Onko maahanmuuttokeskustelussa ääripäitä?

Haavistoa ei haluttu ymmärtää

Pekka Haaviston Vihreiden puoluekokouksessa pitämä puhe nosti äläkän suvaitsevaiseksi ihmisiksi itseään kutsuvien joukosta. Kyse oli siitä, että Haavisto mainitsi puheessaan, että maahanmuuttokeskustelun olevan polarisoitunutta. Fysiikassa polarisoitumisella tarkoitetaan kahden ääripään välistä värähtelyä. Kaikki jotka vähänkään tuntevat Pekka Haavistoa, hänen taustojaan ja hänen tekemäänsä politiikkaa muun muassa ihmisoikeuksien eteen, on vähintäänkin asiatonta vähätellä tai kritisoida hänen mielipiteitään maahanmuuttokeskustelun tasosta. Pekka on viisas mies, ja erittäin sovitteleva persoona. Häntä kannattaa kuunnella. Itse asiassa Haavistoa vastaan hyökkäyksessä ollaan juuri sen asian ytimessä mistä on kysymys.

Keskustelussa ON kaksi ääripäätä

Ääripäiksi itse luen vihapuhetta lietsovat rasistit, joiden vastakkaisessa ääripäässä ovat suvaitsevaisiksi itseään kutsuvat ihmiset. Ihmiset, jotka eivät kykene tai halua ryhtyä asialliseen keskusteluun maahanmuutosta ja sen lisäksi tuomitsevat kaikki, jotka vähänkään nostavat heidän oman mielipiteensä vastaisia asioita esille. Pekka Haavisto mainitsi, että keskustelua tulee käydä keskialueella. Juuri tätä olen pitkään odottanut. Vähän sama ilmiö on käynnissä käytännön tasolla Rautatientorilla. Ymmärrän täysin, että miksi turvapaikanhakijan alun perin mielenilmauksen halusivat järjestää, koska olen itsekin osallistunut vastaavanlaisiin mielenosoituksiin. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun Suomi ensin- ryhmän jäsenrekrytointipiste ilmestyi torin toiselle laidalle. Olen tullut siihen tulokseen, että valitettavasti eniten tilanteesta ovat hyötyneet rasistit. Samalla käy maahanmuuttokeskustelussa, jossa vastakkainasettelun ilmapiiri on kuin heittäisi bensaa rasistien liekkeihin. Nämä Suomi ensin, Rajat kiinni jne. organisaatiot ovat tottuneet toimimaan vihan ja väkivallan alueella. Siksi siihen leikkiin ei kannata edes lähteä mukaan. Järkevintä on pysyä omalla vahvuusalueella, eli faktapohjaisessa, järkiperäisessä keskustelussa.

Ulkonäön perusteella syrjintä, suvaitsevaistako?

Yksi syy sille, että miksi halusin tästä asiasta kertoa, on itse kokemani syrjintä. Kestän sen kyllä, ja annan sen pyytämättäkin anteeksi. Se ei kuitenkaan tuntunut hyvältä. Olen varma syrjinnän aiheutuneen ulkonäöstäni. Tatuoidut käteni ja kaulassa roikkuva leijonariipus on aiheuttanut tilanteita, joista haluan teille kertoa. Kerran minun ohikulkenut henkilö ”kuiskasi” kuuluvasti kaverilleen, että: ”kato, rajakki” Toisella kerralla minut nimettiin suoraan rasistiksi. Useampia kertoja minua on katsottu väheksyvästi – kuin halpaa makkaraa. Sanon teille hyvät ihmiset, se ei ole oikein!

Rasismia ei tarvitse suvaita. Vihapuhetta ei tarvitse suvaita. Sen sijaan ihmisiä, heidän ulkonäköään ja omien mielipiteiden vastaisia mielipiteitä tulee suvaita.

Olemme juuttuneet tilanteeseen, jossa kaikki järkevä keskustelu asiasta on kadonnut. Ehkä joku on katsonut elokuvan Kiehumispiste. Siinä kahden miehen välinen keskustelu on juuri sitä mitä itse olen kaivannut. Se että keskustellaan syyttelemättä, yritetään ymmärtää toista ihmistä ja ennen kaikkea kunnioitetaan toista ihmistä mielipiteistään huolimatta.

Nyt jännitän sitä, että voiko olla niin, että tämä kirjoitukseni, jonka perimmäinen tarkoitus on vähentää vihapuhetta ja vallitsevia jännitteitä, kannustaa ihmisiä keskustelemaan asiallisesti, kohtelemaan toisia ihmisiä kunnioittavasti aiheuttaa jossakin ajatuksen, että toi Kaakonkulman humanisti on rasisti. Kaikki minua vähääkään tuntevat ihmiset eivät varmasti näin ajattele. Se kertoo siitä, että vasta tutustumalla ihmiseen mielipiteiden takana, voi muodostaa  ihmisestä kokonaisvaltaisen kuvan. Minua harmittaa se suvakkien harrastama ”MV-lehtityylinen” tapa nostaa itselle tuntemattomia toisinajattelijoita tikunnokkaan haukuttavaksi. Katsotaan olenko kohta itsekin siellä. Tähän asti minua on haukuttu viimeksi mainitsemallani sivustolla.

Rauhaa, rakkautta ja iloista mieltä kaikille.

Kaakonkulman humanisti

Mainokset

Suomi Finland P****le!

Suomalaisuus

Olen pohtinut paljon sitä, että mitä on suomalaisuus ja mikä tätä kansakuntaa oikeasti yhdistää. Yhdistääkö meitä kieli? Suomessa on kautta aikojen puhuttu paljon erilaisia kieliä. Perinteisesti suomalaisina kielinä pidetään suomen- ruotsin- ja saamenkieltä. Fakta on kuitenkin se, että Suomessa puhutaan yli 150:tä kieltä. Suomessa käytetään vähemmistökielinä mm. romanikieltä, karjalaa sekä viittomakieltä. Lisäksi paljon puhutaan mm. somalin kieltä, arabiaa, viroa ja venäjää. Myös monta kansakuntaa yhdistävän englannin kuulemista on lähes mahdotonta välttää. Voidaan siis todeta, ettei kieli yhdistä meitä suomalaisia.

Etninen tausta halutaan usein yhdistää suomalaisuuteen. Totuus on kuitenkin se, että me kaikki suomalaiset olemme maahanmuuttajia. Suomessa asuu tataareja, romaneja, saamelaisia, juutalaisia ja monia muita Suomessa asuvia etnisiä ryhmiä. Etninen tausta ei siis voi olla suomalaisia yhdistävä tekijä.

Uskontoa halutaan toisinaan käyttää suomalaisia yhdistävänä tekijänä. Suomessa toimi useita eri uskontokuntia, joista suurin on evankelisluterilainen kirkko, jonka jäsenmäärä on jo pitkään ollut laskussa. Erilaisten uskontojen suuri määrä aiheuttaa sen, ettei yhdestäkään niistä saada suomalaisia yhdistävää tekijää.

Suomalaiset asuvat Suomessa

Tämä on asia, joka yhdistää kaikkia suomalaisia. Me asumme täällä. Tämän lisäksi on vielä ulkosuomalaisia, jotka kokevat suomalaisuutta. Suomalaisuus on tunne, tahto elää täällä ja/tai tehdä hyviä asioita tämän maan eteen. Ei siis tarvitsee käydä keskustelua siitä, että kuka on suomalainen ja kuka ei, koska asia on todella yksinkertainen

Isänmaallisuus ja varastettu leijona

Onko isämaallisuus käsitteenä yritetty ryöstää meiltä kansallismielisten nationalistien käyttöön? Itse hämmästyin jo muutama vuosi sitten, kun havaitsin yhden Suomen kansallisunnuksista olevan lähes yksinomaan rasistien käytössä. Käsivarteen tatuoidusta leijonasta tai kaulassa roikkuvasta leijonariipuksesta oli tullut pienen ja äänekkään vähemmistön symboleita. Eilen tein oman ratkaisuni ja ostin itselleni leijonakorun. Se on paitsi kaunis, niin se on myös minulle rakkaan isänmaan tunnus. Ajattelin, että minullakin on oikeus käyttää sitä. Tämä lähes kymmenen grammaa painava käsintehty riipus on nyt näkyvä osoitus isänmaallisuudestani, eikä sitä tunnetta voi kukaan minua esimerkiksi ”suvakkihomoapinaksi” kutsuva ottaa pois.

Tämä maa on minulle jopa niin tärkeä, että halusin lähteä mukaan politiikkaan. Osaksi juuri siksi, että maahanmuuttokriittiset, väärällä tavalla isänmaallisuutta korostavat voimat olivat saaneet liikaa valtaa. Minä haluan tehdä politiikkaa, jossa jokaisella suomalaisella (lue: Suomessa asuvalla) on tasavertaiset ihmisoikeudet.

Ollaan siis iloisia ja sopivasti ylpeitä isänmaallisuudesta, eikä anneta kapeakatseisesti maailmaan suhtautuvien määritellä mitä se tarkoittaa.

Muutos alkaa yksilöstä”

Kaakonkulman humanisti-

Pohdintaa terrorismista

Keskustelu terrorismista, uskonnoista ja erityisesti islamista käy kuumana. Pelko terrorismista on hiipinyt yhä lähemmäs lintukodoksi kokemaamme Suomea. Olen miettinyt paljon, että miten tähän tulisi suhtautua. Tässä avointa pohdintaani muuttuneesta tilanteesta, johon olemme tahtomattamme joutuneet.

Faktat ratkaisevat

Julkista keskustelua leimaa vastakkainasettelu, joka on aiheuttanut esimerkiksi sellaisen kielteisen ilmiön, ettei suuri osa ihmisistä tahdo tai uskalla kertoa omaa kantaansa maahanmuutosta. Itse olen näkyvästi leimautunut ns. ”suvakiksi”, ja koska ajattelen tämän olevan johdettu sanasta suvaitsevainen, kannan tätä titteliä ylpeydellä. Haasteena tälle leimalle koen sen, että olen tahtomattani joutunut osapuoleksi kiivaana käyvään keskusteluun, jossa kovat äänenpainot peittävät alleen ratkaisuehdotukset. Itse toivon aina rakentavaa keskustelua. Olisi myös tärkeää ajoittain sivuuttaa emootiot ja katsoa asioita faktoihin pohjautuen.

Suvakki, Rajakki vai turpa tukossa?

Tässä nämä vaihtoehdot valitettavasti ovat. Jos korostaa, että Suomen tulee tarjota turvapaikka sotaa pakeneville on automaattisesti ”suvakki”. Jos sanoo, että maahanmuuttoon liittyy ongelmia, tulee leimatuksi vähintään maahanmuuttokriitikoksi, rasistiksi tai ”rajakiksi”.

Sisälle termeihin

Suvakilla halutaan vastakkainasettelun maailmassa yleistäen tarkoittaa ihmistä, joka on valmis ottamaan vaikka kaikki maailman ihmiset Suomeen, tai jopa omaan kotiinsa. Suvakit eivät näe maahanmuutossa ilmiönä mitään ongelmaa, vaan ummistavat silmänsä kaikille lieveilmiöille. Suvakit ovat ”maailman halaajia”, joiden hyväntahtoisuus ulkomaalaisia kohtaan on niin rajatonta, että heitä ei edes juuri kiinnosta suomalaiset köyhät tai leipäjonoissa jonottavat ihmiset, vaan riittää että maahanmuuttajilla menee hyvin. Suvakit ovat rajakkien mielestä tyhmiä.

Rajakki on henkilö, joka haluaa sulkea Suomen rajat. Kansallistunnuksia heilutellen rajakki ylistää suomalaisuutta ja suomalaista ylivertaista kulttuuria. Rajakki ei voi sietää ulkomaalaisia jos he vievät suomalaisten työt, eikä myöskään ulkomaalaisia jotka ovat työttömänä. Mikään ei kelpaa, jos ihminen on turvapaikanhakija tai pakolainen. Rajakki lietsoo vihaa ulkomaalaisia ja suvakkeja kohtaan. Maahantunkeutujan, eli matun kanssa seurusteleva suvakkinainen on rajakin mielestä kansakunnan ala-arvoisinta joukkoa. Siinä että rajakilla itsellään on vaimo Thaimaasta hän ei näe mitään kummallista. Rajakki luottaa tiedotusvälineistä eniten MV-lehteen. Hän toivoo, että Suomi muuttuu suljetuksi yhteiskunnaksi, jonne yksikään muslimi ei ole tervetullut, ovathan he kaikki potentiaalisia terroristeja. Rajakit ovat suvakkien mielestä tyhmiä.

Otetaan pieni breikki ja mietitään vähän

Suvaitsevaisuus tarkoittaa suhtautumista ihmisten erilaisuuteen. Ei ole merkitystä sillä, että mikä on ihmisen alkuperä, ihonväri, sosioekonominen asema, koulutus tai mikään muu ulkoinen tekijä. Suvaitsevainen ihminen pitää ihmisarvoa asiana, jota ei voi verrata tai laittaa minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen. Myöskään uskonnolla ei ole mitään merkitystä ja uskonnon vapautta kunnioitetaan. Minulle suvakkina ei ole kuitenkaan ollenkaan ”OK”, että terroristi räjäyttää pommin väkijoukossa ja perustelee tekonsa pyhällä sodalla vääräuskoisia kohtaan. Tämä korrelaatio tai sen puute islamin ja terrorismin välillä on se kuuma peruna. Onko terroriteko uskonnon aiheuttama, vai häiriintyneen yksilön henkilökohtainen ratkaisu? Vai sekä että? Minulle suvaitsevaisena ihmisenä ei ole myöskään OK se, että tietyissä valtioissa kuten Saudi-Arabia tai Iran ihmisoikeudet ovat lähes olemattomat. Minulle ei feministinä ole OK se, että naisen asema on näissä yhteisöissä törkeästi rajoitettu suhteessa miehiin. Ja tämä kritiikki ei kohdistu uskontoon tai alkuperään, vaan esimerkiksi siihen käytäntöön, jossa aviorikoksen tehnyt nainen kivitetään. Sitä en voi hyväksyä. En halua tällaisia ilmiöitä Suomeen, mutta en usko niin tapahtuvankaan.

Missä ovat suvaitsevaiset realistit

Uskon, että näitä on ihmisistä enemmistö. Luen itsenä tähän porukkaan, enkä halua pitää suutani kiinni.

Mielenosoitus rasismia vastaan vuonna 2015

Mielestäni tulee tunnistaa, että terrorismi tässä ajassa kumpuaa islamin äärimmäisestä tulkinnasta. Tulee ymmärtää, että sellaista tulkinta islamista, joka hyväksyy tai kannustaa marttyyrikuolemana tehtyyn itsemurhaiskuun, edustaa vain promillen häviävän pientä murto-osaa kaikista maailman muslimeista. Tulee ymmärtää se, että Suomen kantokyky vastaanottaa ihmisiä on rajallinen, mutta se raja ei ole vielä tähän mennessä tullut vastaan. Tulee ymmärtää, ettei rajojen kiinni laittaminen ratkaise terroriuhkaa. Etenkin tulee ymmärtää, että vihapuhe ja rasismi vaan altistaa radikalisoitumiselle. Tulee myös muistaa, että suurin osa terrori-iskuista tapahtuu Lähi-Idässä jotka ovat yksi syy sille, että ihmiset joutuvat lähtemään pakoon.

Räksytyksestä ratkaisuihin

Euroopan unioni on pahasti epäonnistunut tulikokeessaan, jonka seurauksena hallitsematon maahanmuutto yllätti jopa Suomen housut kintuissa. Ei ole järkevää politiikkaa mahdollistaa tilanne, jossa turvapaikkaa hakeva ihminen joutuu henkensä uhalla, ja kohtuuttomia summia rikollisjärjestöille maksamalla matkustamaan Euroopan läpi Suomeen kuulemaan, ettei turvapaikkaa myönnetä. Tämän jälkeen henkilö palautetaan Finnairin lennolla takaisin lähtöruutuun. Tässä ei ole mitään järkeä! Lisäksi ihmetyttää, että syvempään integraatioon pyrkivä EU ei kykene jakamaan turvapaikanhakijoita tasapuolisesti. Ei ole mitenkään hyväksyttävää, että tietyt Etelä-Euroopan valtiot kantavat kohtuutonta taakkaa kriisin takia, ja samaan aikaan toinen jäsenvaltio voi ilmoittaa, ettei valtio vastaanota yhtään turvapaikanhakijaa – paradoksaalista. Ajattelen EU:n yhden tärkeimmistä tehtävistä olevan juuri erilaisiin kriiseihin varautuminen ja niistä selviytyminen – yhdessä.

Olen ajatellut, että turvapaikkapäätökset tulisi käsitellä Euroopan ulkorajoilla. Tällaisten järjestelykeskusten perustaminen ja ylläpito olisi sisällytetty EU:n budjettiin. Taakanjako tulisi perustua pisteytykseen, jossa esimerkiksi valtion BKT olisi tekijä, joka vaikuttaisi vastaanotettavien ihmisten määrään. Tärkeintä olisi, että taakanjako tapahtuisi tasapuolisesti ja vastaanotettavien käytännöt yhdistettäisiin siten, että turvapaikan saanut ihminen saisi samanlaisen kohtelun ja ylläpidon riippumatta maasta jonne hänet sijoitetaan.

No mitä tälle terrorismille tulisi tehdä?

Kun ISIS on Lähi-Idässä ”hapoilla” on todennäköistä, että terrori-iskujen uhka tulee lähiaikoina entisestään kasvamaan. Meidän ”länkkäreiden” keinot rajoittuvat ennaltaehkäisyyn. Meidän tulee osallistaa ihmisiä ja ottaa heidät mukaan yhteiskuntaan. Ihminen jolla ei ole mitään menetettävää on kaikkein vaarallisin sekä itselleen, että muille. Kun ihmiselle luodaan puitteet ja mahdollisuus elämään, jossa on hyviä ihmissuhteita, verkosto, työtä tai opiskelua on riski radikalisoitua jo huomattavasti pienempi. Tämä ei kuitenkaan vielä täysin poista ongelmaa. Terroristien taustoista on selvinnyt, että tekijöinä on ollut perheellisiä ja työssä käyviä ihmisiä. Tässä palataan siihen tärkeään rajapintaan, jossa ihminen muuttuu terroristiksi, hyppää kuorma-autoon ja ajaa sen tuhoisin seurauksin ihmisjoukkoon. Muutamia keinoja

  • Myönnetään faktat ja sovitetaan toimet sen mukaan.
  • Tiedustelulaki: Täysin välttämätön työkalu
  • Yhteistyö muslimiyhteisön kanssa. Meillä kaikilla Suomessa asuvilla ihmisillä: muslimeilla, kristityillä, ateisteilla jne. on yhteinen vihollinen – terrorismi. Löydetään keinot ehkäistä radikaalia ajattelua. Uskon, että muslimit itse ymmärtävät jihadismin tematiikkaa ja syntyä meitä ei-muslimeita paremmin. Kuunnellaan siis muslimiyhteisöä ja heidän ratkaisuehdotuksiaan.
  • Segrekaation pysäyttäminen. Ihmiset vaan sekasisin, niin hyvä tulee. En halua köyhien- ja rikkaiden asuinalueita.
  • Kaikkein keskeisin keino on yhteistyön ja vuoropuhelun lisääminen ihmistyhmien välillä. Myönteiset kokemukset erilaisuudesta vähentävät ennakkoluuloista aiheutuvaa pelkoa.

Minun utopiani

Unelmamaailmani perustuu uskonnottomuuteen, tai vähintäänkin maallistumiseen. Minun utopiassani uskontojen merkitys vähenee ja uskontokunnat muuttuvat aikaisempaa enemmän hyväntekeväisyysjärjestöiksi. Utopiassani uskontoa ei sotketa politiikkaan, eikä sitä käytetä vallan välineenä. Mikäli jotain uskontoa halutaan toteuttaa esimerkiksi yhteisöllisyyden voimavaran takia, tulee sen perustua rakkauden ja hyvyyden korostamiseen, ei synnin ja rankaisun käsitteisiin. Meillä länsimaissa tämä muutos on jo tapahtumassa. Kirkon ovet käyvät enemmän ulospäin, mutta samaan aikaan hengellisyys on säilynyt. Ei  ihminen halua vuonna 2017 kuulla muilta tai lukea kirjasta, että miten hengellisyyteen tai yliluonnollisiin kokemuksiin tulee suhtautua.

Kun meidän ei tarvitse enää katsella noidaksi epäiltyjen ihmisten polttoa roviolla, niin ajattelen että myös islam olisi, ainakin näissä aikaisemmin mainituissa valtioissa renessanssin tarpeessa.

Lopuksi

Pakko myöntää, että keskustelu tästä aiheesta on niin tulehtunutta, että jopa minulle oli hieman vaikeaa tästä kirjoittaa. Tein sen kuitenkin siksi, että haluan aiheen ympärille enemmän ratkaisukeskeistä keskustelua vihan ja negaatioiden lietsonnan sijaan.

”Muutos alkaa yksilöstä”

-Kaakonkulman humanisti-

 

Vastakkainasettelu ei vie Suomea eteenpäin

Olen jo jonkin aikaa seurannut suomen luokattoman huonoksi luisunutta keskusteluilmapiiriä. Esimerkiksi turvapaikanhakijoiden ympärillä käydystä keskustelusta ei enää usein voida käyttää termiä keskustelu.

Juupas – Eipäs

Vaikka sama ilmiö toistuu kaikissa yhteiskuntaa erilleen repivissä poliittisissa ja epäpoliittisissa asioissa, keskityn tällä kertaa turvapaikanhakijoiden ympärillä yhä kiihtyneeseen debattiin. Asioista väittelyn ympärille on syntynyt tahallisen väärinymmärtämisen kulttuuri, jossa omaa ehdotonta totuutta korostaen, ja toisinajattelijoiden eriäviä mielipiteitä vääristellen ja halveksuen päädytään kehälle, joka ei johda mihinkään. Yksi oudoimmista ylilyönneistä oli Kouvolan kaupunginvaltuutettu Jouni Sunisen (ps.) henkilökohtainen kommentti minulle, jossa hän vaati minua ottamaan moraalista vastuuta jokaisen muslimin tekemästä raiskauksesta?!? Tätä logiikkaa minun on mahdoton ymmärtää, sillä minun mielestä jokainen ihminen vastaa omista tekemisistään.

Keskustelusta vaikuttaa puuttuvan ymmärrys yhdestä olennaisesta asiasta. Se on kaikille yhteinen tavoite siitä, että Suomi olisi jatkossakin hyvä ja turvallinen maa elää. Meillä kaikilla vaikuttaa olevan yhteinen halu ylläpitää ihmisten hyvinvointia. Siksi ihmettelen, että miksei jatkuvan vastakkainasettelun asemasta voitaisi keskustella rakentavasti, tavalla joka vie asioita eteenpäin.

Konsensuksen aiheita – saa käyttää!

Hieman yleistäen otan esille asioita, joista suurin osa kansalaisista ovat samaa mieltä. Aivan kuten parisuhdeoppaat neuvovat pariskuntaa vahvistamaan niitä teemoja, joissa parilla menee hyvin, tulisi myös turvapaikanhakijoiden ympärillä vellovassa keskustelussa etsiä yhteisymmärrystä ja ohjata keskusteluja rakentavaan suuntaan.

Raiskaukset: Tämä ihmisen koskemattomuuteen törkeästi kajoava rikos on jokaisen psyykkisesti tasapainoisen ihmisen mielestä sekä iljettävä, että tuomittava. Ihmettelen, että miten tästäkin asiasta saatiin julkinen riita aikaiseksi. Kun naisten asemasta huolissaan olevat ihmiset, minä mukaan lukien halusivat tuoda raiskauskeskusteluun faktan siitä, että suurin osa raiskauksista tapahtuu suljettujen ovien takana suomalaisen miehen tekemänä, sai tämän esiin tuominen erikoisen vastareaktion. Tuli syytöksiä suomalaisten miesten syrjimisestä ja turvapaikanhakijoiden tekemien rikosten väheksymisestä. Mielestäni parisuhdeväkivallan esiin tuominen oli tässä kohtaa todella järkevä ratkaisu, koska näin piilevä väkivalta saatiin näkyvästi esiin keskusteluun. Vaikeinta on ollut ymmärtää, että miten muutaman turvapaikanhakijoiden tekemät rötökset yhdistetään koskemaan kollektiivisesti kymmenien tuhansien ihmisten joukkoa. Näyttää siltä, että tunteet ohjaavat ihmisten ajattelua tässä kontekstissa, ja rationaalinen järki, joka pohjautuu faktatietoihin asioista ei tule näkyväksi.

Pidetään mielessä: Raiskaus on aina väärin, ja olemme tästä kaikki samaa mieltä!

Käännytykset: Suurin osa meistä ”suvakeistakin” on sitä mieltä, että vakavaan rikokseen tuomittu tulee palauttaa nopeasti kotimaahansa. Tämä kansaa yhdistävä teema ei ole ollut kovin näkyvästi julkisessa keskustelussa. Minua on esimerkiksi syytetty siitä, että haluan Suomeen kaikki terroristit, raiskarit ja muut rikolliset.
Suomessa turvapaikan tai oleskeluluvan voi saada turvapaikkapuhuttelun jälkeen, mikäli todetaan että henkilö on kansainvälisen suojelun tarpeessa. Nämä henkilöt jotka saavat kielteisen päätöksen, käännytetään. Tämäkin lienee kohtalaisen paljon yhteisymmärrystä nauttiva asia. Itse ajattelen Maahanmuuttovirastoa väljemmin. Mielestäni ihmisellä on oikeus etsiä parempaa elämää, vaikkei hänen henkensä olisi uhattuna. Ajattelen, että näin toimisin itsekin. Jos Suomesta loppuisivat työt, niin todennäköisesti etsisin niitä jostain muualta.

Pakolaispolitiikka on epäonnistunut: Tästäkin useimmat ovat samaa mieltä. Itsekin olen ihmetellyt, että miten on mahdollista ettei valtionjohto kyennyt ennakoimaan lähestyvää pakolaisaaltoa. Ilman Punaisen Ristin ja muiden vapaaehtoisten huikeaa panosta olisi katastrofi ollut vielä paljon vakavampi. Toisin sanoen: V****i meni – tuhansia ihmisiä hukkui, pakolaisuuden ympärille rakentui laittoman ihmiskuljetuksen markkinat jne.

Menneitä ei voi muuttaa, mutta niistä kannattaa ottaa opiksi. Meneillään oleva pakolaiskriisi on hyvä ”harjoitus” tulevaisuuden, huomattavasti suuremman mittakaavan pakolaiskriisejä varten varautumisesta. Kaikkien tulisi viimeistään nyt tiedostaa, että mm. ilmastonmuutoksen seurauksena sadat miljoonat ihmiset ovat vaarassa jäärä ilman puhdasta vettä lähivuosikymmeninä. Tämä tulee aiheuttamaan aivan eri mittakaavan haasteita. On puhuttu jopa 300 miljoonasta ”vesipakolaisesta”.

Ääri-ilmiöt voimistuvat, huolestuttaa!

Rasistit, joita monet haluavat käyttää itsestään lievempää maahanmuuttokriitikko- nimitystä, ovat vain jäävuorenhuippu. Yhtä pieni on se joukko, joka käyttää väkivaltaa vasemmistolaisen tai suvaitsevaisuutta korostavan asiansa edistämiseksi. Näitä ääriajattelijoita / aktivisteja on ollut aina, ja varmasti myös tulee jatkossa olemaan. Pienen joukon näpertely ei ole kuitenkaan yhteiskunta rauhaa voimakkaasti horjuttava elementti. Vaaran mahdollisuus kuitenkin leijuu yllämme.

Huolta herättää esimerkiksi avoimen rasistisen Soldiers Of Odinin rantautuminen Suomeen. Samaan aikaan, kun brittimedia Daily Mail julkaisi artikkelin Suomesta, jossa S.O.D:n tukikohdassa kuvattiin mm. SS-upseerin koppalakkia ja muita natsisymboleja, niin perheenäiti kirjoitti yleisön osastolla olevansa kiitollinen katupartiolle, joka lisää turvallisuuden tunnetta. Tämä on mielestäni paradoksaalista. Jos Suomessa tarvitaan liivijengi lisäämään turvallisuuden tunnetta, niin ollaan pahasti metsikössä. Itse luotan yhteiskunnan ja poliisin kykyyn ylläpitää turvallisuutta.

Uusi maalitaulu – Me suvakit

Maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuville ei näytä riittävän vain turvapaikanhakijoiden arvostelu, kun heillä on tullut lisääntynyt tarve avoimesti pilkata vapaaehtoistyöntekijöitä ja suvaitsevaisesti asioihin suhtautuvia ihmisiä. Kysyin eräältä maahanmuuttokriitikolta (lue rasisti), että miksi hän kohdistaa vihansa niihin suomalaisiin vapaaehtoisiin (SPR), tässä tapauksessa naishenkilöihin, jotka tekevät juuri sitä työtä, joka ennaltaehkäisee ongelmia. Tällä toiminnalla kerroin tarkoittavani esimerkiksi Suomen kielen opetusta, opetusta suomalaisesta kulttuurista jne. Vastaus kysymykseen kertoi ainakin sen, että noin kolmekymppinen mies on erityisen huolissan palvelukotien henkilökunnan riittävyydestä. Perusteluna nimittäin oli se, että nämä ”suvakkih****t voisivat mennä vanhainkotiin hoitamaan mummoja sen sijaan että auttavat ”matuja”. Ajattelin mielessäni, että tässä kohtaa ei taida edes minun kykyni perustella asioita riittää, joten kiitin keskustelusta ja poistuin paikalta.

Olen itsekin saanut kuulla katkeraa kritiikkiä puolustaessani vähä-osaisia, tässä tapauksessa turvapaikanhakijoita. Tämä kritiikki ei tosin minua ”hetkauta”, sillä koen omat argumenttini esimerkiksi ihmisarvosta rasistista ideologiaa kestävämmäksi.

Ratkaistaan ongelma yhdessä

Maapalloamme ravisteleva pakolaiskriisi on vakava, muttei poikkeuksellinen. Toinen maailmansota aiheutti 70 miljoonan pakolaisen katastrofin – siitä kuitenkin selvittiin.
Jotta asioita saadaan ratkaistua tarvitaan ennen muuta usko siitä, että ratkaisu on mahdollinen. Maahanmuuttokeskustelua värittää valitettavan usein toivottomuus ja jumiutuminen negatiivisiin yksityiskohtiin. Haaste ei ole vain meidän suomalaisten, vaan haaste on maailman laajuinen – yhteinen.

Kysymys kuuluu

Mitä voimme tehdä yhtenä valtiona muiden joukossa sen eteen, että kotoaan pakenemaan joutuneet noin 60 miljoonaa ihmistä saisivat ihmisarvoista kohtelua ja mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämämään?

Toivoisin toteuttamiskelpoisia ehdotuksia. ”Rajat kiinni”- ratkaisut eivät tätä kriisiä ratkaise. Mikäli valtiot yksi kerrallaan laittavat rajansa kiinni, on seurauksena täysin hallitsematon tilanne. Neuvoisin myös katsomaan omaa napaansa pidemmälle. Tässä ei nyt voida ajatella siten, että kunhan itse pärjätään, ei muilla ole mitään väliä. Meillä on ihmiskunnan osana vastuu auttaa muita. Tämä voi aiheuttaa sen, että joudumme hieman tinkimään omasta yltäkylläisestä hyvinvoinnistamme. Olemmeko siihen valmiit?

Keskitytään siihen mihin voidaan vaikuttaa

Ihmisen, yhteisön, kunnan, valtion jne. kannattaa keskittyä ja käyttää energiaansa sellaisiin asioihin joihin voi vaikuttaa. Minulla ei esimerkiksi ole suoraa vaikutusta Irakin sodan mekanismeihin. Voin kuitenkin omalla toiminnallani vaikuttaa sodan aiheuttamiin ongelmiin. Tätä on esimerkiksi myönteinen suhtautuminen Irakista tuleviin ihmisiin, kotouttamisen ideoiminen, käytännön vapaaehtoistyö jne.

Keskustelu tulisikin ohjata ennen kaikkea siihen, että miten kotouttaminen saadaan onnistumaan mahdollisimman hyvin. Tämä on kaikkien meidän etu. Ehdotuksia kotouttamisen tehostamiseksi odottaisin myös maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvilta henkilöiltä.

Yhteistyöllä kohti parempaa huomista – puoluerajoista piittaamatta

Sain eilen iloisena lukea oman kaupunkimme ministerin Jari Lindströmin (ps.) kantoja kotouttamisesta.

Kouvolan Sanomat 10.2.2016: ”Työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmin (ps.) mukaan henkilöt täytyy saada heti töihin. Hänen mielestään kieli- ja muu opetus pitää jatkossa tapahtua työn ohessa. Ministerin mukaan myös tulijoiden ammattiosaaminen aiotaan selvittää nykyistä paremmin. Heille ehdotettavia kuntapaikkoja on tarkoitus harkita sen mukaan, miltä alueelta löytyy sopivaa työtä. Kouvolassa töitä voi löytyä palvelualalta ja yrittäjinä. Maahanmuuttajia on jo nykyään paljon esimerkiksi siivoojina, Lindström sanoo. Hänen mukaansa valtakunnallisesti työtarvetta on muun muassa hoiva- ja rakennusaloilla.”

Tällaista puoluerajat ylittävää positiivista ilmapiiriä ja tekemisen meininkiä toivon näkeväni jatkossakin.

Me rakennamme tätä maata ja sen tulevaisuutta yhdessä.

Monikulttuurinen Suomeni

Tässä kirjoituksessa pohdin monikulttuurisuutta ja ilmiötä, joka sen ympärille on syntynyt. Minkälaisesta monikulttuurisesta Suomesta unelmoin, ja miten se on mahdollista saavuttaa?

Vastakkainasettelu tappaa rakentavan keskustelun

Kansanedustaja Immonen päästi valloilleen taannoisen aivopierunsa, jossa hän voimakkain sanankääntein nimesi monikulttuurisuuden painajaiseksi. Tästä syntyi suuriin mittasuhteisiin kasvanut ääripäiden sapelien kolistelu, ja tuntui siltä, että jokaisen on pakko valita puolensa. Itse tuomitsin julkisesti Immosen hyökkäävän retoriikan, mutta samalla pohdin, että mitä kiivaiden kommenttien takana oleville asioile olisi mahdollista tehdä. Immonen lynkattiin julkisesti. Se oli odotettua ja helppo hyväksyä. Minua on kuitenkin ahdistanut ilmapiiri, jossa asioista eri mieltä olevat ihmiset eivät kuuntele toisiaan, vaan keskittyivät lähinnä vastapuolen nimittelyyn. Kaikesta huolimatta kiitän Olli Immosta siitä, että hän nosti monikulttuurisuus teeman tehokkaasti esille. En usko, että Immonen itsekään pystyi ennakoimaan, kuinka suuren vastavoiman hänen Facebook päivityksensä nostatti.

”When you talk, you are only repeating what you already know. But if you listen, you may learn something new” – Dalai Lama

Miksi asioista ei keskustella?

Piirtäessäni kuvaa monikulttuurisesta Suomesta, havaitsin nopeasti, ettei ole vain kahta äärimmäistä vaihtoehtoa tai mielipidettä. Totesin, että keskustelua käydään vääristä lähtökohdista. Olen odottanut keskustelua esimerkiksi siitä, että miten maahanmuuttajien olosuhteita voitaisiin parantaa, jotta heillä olisi paremmat edellytykset kokea olevansa Suomen tasa-arvoisia asukkaita. Maahanmuuttokriitikoilla ja maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvilla on varmasti ainakin yhteen asiaan yhteneväinen mielipide. Se on: Niiden maahanmuuttajien, jotka Suomessa asuvat, toivotaan saavan opiskelu- tai työpaikka ja heistä toivotaan veronmaksajia yhteikuntaamme. Kukaan ei varmasti toivo, että Suomessa väkivalta lisääntyy tai turhautuminen purkautuu mellakoihin jne. ”Kyllä – Ei -väittely” vie focuksen pois rakentavista asioista.

Kysymys kuuluu: Eikö tämä konsensus olisi syytä jotenkin hyödyntää, sen sijaan että omista poteroista heitellään halventavia argumentteja?
Tällä hetkellä ilmapiiri on sellainen, että maahanmuuttokriitikot levittävät sosiaalisessa mediassa artikkeleita, joilla he toivovat kasvattavansa negatiivista kuvaa maahanmuuttajista. Maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvien tehtävänä on ollut puolustautua näiltä hyökkäyksiltä, usein hyökkäämällä itse. Onko tässä ”sodankäynnissä” mitään järkeä?

Minun Suomeni

Minun Suomessani kaikki ihmiset ja kulttuurit elävät rinnakkain. Siinä ihmisten väliseen kanssakäymiseen ei vaikuta alkuperä, uskonto tai äidinkieli. Kaikki ulkoiset tekijät ovat minun Suomessani täysin merkityksettömiä. Minulta on kysytty, että mitä mieltä olen siitä, että maahanmuuttajat saavat parempia sosiaalietuuksia kuin kantasuomalaiset. Olen vastannut, että minun Suomessani kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Sosiaaliturva-järjestelmää hyväksi käyttävät ja työtä vieroksuvat henkilöt ovat mielestäni sosiaalipummeja synnyinmaastaan tai ihonväristään riippumatta. Samalla olen muistuttanut, että tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka antaa. Sen verran menen aiheesta sivuraiteille, että totean Suomen sosiaaliturvajärjestelmän olevan uudistuksen tarpeessa. Työn tulisi aina olla etuuksien varassa elämistä kannattavampaa. Tässä on syy sille, miksi me Vihreät kannatamme perustuloa.

Miten minun Suomeni toteutetaan

Kaiken mahdollistava tekijä on toisten ihmisten kunnioittaminen. Niin kauan, kun maahanmuuttaja tai puistonpenkillä kaljaa kittaava Pentti Perusjamppa tuntevat alemmuudentunnetta suhteessa ympäristöönsä, ei voida olettaa asioiden korjaantuvan. Ongelma on syrjäytyminen, ei ihonväri. Kyky kunnioittaa ja arvostaa toisia ihmisiä lähtee terveestä itsetunnosta. Pienet koirat ovat kovimpia räksyttämään. Joskus ihmettelen värillisiä henkilöitä tuijottavia ihmisiä. Nopeasti muistan, että maahanmuutto on Suomessa uusi ilmiö ainakin, kun puhutaan Afrikasta tulevista maahanmuuttajista. Suomi muuttuu, mutta se ottaa aikansa. Olen kuitenkin lohdullinen. Tällä hetkellä ala-asteilla, yläasteilla, ammattikouluissa, lukioissa ja yliopistoissa kasvaa sukupolvi, joille maahanmuuttajien kanssa kommunikointi on täysin arkipäiväistä. Nämä lapset ja nuoret leikkivät ja opiskelevat eri kulttuurien välisessä vuorovaikutuksessa. Ei Helsingin yliopistossa kukaan tuijota mustaa miestä. Vaikuttaakin, että tämä antipatia monikulttuurisuutta kohtaan on hieman varttuneempien kantasuomalaisten ongelma.

monikulttuurisuus

Jäitä hattuun

Jotta Suomi voi sopeutua monikulttuurisuuteen, tarvitaan vuoropuhelua kaikkien kansanryhmien välillä.

Jos joku kansallismielinen on harrastanut itseruoskintaa lukemalla tämän kirjoituksen näin pitkälle, hän ehkä miettii: ”Ongelmia ei tule, kun ei oteta yhtä ainoata maahanmuuttajaa Suomeen, eikä ainakaan Afrikasta”. Hänelle voin todeta, että monikulttuurisuus ja Afrikkalaiset ovat tulleet Suomeen jäädäkseen, eikä siihen voi enää vaikuttaa. Otetaan esimerkiksi somaliyhteisö. Somalinainen synnyttää keskimäärin 3,5 lasta. Vastaavasti Suomalainen nainen synnyttää keskimäärin 1,8 lasta. Jo tämä yksi pieni esimerkki kertoo, että somaliyhteisö Suomessa kasvaa, ja vastaavasti kantaväestö pienenee. Paineet esimerkiksi pakolaisten kotouttamiseen panostamisesta suurenevat entisestään, kun otetaan huomioon, että Suomi on kansainvälisten sopimusten mukaisesti vastuussa turvapaikanhakijoiden ja kiintiöpakolaisten ottamisesta. On typerää ajatella, ettei näille ihmisille tarvitse tehdä mitään. Mikäli Suomen Sisu saisi päättää, ei kotouttamiseen laitettaisi varmasti yhtään euroa. Ei tarvita suurtakaan älykkyyttä sen ymmärtämiseksi, että tällä ajatusmallilla on ongelmia odotettavissa. Suomessa ei voi olla kahden kerroksen väkeä.

Suomalaisten tulee asennoitua siihen, että Suomi ei ole mikään monoliitti, ei se ole koskaan ollutkaan. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua vallitsevaan tilanteeseen.

Meidän tulee keskustella rakentavasti siitä, että miten saamme maahanmuuttajat integroitua yhteiskuntaamme entistä tehokkaammin. Tarvitaan kypsää vuoropuhelua, ja rakentavia ehdotuksia. Kaakonkulman humanisti on siihen valmis, oletko sinä?

Rasisti, minäkö?

Olen osallistunut aktiivisesti keskusteluun rasismista, suvaitsevaisuudesta, maahanmuutosta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Tässä kirjoituksessa menen syvemmälle. Sukellan käsitykseeni ihmisyydestä peilaten sitä omaan epätäydellisyyteeni.

Tunnustetaan faktat

Kun ryhdyin kirjoittamaan tästä aiheesta, näin vaarana, että annan itsestäni liian kiillotetun kuvan. Pelkäsin jonkun kuvittelevan, että pidän itseäni muita parempana. Tehdään yksi asia heti alkuun selväksi. Minä olen ihmisenä keskeneräinen, puutteellinen ja epätäydellinen. Ihminen on entiteetti, joka ei koskaan voi olla valmis. Ihmisyys on arvo, jota ei voida mitata tai vertailla keskenään. En voi sanoa olevani parempi ihmisenä kuin joku toinen – kukaan ei voi. Ihmisyys on subjektiivinen rakennelma. Ihmisillä on kuitenkin erilaisia ominaisuuksia, tietoa ja taitoja, joista osa on mitattavissa. Ihmisyyden ja ulkoa havaittavissa olevan toiminnan välinen ero on tämän kirjoituksen ydin, johon palaan jäljempänä.

”Ihmisyys on se ydin (arvo), jonka päälle kaikki muu näkyvä ja näkymätön on rakennettu”
-Kaakonkulman humanisti-

Ainoa ja samalla tärkein motivaatio näiden asioiden julkiseen käsittelyyn on, että toivoisin ihmisten kunnioittavan toisiaan. Ihmisenä kehittymisen perustan muodostavat ajattelu, itsetutkiskelu, ja -kritiikki. Ihminen on lajina siinä mielessä puutteellinen, tai ainakin evoluutiossa sellaisessa epäedullisessa kehitysvaiheessa, että olemme todella julmia toisillemme. Pasifisti sisälläni toivoo, että ihmiskunta viisastuu ja pystyy ratkomaan asioita tulevaisuudessa ilman sotia ja kärsimystä. Kaikki lähtee pienistä asioista, joista yksi tärkeimmistä on toisen ihmisen kunnioittaminen.

Rasismi

Rasismi on epäkypsän ideologia, jossa toista ihmistä pidetään eriarvoisena rodun, sukupuolen, uskonnon, biologisten eroavaisuuden, muiden ulkoisten seikkojen, tai henkisten ominaisuuksien perusteella. Rasisti on henkilö, joka ajattelee ja toimii rasistisen ideologian ohjaamana. Rasismi on ilmiönä todella pelottava. Suomessa esiintyy poliittisessa keskustelussa sellaista puhetta, jonka tulkitsen taitavasti naamioiduksi rasismiksi. Kritiikki – vihapuhe – rasismi, rajanveto on näissä asioissa vaikeaa. Monet poliitikot liikkuvat ”harmaalla” alueella, jossa puhutaan ihmisistä epäkunnioittavasti, mutta siten ettei rikoksen tunnusmerkistö täyty.

suvaitsevaisuus

Tavoite-minä


Olen humanisti, tai ainakin pyrin siihen. Tavoittelemani minäkuva on filantrooppinen. Filantropialla tarkoitetaan ihmisiä universaalisti rakastavaa ihmiskuvaa. Olen myös eläinrakas. En häpeä tunnustaa esimerkiksi sitä, etten suostu tappamaan kodissani astelevaa hämähäkkiä, vaan vien sen ulos. Tähän ei liity pienintäkään uskonnollista vivahdetta.

Enemmistö ihmisistä tunnustautuu eläinrakkaiksi. Miksi niin harva kutsuu itseään ihmisrakkaaksi? Rakkaudella ei tässä yhteydessä tarkoiteta ainoastaan parisuhderakkautta, äidin ja lapsen välistä rakkautta tai sisarrakkautta. Tarkoitan sellaista lämmintä suhtautumista, jossa jokainen ihminen on yhtä arvokas ja oikeutettu rakastettavaksi.

Filantropian kaksi peruspilaria

1. Syntyvä ihminen on aina viaton.

Kukaan ei synny murhaajaksi tai rasistiksi. John Locken empiirisessä filosofiassa oli teoria, jossa ihmislapsen kuvattiin syntyessään olevan ”tabula rasa”- tyhjä taulu. Persoonallisuuden, ja erityisesti temperamentin tutkimuksessa on myöhemmin todettu, että kehitystä aivoissa tapahtuu etenkin temperamentissa jo ennen syntymää. Ajatus siitä, että ympäristö määrittelee pitkälle sen minkälaiseksi ihmisen identiteetti muodostuu, on edelleen validi.

tabula rasa

2. Ihminen ja ihmisen teot ovat kaksi eri asiaa.

Ihminen ei ole paha, mutta ihmisen teot voivat olla. Lasten kasvatuksessa törmää usein kilttilapsi- tuhmalapsi asetelmaan. Lapsen teot vaikuttavat siihen, että minkälaiseksi lapsi ihmisenä mielletään. Olen suositellut lasten kasvatuksessa valmennuksellista otetta behavioristisen ajattelutavan sijaan. Tässä kasvatusideologiassa huono suoritus käsitellään, ja yhdessä mietitään, että miten sitä voidaan jatkossa parantaa. Kaiken käytöstä ja toimintaa ohjaavan toiminnan taustalla nähdään toisen ihmisen hyväksyminen ja arvostus. Tulee ymmärtää se, että tekojen taustalla on aina arvokas ihminen.

Raiskaaja

Tuodessani humanistista ajatusmaailmaani esille, minulta on kysytty, että mitä mieltä olen esimerkiksi raiskaajista. Olen vastannut, että tuntematta yksilöitä en voi olla heistä mitään mieltä. Tuomitsen teon jyrkästi, mutta tiedostan, että julmuuksiin syyllistynyt ihminen on todennäköisesti oman elämänsä uhri. Kenties raiskaaja on itse tullut raiskatuksi, lapsena hyväksikäytetty, alistettu, kaltoinkohdeltu, tai sitten hänellä on jokin psyykkinen sairaus. Olen myös sitä mieltä, ettei raiskaajan raa-an käyttäytymistavan muuttamiseksi riitä pelkät kiviseinät. Eheytymiseen tarvitaan ensisijaisesti asianmukaista hoitoa rikoksen uusimisen estämisen lisäksi. Tämä logiikka ei ole tarkoitettu mikrotasolle, johon luokittelen tässä yhteydessä perheen, läheiset ystävät jne. En voi vaatia ketään tunnetasolla hyväksymään esimerkiksi läheisen raiskausta. Tarkoitan asioihin suhtautumista makro (yhteiskunnallisella) tasolla.

Rasismi minussa


Ihmisenä kasvaminen on elämänmittainen polku. Olin nuorempana rasistinen ja kapeakatseinen. Jälkeenpäin halveksun itseäni siitä tavasta miten puhuin esimerkiksi tietyistä vähemmistöistä. Tämän tulkitsen olleen epävarmuutta, tiedonpuutetta ja jopa tuntemattoman pelkoa. Ihmisillä on luontainen tapa vieroksua tuntematonta ja luoda ennakkoluuloja. Kuinka usein saamme törmätä siihen, että ensivaikutelma jostain ihmisestä on ollut totaalisen väärä? Aiemmin vastenmieliseltä vaikuttanut henkilö muuttuukin tutustuttaessa mukavaksi.

Perussuomalaiset

Edelleen joudun herättelemään itseäni, ja karkottamaan itsestäni suvaitsematonta ajattelutapaa. Viimeisin havainto omasta epätäydellisyydestäni on ollut ajatukseni perussuomalaisista poliitikoista. Ajattelin ”persut” kollektiiviseksi joukoksi rasistisia, kapeakatseisia, jopa tyhmiä ja ajattelutavassaan viime vuosituhannelle jääneitä poliitikkoja. Annoin näille ihmisille negatiivisen statuksen ainoastaan heidän kannattamansa puolueen perusteella. Sitten tajusin tämän olevan epäreilua. Edelleen pidän persujen populistista politiikkaa ja kannanottoja esimerkiksi maahanmuutosta ja tasa-arvoisesta avioliittolaista ala-arvoisena. Pyrin kuitenkin tunnistamaan ihmiset aatteen takana. Kenties heillä on huonoja kokemuksia esimerkiksi maahanmuuttajista. Sama ilmiö näkyy esimerkiksi henkilöissä, jotka pelkäävät koiria. Usein näitä ihmisiä on purrut koira. Tämä yksittäinen negatiivinen kokemus aiheuttaa epäluottamusta ja pelkoa, joka laajentuu yhden yksilön sijasta koko lajiin. Näin ihmisen logiikka toimii. Vaatii todella suurta kamppailua pitää ajatukset irti yleistyksistä ja huomioida kaikki ihmiset yksilöinä.

pelko

”Muutos alkaa yksilöstä.”