Poliitikon päiväkirja, osa 1.

Ryhtyessäni poliitikoksi oli minulla tiettyjä motivaattoreista ja tavoitteita. Tässä ensimmäisessä Poliitikon päiväkirjassa pohdin politiikan suuria linjoja.

Visiosta missioon

Ajattelen, että suurien asioiden toteutumiseksi tarvitaan vielä suurempia visioita. Tärkeintä on kuitenkin usko näihin asioihin. Kauniisti puhuminen ilman uskoa asiaan on tyhjää huulten liikettä. Kun lähdin politiikkaan oli minulla muutama kärkiteema, joita halusin korostaa ja asettaa tavoitteeksi. Ne olivat ja ovat edelleen:

  1. Yhteistyön tiivistäminen ja ilmapiirin parantaminen
  2. Luonnon ja elinympäristön kunnioittaminen kaikkea toimintaa läpileikkaavana asiana
  3. Kouvolan nostaminen siihen arvoon, joka sille kuuluu tekemällä rohkeaa, mutta perusteltua politiikkaa.

Yhteistyö

Yhteistyön ja ilmapiirin merkityksen näen kaiken muun mahdollistavina tekijöinä. Kohdat 2. ja 3. , eikä mikään muukaan tärkeä asia toteudu, mikäli poliitikkojen aika menee välien selvittelyyn yhteistyön sijaan. Mikäli kaupungin yleisilmapiiri on kielteinen, ei se mahdollista hyvien innovaatioiden syntymistä. Mielikuvat kaupungista heijastelevat myös ulospäin hetkiin, joissa yritykset ja ihmiset miettivät sijoittamista tai muuttamista Kouvolaan. Siksi puoluerajat ylittävä yhteistyö ja kaupungin hyviä asioita ruokkiva myönteinen ilmapiiri on kaiken a ja o.

Ympäristöystävällisyys on kustannustehokasta

Haluan, ettei ympäristöpolitiikka ole mikään oma erillinen kategoriansa. Olemme tilanteessa, jossa kaikissa päätöksissä tulee huolellisesti arvioida päätösten ympäristövaikutukset. Ajattelen, että me Vihreät olemme tässä paljon vartijoina. Ympäristöpolitiikka on aikaisempaa enemmän kytköksissä talouteen. Sijoittaminen vanhoihin teknologioihin, joita tulevaisuudessa tullaan ympäristöhaittojen takia entistä enemmän verottamaan, jopa sakottamaan, on kannattamatonta. Ympäristöystävällisiin ratkaisuihin panostaminen on ympäristön suojelullisten näkökulmien lisäksi taloudellisesti kannattavaa – ja on sitä yhä enemmän tulevaisuudessa.

Kouvola maailmankartalle

Kouvola on mielestäni maailman paras kaupunki. Se, että tätä mielikuvaa eivät kaikki jaa, on harmillista, mutta korjattavissa. Haluan rakentaa mielikuvia hienosta Kouvolasta sisältä käsinn. Kun ihmiset itse havahtuvat siihen, että Kouvola on pienine puutteineenkin loistava kaupunki, on tätä mielikuvaa helpompi markkinoida myös ulospäin. Kärjistäen voisin todeta, että on turha jakaa valokuvaa Positiivisesta Kouvolasta, josta otetussa kuvassa kaikki ovat ”naama väärinpäin”. Tällä ajatuksella laitan kaiken focuksen Kouvolalaisten hyvinvoinnin parantamiseen. Tähän liittyy myös ihmisten oma vastuu osuudestaan kokonaisuuteen. Tulisi miettiä, että onko kaikki kritiikki aiheellista, ja ennen kaikkea tulisi tarkkailla, että sisältääkö kritiikki kehitysehdotuksen. Virheiden osoittelu sormella on turhaa, mikäli ratkaisuehdotus puuttuu.

Myös medialla on suuri vastuu. Olen jo kauan ihmetellyt sitä, että miksi media välittää Kouvolasta kovin negatiivista kuvaa, joka ei vastaa kokemustani arkitodellisuudesta. Kouvola on täynnä onnistumisia, hienoja ihmisiä, tapahtumia jne., joilla täyttää palstamillimetrin varmasti ja helposti. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ikävistä asioista saisi uutisoida. En myöskään neuvo laittamaan päätä pensaaseen, tai olemaan sinisilmäinen. Kyse on painotuksista. Kolme myönteistä uutista yhtä negatiivista kohden voisi olla hyvä suhde. Sovitaan, että uutisoidaan iloisista asoista isoilla kirjaimilla ja ikävistä asioista tiivistetysti vain faktat osoittaen, eikä ”mässäillä” negatiivisuudella. Laitoin Kouvolan Sanomien sisältöjohtajalle sähköpostia aiheesta, jossa tarkoituksella kärjistin asioita. Kirjoitin, että jos Kouvola tällä menolla kuihtuu ja kuolee pois, niin ei tarvita kohta Kouvolan Sanomiakaan. Painotin lehden vastuuta oman kaupungin päämediana. Ajattelen, että myönteisessä ilmapiirissä myös lehdistö voi paremmin ja lehdet menevät paremmin kaupaksi. Kouvolan nostaminen on meidän kaikkien yhteinen projekti.

Tämä kirjoitus oli yleistä pohdintaa ajatuksistani. Jatkossa ehkä enemmän konkretiaa. Onhan Kouvolassa meneillään erittäin mielenkiintoisia asioita, kuten: matkakeskus, asuntomessut, Ratamo, Kimolan kanava, RRT-terminaali jne. Näihin mielenkiintoisiin aiheisiin seuraavilla kerroilla.

”Muutos alkaa yksilöstä”

Mainokset

Nyt se alkaa, kuntapäättäjän arki

Kirjoitin vuonna 2013 mielipidekirjoituksen Kouvolan Sanomiin. Silloin totesin: Olen harkinnut kuntapolitiikkaan lähtöä, mutta vielä ei ole sen aika. Se aika tuli nyt noin neljä vuotta myöhemmin.

Vi*****tumisesta syntyi pitkän tähtäimen suunnitelma

Jo kauan minulla on ollut tahto vaikuttaa. Kun havaitsin, ettei mielipidekirjoitusten kirjoittaminen ja asioiden pyörittely pienessä piirissä tuottaneet tulosta päätin lähteä mukaan politiikkaan. Tätä ennen minulla oli vaihe, jossa osallistuin mielenilmauksiin itselleni tärkeiden asioiden puolesta. Suomeksi sanottuna järjestelmään vi*****tuminen ajoi minut mukaan politiikkaan. Yksi tärkeä politiikkaan lähtöä stimuloinut tekijä oli kotikaupunkini ja synnyinmaani poliittikkojen luokattomaksi arvioimani toiminta. Ajattelin, että näin ei voi jatkua. Ihmettelin suuresti, kun päättäjiksi oli valikoitunut ihmisiä, joiden maailmankatsomus ei ulottunut omaa napaa pidemmälle, tai sitten paukut eivät vaan yksinkertaisesti riitä älylliseen toimintaan. Lisäksi persujen jytky aiheutti minulle voimakkaita kylmiä väreitä ja ajattelin, että en voi katsoa tätä enää sivusta. Se miten ihmisarvoa ajettiin alas ja luontoa kohdeltiin oli viimeinen niitti.

Visiosta missioon

Nopeasti minulle tuli visio siitä, että miten haluan tätä maata palvella. Asetin tavoitteeksi kansanedustajan tehtävän. Moni naureskeli kertoessani tästä haaveesta. Ei kateellisena, vaan ihmetellen, että kuka täysijärkinen tuollaiseen ”koiranvirkaan” edes haluaa. Vastasin, että täysijärkisyyden arvioinnin jätän muille, mutta haluan muuttaa tätä maata ja parhaiten se oman subjektiivisen analyysini mukaan tulisi taphtumaan eduskunnasta käsin.

Kouvola, palveluksessanne

WIN_20170609_19_06_27_Pro

Luontevaksi välietapiksi asetettu kuntapäättäjän tehtävä on nyt alkamassa. Se on yhden unelmani täyttymys. On tärkeää olla vaikuttamassa oman lähialueen, oman kotikaupungin asioihin. Kuten moni tietää olen syntyperäinen kouvolalainen. Rakastan tätä kaupunkia ja hengitän sen sykettä ja terapeuttisen kaunista luontoa sopivassa suhteessa. Minulla on siinä mielessä iso oma lehmä isossa ojassa, että ajattelen varmasti tämän kaupungin parasta – tämä on minun koti.

Kuntaliitos oli minullekin aluksi vaikea sulattaa. Ihmettelin, että miten jotkut kuusaalaiset, voikkaalaisista puhumattakaan voisivat olla kouvolalaisia. Pohjois-Valkealassa ja Anjalan perukoilla olin nuorena havainnut asuvan vähintäänkin outoa porukkaa, joista oli joskus tullut mieleen elokuva nimeltä Syvä joki. Nopeasti totesin olleeni täysin väärässä. Kaikki Kouvolan kauniit kylät ja taajamat ja niissä asuvat ihmiset täydentävät kotikaupunkiani. On myös ollut helpompi tutustua laajan kaupungin hienoihin paikkoihin nyt kun ne ovat ”omalla maalla”.

Tämän edellä mainitsemani henkisen kasvun uskon olevan kaikille kouvolalaisille mahdollinen. Meillä on kaunis yhteinen kaupunki ja olemme kaikki samassa veneessä. Tämä asia on myös yksi poliittisista tavotteistani. Koko alueen tasapuolinen kehittäminen ja kouvolalaisen identiteetin vahvistaminen, jota oikeudenmukaiset poliittiset päätökset avittavat.

Isossa kuvassa haluan tuoda avoimuutta politiikkaan ja tiedottaa ainakin omista tekemisistäni avoimesti. Virheitäkin varmasti sattuu ja ne myönnetään.

Suurin toive teille kouvolalaiset

Osallistukaa kanssani Kouvolan kehittämiseen. Jos teillä on hyviä ideoita, joista ette tiedä miten niitä voisi viedä eteenpäin, niin ottakaa minuun yhteyttä. Varmimman vastauksen saatte laittamalla sähköpostia osoitteeseen juha.huhtala@vihreat.fi.Tykätkää myös poliitikkosivuani, jolloin saatte laitettua viestiä kätevästi sen kautta. Laittakaa risuja ja ruusuja ja kehittämisideoita. Minä en halua olla mikään kukko tunkiolla vaan teidän asialla. Ilman teidän tukeanne ja ideoitanne hommasta tulee paljon köyhempää.

Muistilista

Nämä asiat yritän pitää mielessä.

  • Älä hermostu, vaan pysy tyynenä
  • Tutustu kaikkeen materiaaliin huolella
  • Luo hyvät välit kaikkiin kollegoihin
  • Myönnä virheet
  • Pidä yhteyttä kuntalaisiin
  • Muista levätä
  • Ole kärsivällinen
  • Anna kiitosta puoluerajoista piittaamatta aina kun aihetta on
  • Ole rehellinen kaikissa tilanteissa
  • Älä hukkaa läheisiäsi
  • Muista liikkua
  • Muista käydä luonnossa
  • Pyri säilyttämään positiivinen asenne vaikeinakin hetkinä

Maanantaina se alkaa. En melkein edes malta odottaa. Pysykää mukana

-Juha-

Kaakonkulman humanisti

”Muutos alkaa yksilöstä”

 

 

Suomi Finland P****le!

Suomalaisuus

Olen pohtinut paljon sitä, että mitä on suomalaisuus ja mikä tätä kansakuntaa oikeasti yhdistää. Yhdistääkö meitä kieli? Suomessa on kautta aikojen puhuttu paljon erilaisia kieliä. Perinteisesti suomalaisina kielinä pidetään suomen- ruotsin- ja saamenkieltä. Fakta on kuitenkin se, että Suomessa puhutaan yli 150:tä kieltä. Suomessa käytetään vähemmistökielinä mm. romanikieltä, karjalaa sekä viittomakieltä. Lisäksi paljon puhutaan mm. somalin kieltä, arabiaa, viroa ja venäjää. Myös monta kansakuntaa yhdistävän englannin kuulemista on lähes mahdotonta välttää. Voidaan siis todeta, ettei kieli yhdistä meitä suomalaisia.

Etninen tausta halutaan usein yhdistää suomalaisuuteen. Totuus on kuitenkin se, että me kaikki suomalaiset olemme maahanmuuttajia. Suomessa asuu tataareja, romaneja, saamelaisia, juutalaisia ja monia muita Suomessa asuvia etnisiä ryhmiä. Etninen tausta ei siis voi olla suomalaisia yhdistävä tekijä.

Uskontoa halutaan toisinaan käyttää suomalaisia yhdistävänä tekijänä. Suomessa toimi useita eri uskontokuntia, joista suurin on evankelisluterilainen kirkko, jonka jäsenmäärä on jo pitkään ollut laskussa. Erilaisten uskontojen suuri määrä aiheuttaa sen, ettei yhdestäkään niistä saada suomalaisia yhdistävää tekijää.

Suomalaiset asuvat Suomessa

Tämä on asia, joka yhdistää kaikkia suomalaisia. Me asumme täällä. Tämän lisäksi on vielä ulkosuomalaisia, jotka kokevat suomalaisuutta. Suomalaisuus on tunne, tahto elää täällä ja/tai tehdä hyviä asioita tämän maan eteen. Ei siis tarvitsee käydä keskustelua siitä, että kuka on suomalainen ja kuka ei, koska asia on todella yksinkertainen

Isänmaallisuus ja varastettu leijona

Onko isämaallisuus käsitteenä yritetty ryöstää meiltä kansallismielisten nationalistien käyttöön? Itse hämmästyin jo muutama vuosi sitten, kun havaitsin yhden Suomen kansallisunnuksista olevan lähes yksinomaan rasistien käytössä. Käsivarteen tatuoidusta leijonasta tai kaulassa roikkuvasta leijonariipuksesta oli tullut pienen ja äänekkään vähemmistön symboleita. Eilen tein oman ratkaisuni ja ostin itselleni leijonakorun. Se on paitsi kaunis, niin se on myös minulle rakkaan isänmaan tunnus. Ajattelin, että minullakin on oikeus käyttää sitä. Tämä lähes kymmenen grammaa painava käsintehty riipus on nyt näkyvä osoitus isänmaallisuudestani, eikä sitä tunnetta voi kukaan minua esimerkiksi ”suvakkihomoapinaksi” kutsuva ottaa pois.

Tämä maa on minulle jopa niin tärkeä, että halusin lähteä mukaan politiikkaan. Osaksi juuri siksi, että maahanmuuttokriittiset, väärällä tavalla isänmaallisuutta korostavat voimat olivat saaneet liikaa valtaa. Minä haluan tehdä politiikkaa, jossa jokaisella suomalaisella (lue: Suomessa asuvalla) on tasavertaiset ihmisoikeudet.

Ollaan siis iloisia ja sopivasti ylpeitä isänmaallisuudesta, eikä anneta kapeakatseisesti maailmaan suhtautuvien määritellä mitä se tarkoittaa.

Muutos alkaa yksilöstä”

Kaakonkulman humanisti-

Pohdintaa terrorismista

Keskustelu terrorismista, uskonnoista ja erityisesti islamista käy kuumana. Pelko terrorismista on hiipinyt yhä lähemmäs lintukodoksi kokemaamme Suomea. Olen miettinyt paljon, että miten tähän tulisi suhtautua. Tässä avointa pohdintaani muuttuneesta tilanteesta, johon olemme tahtomattamme joutuneet.

Faktat ratkaisevat

Julkista keskustelua leimaa vastakkainasettelu, joka on aiheuttanut esimerkiksi sellaisen kielteisen ilmiön, ettei suuri osa ihmisistä tahdo tai uskalla kertoa omaa kantaansa maahanmuutosta. Itse olen näkyvästi leimautunut ns. ”suvakiksi”, ja koska ajattelen tämän olevan johdettu sanasta suvaitsevainen, kannan tätä titteliä ylpeydellä. Haasteena tälle leimalle koen sen, että olen tahtomattani joutunut osapuoleksi kiivaana käyvään keskusteluun, jossa kovat äänenpainot peittävät alleen ratkaisuehdotukset. Itse toivon aina rakentavaa keskustelua. Olisi myös tärkeää ajoittain sivuuttaa emootiot ja katsoa asioita faktoihin pohjautuen.

Suvakki, Rajakki vai turpa tukossa?

Tässä nämä vaihtoehdot valitettavasti ovat. Jos korostaa, että Suomen tulee tarjota turvapaikka sotaa pakeneville on automaattisesti ”suvakki”. Jos sanoo, että maahanmuuttoon liittyy ongelmia, tulee leimatuksi vähintään maahanmuuttokriitikoksi, rasistiksi tai ”rajakiksi”.

Sisälle termeihin

Suvakilla halutaan vastakkainasettelun maailmassa yleistäen tarkoittaa ihmistä, joka on valmis ottamaan vaikka kaikki maailman ihmiset Suomeen, tai jopa omaan kotiinsa. Suvakit eivät näe maahanmuutossa ilmiönä mitään ongelmaa, vaan ummistavat silmänsä kaikille lieveilmiöille. Suvakit ovat ”maailman halaajia”, joiden hyväntahtoisuus ulkomaalaisia kohtaan on niin rajatonta, että heitä ei edes juuri kiinnosta suomalaiset köyhät tai leipäjonoissa jonottavat ihmiset, vaan riittää että maahanmuuttajilla menee hyvin. Suvakit ovat rajakkien mielestä tyhmiä.

Rajakki on henkilö, joka haluaa sulkea Suomen rajat. Kansallistunnuksia heilutellen rajakki ylistää suomalaisuutta ja suomalaista ylivertaista kulttuuria. Rajakki ei voi sietää ulkomaalaisia jos he vievät suomalaisten työt, eikä myöskään ulkomaalaisia jotka ovat työttömänä. Mikään ei kelpaa, jos ihminen on turvapaikanhakija tai pakolainen. Rajakki lietsoo vihaa ulkomaalaisia ja suvakkeja kohtaan. Maahantunkeutujan, eli matun kanssa seurusteleva suvakkinainen on rajakin mielestä kansakunnan ala-arvoisinta joukkoa. Siinä että rajakilla itsellään on vaimo Thaimaasta hän ei näe mitään kummallista. Rajakki luottaa tiedotusvälineistä eniten MV-lehteen. Hän toivoo, että Suomi muuttuu suljetuksi yhteiskunnaksi, jonne yksikään muslimi ei ole tervetullut, ovathan he kaikki potentiaalisia terroristeja. Rajakit ovat suvakkien mielestä tyhmiä.

Otetaan pieni breikki ja mietitään vähän

Suvaitsevaisuus tarkoittaa suhtautumista ihmisten erilaisuuteen. Ei ole merkitystä sillä, että mikä on ihmisen alkuperä, ihonväri, sosioekonominen asema, koulutus tai mikään muu ulkoinen tekijä. Suvaitsevainen ihminen pitää ihmisarvoa asiana, jota ei voi verrata tai laittaa minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen. Myöskään uskonnolla ei ole mitään merkitystä ja uskonnon vapautta kunnioitetaan. Minulle suvakkina ei ole kuitenkaan ollenkaan ”OK”, että terroristi räjäyttää pommin väkijoukossa ja perustelee tekonsa pyhällä sodalla vääräuskoisia kohtaan. Tämä korrelaatio tai sen puute islamin ja terrorismin välillä on se kuuma peruna. Onko terroriteko uskonnon aiheuttama, vai häiriintyneen yksilön henkilökohtainen ratkaisu? Vai sekä että? Minulle suvaitsevaisena ihmisenä ei ole myöskään OK se, että tietyissä valtioissa kuten Saudi-Arabia tai Iran ihmisoikeudet ovat lähes olemattomat. Minulle ei feministinä ole OK se, että naisen asema on näissä yhteisöissä törkeästi rajoitettu suhteessa miehiin. Ja tämä kritiikki ei kohdistu uskontoon tai alkuperään, vaan esimerkiksi siihen käytäntöön, jossa aviorikoksen tehnyt nainen kivitetään. Sitä en voi hyväksyä. En halua tällaisia ilmiöitä Suomeen, mutta en usko niin tapahtuvankaan.

Missä ovat suvaitsevaiset realistit

Uskon, että näitä on ihmisistä enemmistö. Luen itsenä tähän porukkaan, enkä halua pitää suutani kiinni.

Mielenosoitus rasismia vastaan vuonna 2015

Mielestäni tulee tunnistaa, että terrorismi tässä ajassa kumpuaa islamin äärimmäisestä tulkinnasta. Tulee ymmärtää, että sellaista tulkinta islamista, joka hyväksyy tai kannustaa marttyyrikuolemana tehtyyn itsemurhaiskuun, edustaa vain promillen häviävän pientä murto-osaa kaikista maailman muslimeista. Tulee ymmärtää se, että Suomen kantokyky vastaanottaa ihmisiä on rajallinen, mutta se raja ei ole vielä tähän mennessä tullut vastaan. Tulee ymmärtää, ettei rajojen kiinni laittaminen ratkaise terroriuhkaa. Etenkin tulee ymmärtää, että vihapuhe ja rasismi vaan altistaa radikalisoitumiselle. Tulee myös muistaa, että suurin osa terrori-iskuista tapahtuu Lähi-Idässä jotka ovat yksi syy sille, että ihmiset joutuvat lähtemään pakoon.

Räksytyksestä ratkaisuihin

Euroopan unioni on pahasti epäonnistunut tulikokeessaan, jonka seurauksena hallitsematon maahanmuutto yllätti jopa Suomen housut kintuissa. Ei ole järkevää politiikkaa mahdollistaa tilanne, jossa turvapaikkaa hakeva ihminen joutuu henkensä uhalla, ja kohtuuttomia summia rikollisjärjestöille maksamalla matkustamaan Euroopan läpi Suomeen kuulemaan, ettei turvapaikkaa myönnetä. Tämän jälkeen henkilö palautetaan Finnairin lennolla takaisin lähtöruutuun. Tässä ei ole mitään järkeä! Lisäksi ihmetyttää, että syvempään integraatioon pyrkivä EU ei kykene jakamaan turvapaikanhakijoita tasapuolisesti. Ei ole mitenkään hyväksyttävää, että tietyt Etelä-Euroopan valtiot kantavat kohtuutonta taakkaa kriisin takia, ja samaan aikaan toinen jäsenvaltio voi ilmoittaa, ettei valtio vastaanota yhtään turvapaikanhakijaa – paradoksaalista. Ajattelen EU:n yhden tärkeimmistä tehtävistä olevan juuri erilaisiin kriiseihin varautuminen ja niistä selviytyminen – yhdessä.

Olen ajatellut, että turvapaikkapäätökset tulisi käsitellä Euroopan ulkorajoilla. Tällaisten järjestelykeskusten perustaminen ja ylläpito olisi sisällytetty EU:n budjettiin. Taakanjako tulisi perustua pisteytykseen, jossa esimerkiksi valtion BKT olisi tekijä, joka vaikuttaisi vastaanotettavien ihmisten määrään. Tärkeintä olisi, että taakanjako tapahtuisi tasapuolisesti ja vastaanotettavien käytännöt yhdistettäisiin siten, että turvapaikan saanut ihminen saisi samanlaisen kohtelun ja ylläpidon riippumatta maasta jonne hänet sijoitetaan.

No mitä tälle terrorismille tulisi tehdä?

Kun ISIS on Lähi-Idässä ”hapoilla” on todennäköistä, että terrori-iskujen uhka tulee lähiaikoina entisestään kasvamaan. Meidän ”länkkäreiden” keinot rajoittuvat ennaltaehkäisyyn. Meidän tulee osallistaa ihmisiä ja ottaa heidät mukaan yhteiskuntaan. Ihminen jolla ei ole mitään menetettävää on kaikkein vaarallisin sekä itselleen, että muille. Kun ihmiselle luodaan puitteet ja mahdollisuus elämään, jossa on hyviä ihmissuhteita, verkosto, työtä tai opiskelua on riski radikalisoitua jo huomattavasti pienempi. Tämä ei kuitenkaan vielä täysin poista ongelmaa. Terroristien taustoista on selvinnyt, että tekijöinä on ollut perheellisiä ja työssä käyviä ihmisiä. Tässä palataan siihen tärkeään rajapintaan, jossa ihminen muuttuu terroristiksi, hyppää kuorma-autoon ja ajaa sen tuhoisin seurauksin ihmisjoukkoon. Muutamia keinoja

  • Myönnetään faktat ja sovitetaan toimet sen mukaan.
  • Tiedustelulaki: Täysin välttämätön työkalu
  • Yhteistyö muslimiyhteisön kanssa. Meillä kaikilla Suomessa asuvilla ihmisillä: muslimeilla, kristityillä, ateisteilla jne. on yhteinen vihollinen – terrorismi. Löydetään keinot ehkäistä radikaalia ajattelua. Uskon, että muslimit itse ymmärtävät jihadismin tematiikkaa ja syntyä meitä ei-muslimeita paremmin. Kuunnellaan siis muslimiyhteisöä ja heidän ratkaisuehdotuksiaan.
  • Segrekaation pysäyttäminen. Ihmiset vaan sekasisin, niin hyvä tulee. En halua köyhien- ja rikkaiden asuinalueita.
  • Kaikkein keskeisin keino on yhteistyön ja vuoropuhelun lisääminen ihmistyhmien välillä. Myönteiset kokemukset erilaisuudesta vähentävät ennakkoluuloista aiheutuvaa pelkoa.

Minun utopiani

Unelmamaailmani perustuu uskonnottomuuteen, tai vähintäänkin maallistumiseen. Minun utopiassani uskontojen merkitys vähenee ja uskontokunnat muuttuvat aikaisempaa enemmän hyväntekeväisyysjärjestöiksi. Utopiassani uskontoa ei sotketa politiikkaan, eikä sitä käytetä vallan välineenä. Mikäli jotain uskontoa halutaan toteuttaa esimerkiksi yhteisöllisyyden voimavaran takia, tulee sen perustua rakkauden ja hyvyyden korostamiseen, ei synnin ja rankaisun käsitteisiin. Meillä länsimaissa tämä muutos on jo tapahtumassa. Kirkon ovet käyvät enemmän ulospäin, mutta samaan aikaan hengellisyys on säilynyt. Ei  ihminen halua vuonna 2017 kuulla muilta tai lukea kirjasta, että miten hengellisyyteen tai yliluonnollisiin kokemuksiin tulee suhtautua.

Kun meidän ei tarvitse enää katsella noidaksi epäiltyjen ihmisten polttoa roviolla, niin ajattelen että myös islam olisi, ainakin näissä aikaisemmin mainituissa valtioissa renessanssin tarpeessa.

Lopuksi

Pakko myöntää, että keskustelu tästä aiheesta on niin tulehtunutta, että jopa minulle oli hieman vaikeaa tästä kirjoittaa. Tein sen kuitenkin siksi, että haluan aiheen ympärille enemmän ratkaisukeskeistä keskustelua vihan ja negaatioiden lietsonnan sijaan.

”Muutos alkaa yksilöstä”

-Kaakonkulman humanisti-

 

Välitilinpäätös

Neljän vuoden kausi kaupunginvaltuutettuna starttaa 12.6. Tulen tekemään parhaani Kouvolan asioiden ja ihmisten eteen. Aion lunastaa niiden 547 ihmisen luottamuksen, jotka raapustivat numeroni äänestyslipukkeeseen. Nyt kun ensimmäinen poliittinen tavoitteeni on toteutunut, on aika siirtää katseet tulevaan.

Matka on vasta alkanut

Eduskuntavaalit: 14.4.2019

Kuten olen julkisesti kertonut, on tavoitteeni nousta eduskuntaan Vihreiden listalta. Kuntavaalit olivat minulle itselleni tärkeät, koska en osannut yhtään ennakoida, että riittääkö positiivisuutta painottavalle politiikalle tilausta politiikan joskus niin harmaassa maailmassa. Näyttää siltä, että humanistisia arvoja, ympäristön suojelua ja heikompien puolustamista ajamallani politiikalla on Kouvolassakin tilausta. Siksi uskon, että tarvetta tämän viestin viemiseen valtionjohtoonkin on olemassa. Eduskunnassa saisin kunnian olla pitämässä asuinalueeni puolia tärkeissä asioissa ja olla vaikuttamassa koko valtakunnan suuntaa määritteleviin asioihin. En ole tyytyväinen nykyisen hallituksen toimintaan, jossa näen paljon korjattavaa. Minulla on aito intohimo muuttaa tätä maata ja tätä maailmaa paremmaksi paikaksi meille kaikille. Minun on vaikea hyväksyä sitä negatiivista ja kurjistavaa politiikkaa, jossa heikompia poljetaan. Haluan, että politiikkaan tuodaan iloa, valoa ja positiivisuutta. Uskon aidosti, että hyvällä saa hyvää aikaan. Minua kyllästyttää naama väärinpäin esiintyvät poliitikot. Se hymy ei oikeasti maksa mitään, kuten vaaliesitteessänikin luki=)

”Hymy ei maksa mitään”

 

Nöyränä, muttei nöyristellen

”Periksi ei anneta”

 

Tällä teemalla lähdetään kohti 2019 eduskuntavaaleja. Se mikä on varmaa, niin kuntavaaleissa tekemäni kampanja oli vasta alkusoittoa tulevalle. Tulen tekemään kaikkeni sen eteen, että viestini tavoittaa ihmiset – mahdolliset kannattajani. Siihen tarvitsen myös jatkossa muiden ihmisten apua enemmän kuin koskaan. Tulen kokoamaan mahdollisimman suuren ja moninaisen tukiryhmän.

Tulkaa mukaan!!! (Kuva: Nevajoki, Pietari

 

Jos sinusta tätä lukiessa tuntuu, että haluat olla tekemässä tulevia vaaleja kanssani, niin vilpitön ja kaunis pyyntöni on, että ota yhteyttä. Tukiryhmääni mahtuu ihmisiä vaikka kuinka paljon, ja kaikki ovat tervetulleita tiimiin. Vaikka aikaa on, niin ajatuksen tasolla tämä työ alkaa jo nyt. Hyppy kaupunginvaltuustosta eduskuntaan on suuri, muttei lainkaan mahdoton. Uskon, että on koko Kouvolan etu, että saadaan vihreä poliitikko vaaleista läpi. Meillä on paljon puolustettavaa rakkaassa kaupungissamme. Tämä ei missään nimessä ole mikään yhden pienen vihreän miehen sooloprojekti, vaan meidän tulee tehdä se yhdessä.

Maakuntavaalit, öööö?

Tähän minun on vielä suhteellisen haastavaa asennoitua. Pöly kuntavaalien jälkeen on vasta laskeutunut ja vaalit joita koskaan ennen ei ole käyty lähestyvät. Kukaan ei oikeastaan vielä tiedä, että mitä tulee tapahtumaan. Mikäli koen, että Kouvolalle ja Kymenlaaksolle on merkittävää hyötyä siitä, että olen mukana maakuntavaltuustossa, niin aion sinne hakeutua. Pakko myöntää, että pää lyö tyhjää näiden maakuntavaalien kohdalla. Minulla oli todella selkeä suunnitelma: kuntavaalit -> eduskuntavaalit. Nyt väliin tupsahti yksi palikka lisää ja kokonaisuus tulee arvioida uudestaan. Tähän kokonaisuuteen vaikuttaa niin monta asiaa. Politiikka on vain yksi osa elämääni, joten asiaa pitää harkita moneltakin kantilta.

Blogi hahmottuu

Tämä blogi syntyi ajankohtana, jolloin politiikka ei ollut näkyvässä roolissa elämässäni. Haluan tässä kohtaa kiittää kaikkia lukijoita. Blogin lukijamäärät ovat lyöneet minut täysin ällikällä. Nyt kun olen ajautunut mukaan politiikan hieman vähemmän humanistiseen maailmaan, joudun miettimään blogini jatkoa. En halua tästä pelkästään politiikkaa käsittelevää blogia, mutta samalla koen suurta tarvetta tiedottaa ihmisiä siitä, että mitä politiikassa Kouvolassa tapahtuu. Lopputulos lienee kompromissi paikallisia asioita ja niiden hoitoa, sekä sopivassa suhteessa suurempia teemoja. Myös toiveita sisällöstä otetaan vastaan.

 

”Muutos alkaa yksilöstä”

 

– Kaakonkulman humanisti-

 

Vaalivoitto, kuinka se tehtiin?

Vihreät ottivat kuntavaaleissa historiallisen voiton. Prosentuaalisesti Vihreät onnistuivat vielä keskimääräistä paremmin Kouvolassa, joka on aiemmin ollut todella haastava alue meille Vihreille. Kannatus edellisissä kuntavaaleissa oli 3,4%, josta se näissä vaaleissa nousi huimaan 10,2% lukemaan. Mitä tapahtui, ja kuinka tämä tehtiin? Tässä nopea analyysi puheenjohtajan näkökulmasta tarkasteltuna.

Ennen sitä lähetän 540 sydäntä, yhden jokaiselle minua äänestäneelle ihmisille. Älkää unohtako minua. Haluan vastata kysymyksiinne ja tavata teitä jatkossakin.

Mistä kaikki alkoi?

Tämä kertomus ei ole koko totuus, vaan ainoastaan yhden ihmisen näkökulmasta tehty subjektiivinen analyysi.

Kun otin puheenjohtajan tehtävät vastaan vuoden 2016 alussa, tein analyysin, että miten Vihreillä Kouvolassa menee. Yritin muistella, että missä itse olin törmännyt Vihreisiin somessa, mediassa tai katukuvassa. Totesin, että vaaleja lukuun ottamatta en juuri missään. Ensimmäinen tavoite olikin lisätä puolueen paikallista tunnettavuutta. Tehtiin strategia jalkautua ihmisten pariin. Viime kevään ja syksyn välillä osallistuimme kymmeniin erilaisiin tapahtumiin. Oli Lähiruokamessuja, siivouspäivää, Lasten lauantaita, Markkinoita jne. Saimme myös kutsuttua puolueemme kansanedustajia Kouvolaan, joka lisäsi selvästi kiinnostavuutta tapahtumissamme. Kouvolassa vierailivat mm. Ville Niinistö, Emma Kari, Outi-Alanko Kahiluoto, Touko Aalto, Ozan Yanar, Krista Mikkonen, sekä puolueemme varapuheenjohtaja Maria Ohisalo. Nopeasti  havaitsin, että tilausta aktiiviselle Vihreälle joukolle oli Kouvolassa olemassa. Vastaanotto oli äärimmäisen positiivinen ja siitä saimme lisää käyttövoimaa tehdä tärkeää työtä tunnettavuutemme lisäämiseksi. Uskon tämän olevan merkittävä tekijä onnistuneessa vaalituloksessa.

Kynä on sauhunnut

Heti alkuvaiheessa halusimme, että viestimme menee ihmisten tietoisuuteen. Pinttyneet mielikuvat metsäkoneisiin kahliutuvista kettutytöistä elivät yllättävän tiukassa. Vaikutti siltä, kuin Vihreän liikkeen valtakunnallinen muutos yleispuolueeksi oli Kouvolassa 15 vuotta jäljessä. Lähes turhautumiseen asti jaksoimme perustella ihmisille olevamme erityisesti asiantuntijapuolue, josta löytyy paljon esimerkiksi talousosaamista.

Strategiaamme kuului olennaisena osana näkyä tiedotusvälineissä. Itse olen kirjoittanut viimeisen kahden vuoden aikana arviolta 30 mielipidekirjoitusta eri lehtiin. Samaa aktiivisuutta osoittivat muut yhdistyksemme aktiivit, joiden panosta en voi liikaa korostaa. Monipuolinen viestimme tavoitti ihmiset ja uskottavuus saavutettiin vähitellen.

Kaikki lähtee ihmisistä

Jotain ihmeellistä tapahtui kun Kouvolan Vihreille valittiin hallitus vuodelle 2016. Mukaan oli tullut useita äärimmäisen innokkaita ja motivoituneita henkilöitä. Kokoushuoneemme kaupungintalolla jäi nopeasti pieneksi, kun hallituksen ulkopulisetkin henkilöt halusivat tulla seuraamaan kokouksiamme. Jäsenmäärä oli, ja on edelleen hurjassa kasvussa. Mukaan on liittynyt kaiken ikäisiä, todella motivoituneita ihmisiä. Lopullinen läpimurto tapahtui ehdokashankinnassa, jonka aloitimme yli vuosi sitten. Saimme koottua listan, joka oli 15 henkilöä suurempi kuin edellisissä vaaleissa. Lukumäärän lisäksi toinen merkittävä tekijä oli kampanjaan motivoituneet ehdokkaat. Kun edellisissä vaaleissa henkilökohtainen esite oli harvinaisuus, niin nyt sellainen löytyi suurelta osalta ehdokkaistamme. Myös kaikki muu panostus oli kiitettävää.

Nämä ihmiset ovat menestyksen kannalta todella merkittävä tekijä. Ilman näitä ihmisiä ja heidän valtavaa työmääräänsä ei tämä olisi ollut mahdollista. Siihen, että miten saatiin näin huikea joukko kokoon ei ole mitään reseptiä. Vaikuttavia tekijöitä ovat varmaan hyvän tuurin lisäksi olleet tiedottaminen, onnistunut profiloitumisemme ja puolueen valtakunnallisen kannatuksen kasvu.

Historialliset lukemat

Vuoden 2012 kuntavaaleissa saimme 1371 ääntä. Nyt kokonaisäänimäärä oli 4095. Ei tähän ole paljon lisättävää. Rynnistimme suoraan kaupungin neljänneksi suurimmaksi puolueeksi. Olen henkilökohtaisesti tuloksesta todella iloinen.

Ihmisiä tavatessamme olen kuullut, että kyllä Kouvolassakin vihreillä menee hyvin kun valtakunnassa menee hyvin. Asia ei ole näin yksinkertainen. Alueelliset vaihtelut puolueiden kannatuksissa ovat merkittäviä. Itse totean, että kaikkein merkittävin tekijä vaalivoiton kannalta oli raaka työ. Työmoraali on osoittautunut tällä porukalla lähes mittaamattoman korkeaksi. Useampi meistä veti itsensä vaalikampanjan aikana kirjaimellisesti piippuun. Kaikkemme annettiin, ja kiitoksena siitä saimme kuusi valtuustopaikkaa aikaisemman kahden tilalle. Tämä työmoraali lupaa hyvää myös valtuustoryhmän ja lautakunnissa toimivien päättäjiemme toimintaan. Uskon vakaasti, että työ tulee muuttamaan tätä kaupunkia positiiviseen suuntaan. Meidän kädenjälkemme tulee näkymään aikaisempaa enemmän ja näin voimme lunastaa äänestäjien meille antaman luottamuksen.

Katseet eteenpäin

Nyt odotamme sormet syyhyten valtuustokauden alkamista. Lähdemme kauteen nöyränä, mutta emme nöyristellen. Yhteistyön kättä tarjoamme kaikille, jopa meitä julkisesti haukkuneille tahoille. Me emme vastaa loan heittoon lokaa heittämällä, vaan ratkaisuja tarjoamalla. Meillä on paljon asiantuntijuutta, sosiaalisia taitoja, positiivisuutta ja yhteistyökykyä. Tulevat tehtävät eivät ole vielä selvillä, mutta Kouvolan Vihreiden puheenjohtajan ominaisuudessa ja uutena valtuutettuna toivotan kaikille vaaleissa menestyneille vilpittömästi onnea. Puolueemme vaalislogan oli ”Yhdessä”. Sen sloganin otamme mukaan valtuustotyöskentelyyn. Vain yhdessä voimme saada hyvää aikaan.

Lopuksi Lainaan Ano Turtiaista, joka on menestynyt voimanostaja: ”Kehitys loppuu tyytyväisyyteen.” Tulemme jatkamaan määrätietoista työtä kannatuksemme kasvattamiseksi. Huippu on vielä kaukana, mutta ensimmäiset askeleet on nyt otettu.

Juha Huhtala

Kaupunginvaltuutettu

Kouvolan Vihreiden puheenjohtaja

Kaakonkulman humanisti

Hyvää mieltä soppakauhalla

Vaimoni Noora sai idean tempauksesta kotipaikkakuntamme vähävaraisille ihmisille. Tässä tarina ihmisistä, ihmisten auttamisesta, ihmisten kiitollisuudesta, sekä siitä miten jauhelihasoppa päätyi ihmisten suihin. Tämän tarinan kerron teille siksi, että toivon jonkun muun saavan tästä tapahtumasta idean synnyttää jotain tärkeää.

WP_20160505_14_04_52_Pro

Mennään ajassa taaksepäin

Sain mahdollisuuden tutustua Kouvolan Korttelikodin Ry:n toimintaan. Mukana vierailulla oli köyhyyttä työkseen tutkiva, tutkija Maria Ohisalo. Yllätyin siitä, että miten paljon ihmisiä viikoittain käy leipäjonoissa. Ajattelin, että hienosti on yhteiskunta ulkoistanut ihmisten huolenpidon vapaaehtoisjärjestöille. Sain kuulla, että -90 luvulla alkanut hätäratkaisu jakaa ruokatarvikkeita ihmisille, joilla siihen ei ole varaa oli tarkoitettu väliaikaiseksi ratkaisuksi. Kuinka kävi? Leipäjonot ovat tulleet osaksi yhteiskuntamme sosiaalijärjestelmää, mutta virallisen järjestelmän ulkopuolella. Tämä ulkopuolisuus aiheuttaa sen, että toiminta on hankerahoituksen ja lahjoitusten varassa ilman varmuutta tulevasta. Suuri kysymys on, että mitä tapahtuu, jos vapaaehtoiset jostain syystä joutuvat lopettamaan tämän monille ihmisille välttämättömän avun antamisen? Tilanteen vakavuus, sekä vapaaehtoistoiminnan välttämättömyys tulisivat olla asioita, jotka myös valtionjohdossa otettaisiin vakavasti. Mielestäni hyvinvointiyhteiskuntamme on pahasti epäkunnossa. Leipäjonoissa käyvillä ihmisillä ei ole mitään hävettävää. Hävetä saisivat ne (päättäjät), jotka ovat antaneet tilanteen luisua tähän pisteeseen. HERÄTYS: Suomessa asuu miljoona köyhää!

Olohuoneen sohvalla se idea syntyi

Katselimme vaimoni kanssa televisiosta asunnottomista kertovaa dokumenttielokuvaa, kun vaimoni sanoi: ”Voisimme valmistaa lämpimän ruoan Kouvolan vähävaraisille ihmisille.” Idea oli loistava, ja ryhdyimme nopeasti selvittämään mahdollisuuksia toteuttaa tapahtuma nopealla aikataululla. Päädyimme reilun viikon päässä olevaan arkipyhään (helatorstai), ja mietin, että mitenköhän aikamme riittää.

Auttamisen halu yllätti

Ryhdyin soittelemaan paikallisille yrittäjille ja kerroin mistä on kysymys. Kaikki suhtautuivat asiaan todella myönteisesti, eikä minulle edes annetuu mahdollisuutta tuntea vaivautuneisuutta, niin aitoa oli kohtaamani halu auttaa. Lihat jauhoi lähiruokakauppamme kauppias, 15 kiloa perunoita lahjoitti valkealalainen perunanviljelijä, leivät saatiin paikallisesta leipomosta, ruoka-astiat käyttöön antoi paikallinen muonituspalvelu. Korttelikodit Ry tarjosi tilat ruoan jakoon, henkilökuntaa auttaviksi käsiksi ja lupasi keittää ihmisille jälkiruokakahvit. Myös seurakunta ja paikallinen partiolippukunta kantoivat kortensa kekoon.
WP_20160504_14_57_46_Pro

WP_20160504_14_57_38_Pro

Soppaa isolle joukolle – miten?

Mittailimme suurimpia kattiloitamme kotona ja tulimme siihen tulokseen, että soppa 150:lle ihmiselle ei onnistu kotikeittiössä. Keittoa laskettiin valmistettavaksi 70 litraa, joka tuntui suurelta haasteelta. Onni astui mukaan kuvioihin, kun saimme vinkin paikallisesta hyväntekijästä nimeltä Jyri Ylätalo, jolla saamieni tietojen mukaan oli hallussaan soppatykki. Soitin Jyrille ja kysyin, että pitääkö tieto soppatykistä paikkansa. Jyri vastasi, että kyllä pitää, mutta hän valmistaa ruokaa vain hyväntekeväisyystapahtumiin. Totesin, että olin soittanut oikeaan paikkaan. Ongelma suuren keittomäärän valmistamisen vaikeudesta poistui, kun Jyri sai soviteltua kaksi sopankeittokeikkaa samalle aamulle.

WP_20160505_11_28_22_Pro

Hyppy uuteen maailmaan intoa puhkuen

Helatorstai oli parin päivän päässä kun paikallislehden toimittaja soitteli ja kyseli aikeistamme. Kerroin vinkin pitävän paikkansa ja lupauduin antamaan asiasta haastattelun. Olin tyytyväinen, että saimme yhden väylän lisää tiedottaa tapahtumastamme, jotta ihmiset osaisivat tulla paikalle.

Linkki juttuun

Helatorstain aamu tuli, ja oli aika laittaa viimeinen vaihde silmään. Vaimoni Noora ja Ystävämme Hanna lähtivät valmistelemaan keitonjakopaikkoja, joita valikoitui kaksi: Oravanpesä Kouvolan Eskolanmäessä, sekä Jokitupa Kuusankosken keskustassa. Itse lähdin Jyrin kotipihaan, jossa keitto jo kiehui vuoden 1929 kenttäkeittimessä. Ruoka siirrettiin ja jakopaikoille ja jako lähti käyntiin.

IMG-20160505-WA0002
WP_20160505_12_27_01_Pro
WP_20160505_12_12_05_Pro

Vastaanotto veti hiljaiseksi

Minun on vaikea keksiä sanaa sille tunteelle, joka ihmisten kiitollisuudesta, iloisuudesta, ystävällisyydestä ja lämpimästä vastaanotosta minussa synnytti. Tunsin suurta myötätuntoa ja samalla ylpeyttä näistä ihmisistä, joiden elämänhaasteet ovat ehkä erilaiset kuin omani. Pientä itsehäpeää tunsin todetessani, että olin vieraantunut aivan liian kauas näiden ihmisten arjesta. Samanlainen tunne tuli silloin, kun Afrikan avustusmatkalla Nooran kanssa palasimme maaseudulla sijainneesta kylästä neljän tähden hotelliimme. Epätasa-arvo löi jälleen kovaa vasten kasvoja kuin märkä rätti. Kaikesta tästä huolimatta, ihmisten tarinoita tarkemmin tuntematta tai heidän olemustaan arvioimatta pystyimme jälleen todistamaan sen, että ilontunne tai onnellisuus ei ole vain hyväosaisten etuoikeus. Tunnelma oli todella hyvä. Ihmiset keskustelivat, nauroivat ja söivät soppaa. Onko itsekästä sanoa, että koin saaneeni tilaisuudesta todella paljon hyvää mieltä? Mieleeni tuli tutkimus, jossa ihmisille annettiin 100 dollaria käytettäväksi vapaasti. Ne, jotka olivat käyttäneet rahat itseensä, eivät tunteneet ostoksesta kuin hetkellistä mielihyvää. Niillä ihmisillä, jotka olivat käyttäneet rahan ostamalla jotain toiselle ihmiselle, onnellisuuden taso nousi merkittävästi.

”Antamisen ilo on yksi elämän suurimmista!”

Kiitokset, me teimme sen!!!

– Noora, vaimoni. Tämän idean äiti ja järjen ääni, jota ilman tämä(kään) tempaus ei olisi onnistunut
– Hanna Myyrä
– K-Market Koskituuli
– Ahopellon Peruna
– Risto Peltolan leipomo
– Kuusaan muonituspalvelu
– Kouvolan seurakunta
– Kuusankosken seurakunta
– Korttelikodit Ry
– Jyri Ylätalo (soppatykki)
– Mira Peltola
– Kouvolan Metsäveikot
– KSO

”Pysykää kanavalla, Kaakonkulman humanisti palaa asiaan.”