Suomi Finland P****le!

Suomalaisuus

Olen pohtinut paljon sitä, että mitä on suomalaisuus ja mikä tätä kansakuntaa oikeasti yhdistää. Yhdistääkö meitä kieli? Suomessa on kautta aikojen puhuttu paljon erilaisia kieliä. Perinteisesti suomalaisina kielinä pidetään suomen- ruotsin- ja saamenkieltä. Fakta on kuitenkin se, että Suomessa puhutaan yli 150:tä kieltä. Suomessa käytetään vähemmistökielinä mm. romanikieltä, karjalaa sekä viittomakieltä. Lisäksi paljon puhutaan mm. somalin kieltä, arabiaa, viroa ja venäjää. Myös monta kansakuntaa yhdistävän englannin kuulemista on lähes mahdotonta välttää. Voidaan siis todeta, ettei kieli yhdistä meitä suomalaisia.

Etninen tausta halutaan usein yhdistää suomalaisuuteen. Totuus on kuitenkin se, että me kaikki suomalaiset olemme maahanmuuttajia. Suomessa asuu tataareja, romaneja, saamelaisia, juutalaisia ja monia muita Suomessa asuvia etnisiä ryhmiä. Etninen tausta ei siis voi olla suomalaisia yhdistävä tekijä.

Uskontoa halutaan toisinaan käyttää suomalaisia yhdistävänä tekijänä. Suomessa toimi useita eri uskontokuntia, joista suurin on evankelisluterilainen kirkko, jonka jäsenmäärä on jo pitkään ollut laskussa. Erilaisten uskontojen suuri määrä aiheuttaa sen, ettei yhdestäkään niistä saada suomalaisia yhdistävää tekijää.

Suomalaiset asuvat Suomessa

Tämä on asia, joka yhdistää kaikkia suomalaisia. Me asumme täällä. Tämän lisäksi on vielä ulkosuomalaisia, jotka kokevat suomalaisuutta. Suomalaisuus on tunne, tahto elää täällä ja/tai tehdä hyviä asioita tämän maan eteen. Ei siis tarvitsee käydä keskustelua siitä, että kuka on suomalainen ja kuka ei, koska asia on todella yksinkertainen

Isänmaallisuus ja varastettu leijona

Onko isämaallisuus käsitteenä yritetty ryöstää meiltä kansallismielisten nationalistien käyttöön? Itse hämmästyin jo muutama vuosi sitten, kun havaitsin yhden Suomen kansallisunnuksista olevan lähes yksinomaan rasistien käytössä. Käsivarteen tatuoidusta leijonasta tai kaulassa roikkuvasta leijonariipuksesta oli tullut pienen ja äänekkään vähemmistön symboleita. Eilen tein oman ratkaisuni ja ostin itselleni leijonakorun. Se on paitsi kaunis, niin se on myös minulle rakkaan isänmaan tunnus. Ajattelin, että minullakin on oikeus käyttää sitä. Tämä lähes kymmenen grammaa painava käsintehty riipus on nyt näkyvä osoitus isänmaallisuudestani, eikä sitä tunnetta voi kukaan minua esimerkiksi ”suvakkihomoapinaksi” kutsuva ottaa pois.

Tämä maa on minulle jopa niin tärkeä, että halusin lähteä mukaan politiikkaan. Osaksi juuri siksi, että maahanmuuttokriittiset, väärällä tavalla isänmaallisuutta korostavat voimat olivat saaneet liikaa valtaa. Minä haluan tehdä politiikkaa, jossa jokaisella suomalaisella (lue: Suomessa asuvalla) on tasavertaiset ihmisoikeudet.

Ollaan siis iloisia ja sopivasti ylpeitä isänmaallisuudesta, eikä anneta kapeakatseisesti maailmaan suhtautuvien määritellä mitä se tarkoittaa.

Muutos alkaa yksilöstä”

Kaakonkulman humanisti-

Mainokset

Pohdintaa terrorismista

Keskustelu terrorismista, uskonnoista ja erityisesti islamista käy kuumana. Pelko terrorismista on hiipinyt yhä lähemmäs lintukodoksi kokemaamme Suomea. Olen miettinyt paljon, että miten tähän tulisi suhtautua. Tässä avointa pohdintaani muuttuneesta tilanteesta, johon olemme tahtomattamme joutuneet.

Faktat ratkaisevat

Julkista keskustelua leimaa vastakkainasettelu, joka on aiheuttanut esimerkiksi sellaisen kielteisen ilmiön, ettei suuri osa ihmisistä tahdo tai uskalla kertoa omaa kantaansa maahanmuutosta. Itse olen näkyvästi leimautunut ns. ”suvakiksi”, ja koska ajattelen tämän olevan johdettu sanasta suvaitsevainen, kannan tätä titteliä ylpeydellä. Haasteena tälle leimalle koen sen, että olen tahtomattani joutunut osapuoleksi kiivaana käyvään keskusteluun, jossa kovat äänenpainot peittävät alleen ratkaisuehdotukset. Itse toivon aina rakentavaa keskustelua. Olisi myös tärkeää ajoittain sivuuttaa emootiot ja katsoa asioita faktoihin pohjautuen.

Suvakki, Rajakki vai turpa tukossa?

Tässä nämä vaihtoehdot valitettavasti ovat. Jos korostaa, että Suomen tulee tarjota turvapaikka sotaa pakeneville on automaattisesti ”suvakki”. Jos sanoo, että maahanmuuttoon liittyy ongelmia, tulee leimatuksi vähintään maahanmuuttokriitikoksi, rasistiksi tai ”rajakiksi”.

Sisälle termeihin

Suvakilla halutaan vastakkainasettelun maailmassa yleistäen tarkoittaa ihmistä, joka on valmis ottamaan vaikka kaikki maailman ihmiset Suomeen, tai jopa omaan kotiinsa. Suvakit eivät näe maahanmuutossa ilmiönä mitään ongelmaa, vaan ummistavat silmänsä kaikille lieveilmiöille. Suvakit ovat ”maailman halaajia”, joiden hyväntahtoisuus ulkomaalaisia kohtaan on niin rajatonta, että heitä ei edes juuri kiinnosta suomalaiset köyhät tai leipäjonoissa jonottavat ihmiset, vaan riittää että maahanmuuttajilla menee hyvin. Suvakit ovat rajakkien mielestä tyhmiä.

Rajakki on henkilö, joka haluaa sulkea Suomen rajat. Kansallistunnuksia heilutellen rajakki ylistää suomalaisuutta ja suomalaista ylivertaista kulttuuria. Rajakki ei voi sietää ulkomaalaisia jos he vievät suomalaisten työt, eikä myöskään ulkomaalaisia jotka ovat työttömänä. Mikään ei kelpaa, jos ihminen on turvapaikanhakija tai pakolainen. Rajakki lietsoo vihaa ulkomaalaisia ja suvakkeja kohtaan. Maahantunkeutujan, eli matun kanssa seurusteleva suvakkinainen on rajakin mielestä kansakunnan ala-arvoisinta joukkoa. Siinä että rajakilla itsellään on vaimo Thaimaasta hän ei näe mitään kummallista. Rajakki luottaa tiedotusvälineistä eniten MV-lehteen. Hän toivoo, että Suomi muuttuu suljetuksi yhteiskunnaksi, jonne yksikään muslimi ei ole tervetullut, ovathan he kaikki potentiaalisia terroristeja. Rajakit ovat suvakkien mielestä tyhmiä.

Otetaan pieni breikki ja mietitään vähän

Suvaitsevaisuus tarkoittaa suhtautumista ihmisten erilaisuuteen. Ei ole merkitystä sillä, että mikä on ihmisen alkuperä, ihonväri, sosioekonominen asema, koulutus tai mikään muu ulkoinen tekijä. Suvaitsevainen ihminen pitää ihmisarvoa asiana, jota ei voi verrata tai laittaa minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen. Myöskään uskonnolla ei ole mitään merkitystä ja uskonnon vapautta kunnioitetaan. Minulle suvakkina ei ole kuitenkaan ollenkaan ”OK”, että terroristi räjäyttää pommin väkijoukossa ja perustelee tekonsa pyhällä sodalla vääräuskoisia kohtaan. Tämä korrelaatio tai sen puute islamin ja terrorismin välillä on se kuuma peruna. Onko terroriteko uskonnon aiheuttama, vai häiriintyneen yksilön henkilökohtainen ratkaisu? Vai sekä että? Minulle suvaitsevaisena ihmisenä ei ole myöskään OK se, että tietyissä valtioissa kuten Saudi-Arabia tai Iran ihmisoikeudet ovat lähes olemattomat. Minulle ei feministinä ole OK se, että naisen asema on näissä yhteisöissä törkeästi rajoitettu suhteessa miehiin. Ja tämä kritiikki ei kohdistu uskontoon tai alkuperään, vaan esimerkiksi siihen käytäntöön, jossa aviorikoksen tehnyt nainen kivitetään. Sitä en voi hyväksyä. En halua tällaisia ilmiöitä Suomeen, mutta en usko niin tapahtuvankaan.

Missä ovat suvaitsevaiset realistit

Uskon, että näitä on ihmisistä enemmistö. Luen itsenä tähän porukkaan, enkä halua pitää suutani kiinni.

Mielenosoitus rasismia vastaan vuonna 2015

Mielestäni tulee tunnistaa, että terrorismi tässä ajassa kumpuaa islamin äärimmäisestä tulkinnasta. Tulee ymmärtää, että sellaista tulkinta islamista, joka hyväksyy tai kannustaa marttyyrikuolemana tehtyyn itsemurhaiskuun, edustaa vain promillen häviävän pientä murto-osaa kaikista maailman muslimeista. Tulee ymmärtää se, että Suomen kantokyky vastaanottaa ihmisiä on rajallinen, mutta se raja ei ole vielä tähän mennessä tullut vastaan. Tulee ymmärtää, ettei rajojen kiinni laittaminen ratkaise terroriuhkaa. Etenkin tulee ymmärtää, että vihapuhe ja rasismi vaan altistaa radikalisoitumiselle. Tulee myös muistaa, että suurin osa terrori-iskuista tapahtuu Lähi-Idässä jotka ovat yksi syy sille, että ihmiset joutuvat lähtemään pakoon.

Räksytyksestä ratkaisuihin

Euroopan unioni on pahasti epäonnistunut tulikokeessaan, jonka seurauksena hallitsematon maahanmuutto yllätti jopa Suomen housut kintuissa. Ei ole järkevää politiikkaa mahdollistaa tilanne, jossa turvapaikkaa hakeva ihminen joutuu henkensä uhalla, ja kohtuuttomia summia rikollisjärjestöille maksamalla matkustamaan Euroopan läpi Suomeen kuulemaan, ettei turvapaikkaa myönnetä. Tämän jälkeen henkilö palautetaan Finnairin lennolla takaisin lähtöruutuun. Tässä ei ole mitään järkeä! Lisäksi ihmetyttää, että syvempään integraatioon pyrkivä EU ei kykene jakamaan turvapaikanhakijoita tasapuolisesti. Ei ole mitenkään hyväksyttävää, että tietyt Etelä-Euroopan valtiot kantavat kohtuutonta taakkaa kriisin takia, ja samaan aikaan toinen jäsenvaltio voi ilmoittaa, ettei valtio vastaanota yhtään turvapaikanhakijaa – paradoksaalista. Ajattelen EU:n yhden tärkeimmistä tehtävistä olevan juuri erilaisiin kriiseihin varautuminen ja niistä selviytyminen – yhdessä.

Olen ajatellut, että turvapaikkapäätökset tulisi käsitellä Euroopan ulkorajoilla. Tällaisten järjestelykeskusten perustaminen ja ylläpito olisi sisällytetty EU:n budjettiin. Taakanjako tulisi perustua pisteytykseen, jossa esimerkiksi valtion BKT olisi tekijä, joka vaikuttaisi vastaanotettavien ihmisten määrään. Tärkeintä olisi, että taakanjako tapahtuisi tasapuolisesti ja vastaanotettavien käytännöt yhdistettäisiin siten, että turvapaikan saanut ihminen saisi samanlaisen kohtelun ja ylläpidon riippumatta maasta jonne hänet sijoitetaan.

No mitä tälle terrorismille tulisi tehdä?

Kun ISIS on Lähi-Idässä ”hapoilla” on todennäköistä, että terrori-iskujen uhka tulee lähiaikoina entisestään kasvamaan. Meidän ”länkkäreiden” keinot rajoittuvat ennaltaehkäisyyn. Meidän tulee osallistaa ihmisiä ja ottaa heidät mukaan yhteiskuntaan. Ihminen jolla ei ole mitään menetettävää on kaikkein vaarallisin sekä itselleen, että muille. Kun ihmiselle luodaan puitteet ja mahdollisuus elämään, jossa on hyviä ihmissuhteita, verkosto, työtä tai opiskelua on riski radikalisoitua jo huomattavasti pienempi. Tämä ei kuitenkaan vielä täysin poista ongelmaa. Terroristien taustoista on selvinnyt, että tekijöinä on ollut perheellisiä ja työssä käyviä ihmisiä. Tässä palataan siihen tärkeään rajapintaan, jossa ihminen muuttuu terroristiksi, hyppää kuorma-autoon ja ajaa sen tuhoisin seurauksin ihmisjoukkoon. Muutamia keinoja

  • Myönnetään faktat ja sovitetaan toimet sen mukaan.
  • Tiedustelulaki: Täysin välttämätön työkalu
  • Yhteistyö muslimiyhteisön kanssa. Meillä kaikilla Suomessa asuvilla ihmisillä: muslimeilla, kristityillä, ateisteilla jne. on yhteinen vihollinen – terrorismi. Löydetään keinot ehkäistä radikaalia ajattelua. Uskon, että muslimit itse ymmärtävät jihadismin tematiikkaa ja syntyä meitä ei-muslimeita paremmin. Kuunnellaan siis muslimiyhteisöä ja heidän ratkaisuehdotuksiaan.
  • Segrekaation pysäyttäminen. Ihmiset vaan sekasisin, niin hyvä tulee. En halua köyhien- ja rikkaiden asuinalueita.
  • Kaikkein keskeisin keino on yhteistyön ja vuoropuhelun lisääminen ihmistyhmien välillä. Myönteiset kokemukset erilaisuudesta vähentävät ennakkoluuloista aiheutuvaa pelkoa.

Minun utopiani

Unelmamaailmani perustuu uskonnottomuuteen, tai vähintäänkin maallistumiseen. Minun utopiassani uskontojen merkitys vähenee ja uskontokunnat muuttuvat aikaisempaa enemmän hyväntekeväisyysjärjestöiksi. Utopiassani uskontoa ei sotketa politiikkaan, eikä sitä käytetä vallan välineenä. Mikäli jotain uskontoa halutaan toteuttaa esimerkiksi yhteisöllisyyden voimavaran takia, tulee sen perustua rakkauden ja hyvyyden korostamiseen, ei synnin ja rankaisun käsitteisiin. Meillä länsimaissa tämä muutos on jo tapahtumassa. Kirkon ovet käyvät enemmän ulospäin, mutta samaan aikaan hengellisyys on säilynyt. Ei  ihminen halua vuonna 2017 kuulla muilta tai lukea kirjasta, että miten hengellisyyteen tai yliluonnollisiin kokemuksiin tulee suhtautua.

Kun meidän ei tarvitse enää katsella noidaksi epäiltyjen ihmisten polttoa roviolla, niin ajattelen että myös islam olisi, ainakin näissä aikaisemmin mainituissa valtioissa renessanssin tarpeessa.

Lopuksi

Pakko myöntää, että keskustelu tästä aiheesta on niin tulehtunutta, että jopa minulle oli hieman vaikeaa tästä kirjoittaa. Tein sen kuitenkin siksi, että haluan aiheen ympärille enemmän ratkaisukeskeistä keskustelua vihan ja negaatioiden lietsonnan sijaan.

”Muutos alkaa yksilöstä”

-Kaakonkulman humanisti-

 

Vastakkainasettelu ei vie Suomea eteenpäin

Olen jo jonkin aikaa seurannut suomen luokattoman huonoksi luisunutta keskusteluilmapiiriä. Esimerkiksi turvapaikanhakijoiden ympärillä käydystä keskustelusta ei enää usein voida käyttää termiä keskustelu.

Juupas – Eipäs

Vaikka sama ilmiö toistuu kaikissa yhteiskuntaa erilleen repivissä poliittisissa ja epäpoliittisissa asioissa, keskityn tällä kertaa turvapaikanhakijoiden ympärillä yhä kiihtyneeseen debattiin. Asioista väittelyn ympärille on syntynyt tahallisen väärinymmärtämisen kulttuuri, jossa omaa ehdotonta totuutta korostaen, ja toisinajattelijoiden eriäviä mielipiteitä vääristellen ja halveksuen päädytään kehälle, joka ei johda mihinkään. Yksi oudoimmista ylilyönneistä oli Kouvolan kaupunginvaltuutettu Jouni Sunisen (ps.) henkilökohtainen kommentti minulle, jossa hän vaati minua ottamaan moraalista vastuuta jokaisen muslimin tekemästä raiskauksesta?!? Tätä logiikkaa minun on mahdoton ymmärtää, sillä minun mielestä jokainen ihminen vastaa omista tekemisistään.

Keskustelusta vaikuttaa puuttuvan ymmärrys yhdestä olennaisesta asiasta. Se on kaikille yhteinen tavoite siitä, että Suomi olisi jatkossakin hyvä ja turvallinen maa elää. Meillä kaikilla vaikuttaa olevan yhteinen halu ylläpitää ihmisten hyvinvointia. Siksi ihmettelen, että miksei jatkuvan vastakkainasettelun asemasta voitaisi keskustella rakentavasti, tavalla joka vie asioita eteenpäin.

Konsensuksen aiheita – saa käyttää!

Hieman yleistäen otan esille asioita, joista suurin osa kansalaisista ovat samaa mieltä. Aivan kuten parisuhdeoppaat neuvovat pariskuntaa vahvistamaan niitä teemoja, joissa parilla menee hyvin, tulisi myös turvapaikanhakijoiden ympärillä vellovassa keskustelussa etsiä yhteisymmärrystä ja ohjata keskusteluja rakentavaan suuntaan.

Raiskaukset: Tämä ihmisen koskemattomuuteen törkeästi kajoava rikos on jokaisen psyykkisesti tasapainoisen ihmisen mielestä sekä iljettävä, että tuomittava. Ihmettelen, että miten tästäkin asiasta saatiin julkinen riita aikaiseksi. Kun naisten asemasta huolissaan olevat ihmiset, minä mukaan lukien halusivat tuoda raiskauskeskusteluun faktan siitä, että suurin osa raiskauksista tapahtuu suljettujen ovien takana suomalaisen miehen tekemänä, sai tämän esiin tuominen erikoisen vastareaktion. Tuli syytöksiä suomalaisten miesten syrjimisestä ja turvapaikanhakijoiden tekemien rikosten väheksymisestä. Mielestäni parisuhdeväkivallan esiin tuominen oli tässä kohtaa todella järkevä ratkaisu, koska näin piilevä väkivalta saatiin näkyvästi esiin keskusteluun. Vaikeinta on ollut ymmärtää, että miten muutaman turvapaikanhakijoiden tekemät rötökset yhdistetään koskemaan kollektiivisesti kymmenien tuhansien ihmisten joukkoa. Näyttää siltä, että tunteet ohjaavat ihmisten ajattelua tässä kontekstissa, ja rationaalinen järki, joka pohjautuu faktatietoihin asioista ei tule näkyväksi.

Pidetään mielessä: Raiskaus on aina väärin, ja olemme tästä kaikki samaa mieltä!

Käännytykset: Suurin osa meistä ”suvakeistakin” on sitä mieltä, että vakavaan rikokseen tuomittu tulee palauttaa nopeasti kotimaahansa. Tämä kansaa yhdistävä teema ei ole ollut kovin näkyvästi julkisessa keskustelussa. Minua on esimerkiksi syytetty siitä, että haluan Suomeen kaikki terroristit, raiskarit ja muut rikolliset.
Suomessa turvapaikan tai oleskeluluvan voi saada turvapaikkapuhuttelun jälkeen, mikäli todetaan että henkilö on kansainvälisen suojelun tarpeessa. Nämä henkilöt jotka saavat kielteisen päätöksen, käännytetään. Tämäkin lienee kohtalaisen paljon yhteisymmärrystä nauttiva asia. Itse ajattelen Maahanmuuttovirastoa väljemmin. Mielestäni ihmisellä on oikeus etsiä parempaa elämää, vaikkei hänen henkensä olisi uhattuna. Ajattelen, että näin toimisin itsekin. Jos Suomesta loppuisivat työt, niin todennäköisesti etsisin niitä jostain muualta.

Pakolaispolitiikka on epäonnistunut: Tästäkin useimmat ovat samaa mieltä. Itsekin olen ihmetellyt, että miten on mahdollista ettei valtionjohto kyennyt ennakoimaan lähestyvää pakolaisaaltoa. Ilman Punaisen Ristin ja muiden vapaaehtoisten huikeaa panosta olisi katastrofi ollut vielä paljon vakavampi. Toisin sanoen: V****i meni – tuhansia ihmisiä hukkui, pakolaisuuden ympärille rakentui laittoman ihmiskuljetuksen markkinat jne.

Menneitä ei voi muuttaa, mutta niistä kannattaa ottaa opiksi. Meneillään oleva pakolaiskriisi on hyvä ”harjoitus” tulevaisuuden, huomattavasti suuremman mittakaavan pakolaiskriisejä varten varautumisesta. Kaikkien tulisi viimeistään nyt tiedostaa, että mm. ilmastonmuutoksen seurauksena sadat miljoonat ihmiset ovat vaarassa jäärä ilman puhdasta vettä lähivuosikymmeninä. Tämä tulee aiheuttamaan aivan eri mittakaavan haasteita. On puhuttu jopa 300 miljoonasta ”vesipakolaisesta”.

Ääri-ilmiöt voimistuvat, huolestuttaa!

Rasistit, joita monet haluavat käyttää itsestään lievempää maahanmuuttokriitikko- nimitystä, ovat vain jäävuorenhuippu. Yhtä pieni on se joukko, joka käyttää väkivaltaa vasemmistolaisen tai suvaitsevaisuutta korostavan asiansa edistämiseksi. Näitä ääriajattelijoita / aktivisteja on ollut aina, ja varmasti myös tulee jatkossa olemaan. Pienen joukon näpertely ei ole kuitenkaan yhteiskunta rauhaa voimakkaasti horjuttava elementti. Vaaran mahdollisuus kuitenkin leijuu yllämme.

Huolta herättää esimerkiksi avoimen rasistisen Soldiers Of Odinin rantautuminen Suomeen. Samaan aikaan, kun brittimedia Daily Mail julkaisi artikkelin Suomesta, jossa S.O.D:n tukikohdassa kuvattiin mm. SS-upseerin koppalakkia ja muita natsisymboleja, niin perheenäiti kirjoitti yleisön osastolla olevansa kiitollinen katupartiolle, joka lisää turvallisuuden tunnetta. Tämä on mielestäni paradoksaalista. Jos Suomessa tarvitaan liivijengi lisäämään turvallisuuden tunnetta, niin ollaan pahasti metsikössä. Itse luotan yhteiskunnan ja poliisin kykyyn ylläpitää turvallisuutta.

Uusi maalitaulu – Me suvakit

Maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuville ei näytä riittävän vain turvapaikanhakijoiden arvostelu, kun heillä on tullut lisääntynyt tarve avoimesti pilkata vapaaehtoistyöntekijöitä ja suvaitsevaisesti asioihin suhtautuvia ihmisiä. Kysyin eräältä maahanmuuttokriitikolta (lue rasisti), että miksi hän kohdistaa vihansa niihin suomalaisiin vapaaehtoisiin (SPR), tässä tapauksessa naishenkilöihin, jotka tekevät juuri sitä työtä, joka ennaltaehkäisee ongelmia. Tällä toiminnalla kerroin tarkoittavani esimerkiksi Suomen kielen opetusta, opetusta suomalaisesta kulttuurista jne. Vastaus kysymykseen kertoi ainakin sen, että noin kolmekymppinen mies on erityisen huolissan palvelukotien henkilökunnan riittävyydestä. Perusteluna nimittäin oli se, että nämä ”suvakkih****t voisivat mennä vanhainkotiin hoitamaan mummoja sen sijaan että auttavat ”matuja”. Ajattelin mielessäni, että tässä kohtaa ei taida edes minun kykyni perustella asioita riittää, joten kiitin keskustelusta ja poistuin paikalta.

Olen itsekin saanut kuulla katkeraa kritiikkiä puolustaessani vähä-osaisia, tässä tapauksessa turvapaikanhakijoita. Tämä kritiikki ei tosin minua ”hetkauta”, sillä koen omat argumenttini esimerkiksi ihmisarvosta rasistista ideologiaa kestävämmäksi.

Ratkaistaan ongelma yhdessä

Maapalloamme ravisteleva pakolaiskriisi on vakava, muttei poikkeuksellinen. Toinen maailmansota aiheutti 70 miljoonan pakolaisen katastrofin – siitä kuitenkin selvittiin.
Jotta asioita saadaan ratkaistua tarvitaan ennen muuta usko siitä, että ratkaisu on mahdollinen. Maahanmuuttokeskustelua värittää valitettavan usein toivottomuus ja jumiutuminen negatiivisiin yksityiskohtiin. Haaste ei ole vain meidän suomalaisten, vaan haaste on maailman laajuinen – yhteinen.

Kysymys kuuluu

Mitä voimme tehdä yhtenä valtiona muiden joukossa sen eteen, että kotoaan pakenemaan joutuneet noin 60 miljoonaa ihmistä saisivat ihmisarvoista kohtelua ja mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämämään?

Toivoisin toteuttamiskelpoisia ehdotuksia. ”Rajat kiinni”- ratkaisut eivät tätä kriisiä ratkaise. Mikäli valtiot yksi kerrallaan laittavat rajansa kiinni, on seurauksena täysin hallitsematon tilanne. Neuvoisin myös katsomaan omaa napaansa pidemmälle. Tässä ei nyt voida ajatella siten, että kunhan itse pärjätään, ei muilla ole mitään väliä. Meillä on ihmiskunnan osana vastuu auttaa muita. Tämä voi aiheuttaa sen, että joudumme hieman tinkimään omasta yltäkylläisestä hyvinvoinnistamme. Olemmeko siihen valmiit?

Keskitytään siihen mihin voidaan vaikuttaa

Ihmisen, yhteisön, kunnan, valtion jne. kannattaa keskittyä ja käyttää energiaansa sellaisiin asioihin joihin voi vaikuttaa. Minulla ei esimerkiksi ole suoraa vaikutusta Irakin sodan mekanismeihin. Voin kuitenkin omalla toiminnallani vaikuttaa sodan aiheuttamiin ongelmiin. Tätä on esimerkiksi myönteinen suhtautuminen Irakista tuleviin ihmisiin, kotouttamisen ideoiminen, käytännön vapaaehtoistyö jne.

Keskustelu tulisikin ohjata ennen kaikkea siihen, että miten kotouttaminen saadaan onnistumaan mahdollisimman hyvin. Tämä on kaikkien meidän etu. Ehdotuksia kotouttamisen tehostamiseksi odottaisin myös maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvilta henkilöiltä.

Yhteistyöllä kohti parempaa huomista – puoluerajoista piittaamatta

Sain eilen iloisena lukea oman kaupunkimme ministerin Jari Lindströmin (ps.) kantoja kotouttamisesta.

Kouvolan Sanomat 10.2.2016: ”Työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmin (ps.) mukaan henkilöt täytyy saada heti töihin. Hänen mielestään kieli- ja muu opetus pitää jatkossa tapahtua työn ohessa. Ministerin mukaan myös tulijoiden ammattiosaaminen aiotaan selvittää nykyistä paremmin. Heille ehdotettavia kuntapaikkoja on tarkoitus harkita sen mukaan, miltä alueelta löytyy sopivaa työtä. Kouvolassa töitä voi löytyä palvelualalta ja yrittäjinä. Maahanmuuttajia on jo nykyään paljon esimerkiksi siivoojina, Lindström sanoo. Hänen mukaansa valtakunnallisesti työtarvetta on muun muassa hoiva- ja rakennusaloilla.”

Tällaista puoluerajat ylittävää positiivista ilmapiiriä ja tekemisen meininkiä toivon näkeväni jatkossakin.

Me rakennamme tätä maata ja sen tulevaisuutta yhdessä.

Aurinko paistaa risukasaankin..

..mutta lämmittää liikaa – kiitos lajin nimeltä ihminen

Uutisia lukiessa ei voi olla huomaamatta, että elämme vaikeita aikoja. Tässä kirjoituksessa otan kantaa näihin teemoihin. Näitä teemoja käsiteltiin, kun kutsuin ideologisen sielunkumppanini puolueemme varapuheenjohtajan, kansanedustaja Touko Aallon vierailulle Kouvolaan.
12309203_10153457689097885_789361469_n

Turvapaikanhakijat

Maailmaa ravistelee todella vakava pakoilaiskriisi. Tästä jo verrattain pitkään jatkuneesta muuttoliikkeestä Suomi on vasta tänä vuonna saanut ensikosketuksensa. Ilmiö on vakava etenkin henkeään pakeneville ihmisille, mutta myös valtioille, jotka joutuvat huolehtimaan huomattavasti totuttua suuremmasta määrästä ihmisiä.
childrens

Taakanjako

Suomi kuuluu Euroopan Unioniin. Itse miellän sen liittoumaksi, jonka vahvuus tulisi olla juuri tämän kaltaisten kriisien ratkaisemisessa. Olen ihmetellyt esimerkiksi Viron, Puolan ja Slovakian sitoutumattomuutta pakolaiskriisin hoitoon. Ei voi olla niin, että maat kuten Saksa ja Ruotsi ovat joutuneet kantokykynsä äärirajoille toisten valtioiden itsekkäästi ulkoistaessa itsensä kriisin hoidosta.

EU refugee politics

Itse olen ajatellut, että taakka tulisi jakaa tasapuolisesti, esimerkiksi bruttokansantuotteeseen sidotulla menettelyllä. Tähän liittyy tietysti riski siitä, että valtiot ryhtyvät pohtimaan unionista irtautumista Iso-Britannian tapaan. Pakolaiskriisin ratkaisemisen lisäksi kysymys on myös Euroopan Unionin kohtalosta.

Suomi ja turvapaikanhakijat

Suomessa turvapaikanhakija keskustelussa on negatiivinen sävy. Ilmiön postiiviset vaikutukset halutaan haudata kriitiikin alle. Suomi on ollut ihmeissään turvapaikanhakijoiden suuresta määrästä. Suuresta määrästä puhuttaessa kannattaa hieman suhteellistaa asioita. Ruotsiin on viime vuosina muuttanut noin 100 000 maahanmuuttajaa vuodessa. Vuonna 2014 tarkka luku oli 126 966 ihmistä.

Minulta on kysytty, että kuinka paljon Suomi pystyy ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita. Tarkkaa lukumäärää minulla ei ole esittää, sillä laskutoimitus on erittäin vaikea ja monimutkainen. Toiveeni on, että jokainen maahantulija saataisiin kotoutettua yhteiskuntaan. Tärkeä on myös kysymys siitä, että mikä on elämän hinta? Mielestäni sitä ei voida määrittää.

Tärkeämpää kuin pohtia sitä, missä kulkee kantokyvyn äärirajat, on kehittää järjestelmää. Miten?

Tässä vain muutamia tärkeitä tekijöitä:
– Turvapaikkahakemuksen käsittelyajan lyhentäminen 6kk -> alle 3kk
– Työntekomahdollisuus ASAP!
– Turvapaikanhakijoiden ammattitaidon seulonta ja parempi hyödyntäminen
– Humanitäärinen viisumi
– Turvalliset muuttoreitit
– Tuki kohdemaihin (kehitysapu)
– Rauhanneuvottelut

Haluaisin itse mieltää kotouttamisen investoinniksi. Kun työikäinen ihminen saapuu Suomeen, ja kun häneen käytetään sen verran resursseja, että hän työllistyy, ei kyseessä ole kuluerä, vaan investointi. Tulee myös muistaa, että turvapaikanhakijoiden joukossa on korkeasti koulutettua henkilöstöä, joiden englanninkielentaito on kiitettävällä tasolla. Nämä omien alojensa erityisosaajat tulisi nopealla aikataululla saada seulottua, ja toimimaan omalla erityisalallaan. Näiden esimerkiksi Damaskoksen ja Bagdadin yliopistoissa opiskelleiden henkilöiden koulutus ei ole maksaneet Suomelle mitään, jolloin näiden ihmisten työllistyessä kaikki (yksilö – yritys – valtio) voittavat

Mikä ja mihin meillä on oikeus

Pohdittaessa omia oikeuksiamme, on se helpompaa kauhukuvia maalaamalla. Nämä kauhukuvat eivät ole fiktiivisiä, vaan todellisia, mikäli ihmiskunta ei riittävän ajoissa toimi ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Maailmaa uhkaa vesikriisi. Tällä hetkellä ilman puhdasta vettä elää noin 1,1 miljardia ihmistä. On ennustettu että vuoteen 2025 mennessä kaksi kolmasosaa maailman väestöstä tulee kärsimään vesipulasta. Suuri kysymys on: Mitä tapahtuu kun ihmisiltä loppuu vesi ja ihmisten ennen näkemättömän suuri muuttoliike pohjoiseen alkaa?

vesipula

Kun väistämättäkin puhutaan satojen miljoonien ihmisten liikkeestä, ollaan perustavaa laatua olevien kysymysten äärellä.
– Mikä on meidän oikeutemme tähän alueeseen, jossa on puhdasta vettä?
– Mikä on meidän oikeutemme tähän hyvinvointiin?
– Mitä tehdään niille sadoille miljoonille vesipulaa paenneille ihmisille heidän vyöryessä Eurooppaan?

refugees

Kyllä – me pystymme siihen

Peruste sille, että miksi olen lähtenyt mukaan politiikkaan on ajatus siitä, että voimme tehdä asioille jotain. Oma puolueeni Vihreät on ollut näkyvässä roolissa ilmastopolitiikassa, sekä turvapaikanhakijoihin liittyvässä keskustelussa. Minun on helppo yhtyä näihin kantoihin. Ihmiskunnan tulee käsittää se, että ilmastonmuutos on otettava vakavasti. Näin ei voi jatkua. Poliittisten päätösten teko tulee priorisoida ensisijaisesti ympäristönäkökulmaa painottaen. Ympäristöystävällisyydestä tulee tehdä kannattavaa verotuksen ja muun ohjauksen keinoin. Ympäristön turmeleminen tulee olla rikos suurelle yritykselle siinä missä yksilöllekin. Haluan, että Suomi on ympöristöasioissa maailman terävintä kärkeä. Tässä kehityksessä minä haluan olla mukana. Valitettavasti meillä on hallitus, joka tekee hävettävän huonoja ratkaisuja mm. ilmastopolitiikan saralla.
”Suomen tulisi ehdottomasti ohjata kaikki päästökauppatulot jokaista senttiä myöden ilmastorahoitukseen!”

Ei vaivuta synkkyyteen. Tule mukaan Vihreään rintamaan. Yhdessä me pystymme siihen!