimeilla, kristityillä, ateisteilla jne. on yhteinen vihollinen – terrorismi. Löydetään keinot ehkäistä radikaalia ajattelua. Uskon, että muslimit itse ymmärtävät jihadismin tematiikkaa ja syntyä meitä ei-muslimeita paremmin. Kuunnellaan siis muslimiyhteisöä ja heidän ratkaisuehdotuksiaan.
  • Segrekaation pysäyttäminen. Ihmiset vaan sekasisin, niin hyvä tulee. En halua köyhien- ja rikkaiden asuinalueita.
  • Kaikkein keskeisin keino on yhteistyön ja vuoropuhelun lisääminen ihmistyhmien välillä. Myönteiset kokemukset erilaisuudesta vähentävät ennakkoluuloista aiheutuvaa pelkoa.

Minun utopiani

Unelmamaailmani perustuu uskonnottomuuteen, tai vähintäänkin maallistumiseen. Minun utopiassani uskontojen merkitys vähenee ja uskontokunnat muuttuvat aikaisempaa enemmän hyväntekeväisyysjärjestöiksi. Utopiassani uskontoa ei sotketa politiikkaan, eikä sitä käytetä vallan välineenä. Mikäli jotain uskontoa halutaan toteuttaa esimerkiksi yhteisöllisyyden voimavaran takia, tulee sen perustua rakkauden ja hyvyyden korostamiseen, ei synnin ja rankaisun käsitteisiin. Meillä länsimaissa tämä muutos on jo tapahtumassa. Kirkon ovet käyvät enemmän ulospäin, mutta samaan aikaan hengellisyys on säilynyt. Ei  ihminen halua vuonna 2017 kuulla muilta tai lukea kirjasta, että miten hengellisyyteen tai yliluonnollisiin kokemuksiin tulee suhtautua.

Kun meidän ei tarvitse enää katsella noidaksi epäiltyjen ihmisten polttoa roviolla, niin ajattelen että myös islam olisi, ainakin näissä aikaisemmin mainituissa valtioissa renessanssin tarpeessa.

Lopuksi

Pakko myöntää, että keskustelu tästä aiheesta on niin tulehtunutta, että jopa minulle oli hieman vaikeaa tästä kirjoittaa. Tein sen kuitenkin siksi, että haluan aiheen ympärille enemmän ratkaisukeskeistä keskustelua vihan ja negaatioiden lietsonnan sijaan.

”Muutos alkaa yksilöstä”

-Kaakonkulman humanisti-