Onko maahanmuuttokeskustelussa ääripäitä?

Haavistoa ei haluttu ymmärtää

Pekka Haaviston Vihreiden puoluekokouksessa pitämä puhe nosti äläkän suvaitsevaiseksi ihmisiksi itseään kutsuvien joukosta. Kyse oli siitä, että Haavisto mainitsi puheessaan, että maahanmuuttokeskustelun olevan polarisoitunutta. Fysiikassa polarisoitumisella tarkoitetaan kahden ääripään välistä värähtelyä. Kaikki jotka vähänkään tuntevat Pekka Haavistoa, hänen taustojaan ja hänen tekemäänsä politiikkaa muun muassa ihmisoikeuksien eteen, on vähintäänkin asiatonta vähätellä tai kritisoida hänen mielipiteitään maahanmuuttokeskustelun tasosta. Pekka on viisas mies, ja erittäin sovitteleva persoona. Häntä kannattaa kuunnella. Itse asiassa Haavistoa vastaan hyökkäyksessä ollaan juuri sen asian ytimessä mistä on kysymys.

Keskustelussa ON kaksi ääripäätä

Ääripäiksi itse luen vihapuhetta lietsovat rasistit, joiden vastakkaisessa ääripäässä ovat suvaitsevaisiksi itseään kutsuvat ihmiset. Ihmiset, jotka eivät kykene tai halua ryhtyä asialliseen keskusteluun maahanmuutosta ja sen lisäksi tuomitsevat kaikki, jotka vähänkään nostavat heidän oman mielipiteensä vastaisia asioita esille. Pekka Haavisto mainitsi, että keskustelua tulee käydä keskialueella. Juuri tätä olen pitkään odottanut. Vähän sama ilmiö on käynnissä käytännön tasolla Rautatientorilla. Ymmärrän täysin, että miksi turvapaikanhakijan alun perin mielenilmauksen halusivat järjestää, koska olen itsekin osallistunut vastaavanlaisiin mielenosoituksiin. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun Suomi ensin- ryhmän jäsenrekrytointipiste ilmestyi torin toiselle laidalle. Olen tullut siihen tulokseen, että valitettavasti eniten tilanteesta ovat hyötyneet rasistit. Samalla käy maahanmuuttokeskustelussa, jossa vastakkainasettelun ilmapiiri on kuin heittäisi bensaa rasistien liekkeihin. Nämä Suomi ensin, Rajat kiinni jne. organisaatiot ovat tottuneet toimimaan vihan ja väkivallan alueella. Siksi siihen leikkiin ei kannata edes lähteä mukaan. Järkevintä on pysyä omalla vahvuusalueella, eli faktapohjaisessa, järkiperäisessä keskustelussa.

Ulkonäön perusteella syrjintä, suvaitsevaistako?

Yksi syy sille, että miksi halusin tästä asiasta kertoa, on itse kokemani syrjintä. Kestän sen kyllä, ja annan sen pyytämättäkin anteeksi. Se ei kuitenkaan tuntunut hyvältä. Olen varma syrjinnän aiheutuneen ulkonäöstäni. Tatuoidut käteni ja kaulassa roikkuva leijonariipus on aiheuttanut tilanteita, joista haluan teille kertoa. Kerran minun ohikulkenut henkilö ”kuiskasi” kuuluvasti kaverilleen, että: ”kato, rajakki” Toisella kerralla minut nimettiin suoraan rasistiksi. Useampia kertoja minua on katsottu väheksyvästi – kuin halpaa makkaraa. Sanon teille hyvät ihmiset, se ei ole oikein!

Rasismia ei tarvitse suvaita. Vihapuhetta ei tarvitse suvaita. Sen sijaan ihmisiä, heidän ulkonäköään ja omien mielipiteiden vastaisia mielipiteitä tulee suvaita.

Olemme juuttuneet tilanteeseen, jossa kaikki järkevä keskustelu asiasta on kadonnut. Ehkä joku on katsonut elokuvan Kiehumispiste. Siinä kahden miehen välinen keskustelu on juuri sitä mitä itse olen kaivannut. Se että keskustellaan syyttelemättä, yritetään ymmärtää toista ihmistä ja ennen kaikkea kunnioitetaan toista ihmistä mielipiteistään huolimatta.

Nyt jännitän sitä, että voiko olla niin, että tämä kirjoitukseni, jonka perimmäinen tarkoitus on vähentää vihapuhetta ja vallitsevia jännitteitä, kannustaa ihmisiä keskustelemaan asiallisesti, kohtelemaan toisia ihmisiä kunnioittavasti aiheuttaa jossakin ajatuksen, että toi Kaakonkulman humanisti on rasisti. Kaikki minua vähääkään tuntevat ihmiset eivät varmasti näin ajattele. Se kertoo siitä, että vasta tutustumalla ihmiseen mielipiteiden takana, voi muodostaa  ihmisestä kokonaisvaltaisen kuvan. Minua harmittaa se suvakkien harrastama ”MV-lehtityylinen” tapa nostaa itselle tuntemattomia toisinajattelijoita tikunnokkaan haukuttavaksi. Katsotaan olenko kohta itsekin siellä. Tähän asti minua on haukuttu viimeksi mainitsemallani sivustolla.

Rauhaa, rakkautta ja iloista mieltä kaikille.

Kaakonkulman humanisti

Rasisti, minäkö?

Olen osallistunut aktiivisesti keskusteluun rasismista, suvaitsevaisuudesta, maahanmuutosta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Tässä kirjoituksessa menen syvemmälle. Sukellan käsitykseeni ihmisyydestä peilaten sitä omaan epätäydellisyyteeni.

Tunnustetaan faktat

Kun ryhdyin kirjoittamaan tästä aiheesta, näin vaarana, että annan itsestäni liian kiillotetun kuvan. Pelkäsin jonkun kuvittelevan, että pidän itseäni muita parempana. Tehdään yksi asia heti alkuun selväksi. Minä olen ihmisenä keskeneräinen, puutteellinen ja epätäydellinen. Ihminen on entiteetti, joka ei koskaan voi olla valmis. Ihmisyys on arvo, jota ei voida mitata tai vertailla keskenään. En voi sanoa olevani parempi ihmisenä kuin joku toinen – kukaan ei voi. Ihmisyys on subjektiivinen rakennelma. Ihmisillä on kuitenkin erilaisia ominaisuuksia, tietoa ja taitoja, joista osa on mitattavissa. Ihmisyyden ja ulkoa havaittavissa olevan toiminnan välinen ero on tämän kirjoituksen ydin, johon palaan jäljempänä.

”Ihmisyys on se ydin (arvo), jonka päälle kaikki muu näkyvä ja näkymätön on rakennettu”
-Kaakonkulman humanisti-

Ainoa ja samalla tärkein motivaatio näiden asioiden julkiseen käsittelyyn on, että toivoisin ihmisten kunnioittavan toisiaan. Ihmisenä kehittymisen perustan muodostavat ajattelu, itsetutkiskelu, ja -kritiikki. Ihminen on lajina siinä mielessä puutteellinen, tai ainakin evoluutiossa sellaisessa epäedullisessa kehitysvaiheessa, että olemme todella julmia toisillemme. Pasifisti sisälläni toivoo, että ihmiskunta viisastuu ja pystyy ratkomaan asioita tulevaisuudessa ilman sotia ja kärsimystä. Kaikki lähtee pienistä asioista, joista yksi tärkeimmistä on toisen ihmisen kunnioittaminen.

Rasismi

Rasismi on epäkypsän ideologia, jossa toista ihmistä pidetään eriarvoisena rodun, sukupuolen, uskonnon, biologisten eroavaisuuden, muiden ulkoisten seikkojen, tai henkisten ominaisuuksien perusteella. Rasisti on henkilö, joka ajattelee ja toimii rasistisen ideologian ohjaamana. Rasismi on ilmiönä todella pelottava. Suomessa esiintyy poliittisessa keskustelussa sellaista puhetta, jonka tulkitsen taitavasti naamioiduksi rasismiksi. Kritiikki – vihapuhe – rasismi, rajanveto on näissä asioissa vaikeaa. Monet poliitikot liikkuvat ”harmaalla” alueella, jossa puhutaan ihmisistä epäkunnioittavasti, mutta siten ettei rikoksen tunnusmerkistö täyty.

suvaitsevaisuus

Tavoite-minä


Olen humanisti, tai ainakin pyrin siihen. Tavoittelemani minäkuva on filantrooppinen. Filantropialla tarkoitetaan ihmisiä universaalisti rakastavaa ihmiskuvaa. Olen myös eläinrakas. En häpeä tunnustaa esimerkiksi sitä, etten suostu tappamaan kodissani astelevaa hämähäkkiä, vaan vien sen ulos. Tähän ei liity pienintäkään uskonnollista vivahdetta.

Enemmistö ihmisistä tunnustautuu eläinrakkaiksi. Miksi niin harva kutsuu itseään ihmisrakkaaksi? Rakkaudella ei tässä yhteydessä tarkoiteta ainoastaan parisuhderakkautta, äidin ja lapsen välistä rakkautta tai sisarrakkautta. Tarkoitan sellaista lämmintä suhtautumista, jossa jokainen ihminen on yhtä arvokas ja oikeutettu rakastettavaksi.

Filantropian kaksi peruspilaria

1. Syntyvä ihminen on aina viaton.

Kukaan ei synny murhaajaksi tai rasistiksi. John Locken empiirisessä filosofiassa oli teoria, jossa ihmislapsen kuvattiin syntyessään olevan ”tabula rasa”- tyhjä taulu. Persoonallisuuden, ja erityisesti temperamentin tutkimuksessa on myöhemmin todettu, että kehitystä aivoissa tapahtuu etenkin temperamentissa jo ennen syntymää. Ajatus siitä, että ympäristö määrittelee pitkälle sen minkälaiseksi ihmisen identiteetti muodostuu, on edelleen validi.

tabula rasa

2. Ihminen ja ihmisen teot ovat kaksi eri asiaa.

Ihminen ei ole paha, mutta ihmisen teot voivat olla. Lasten kasvatuksessa törmää usein kilttilapsi- tuhmalapsi asetelmaan. Lapsen teot vaikuttavat siihen, että minkälaiseksi lapsi ihmisenä mielletään. Olen suositellut lasten kasvatuksessa valmennuksellista otetta behavioristisen ajattelutavan sijaan. Tässä kasvatusideologiassa huono suoritus käsitellään, ja yhdessä mietitään, että miten sitä voidaan jatkossa parantaa. Kaiken käytöstä ja toimintaa ohjaavan toiminnan taustalla nähdään toisen ihmisen hyväksyminen ja arvostus. Tulee ymmärtää se, että tekojen taustalla on aina arvokas ihminen.

Raiskaaja

Tuodessani humanistista ajatusmaailmaani esille, minulta on kysytty, että mitä mieltä olen esimerkiksi raiskaajista. Olen vastannut, että tuntematta yksilöitä en voi olla heistä mitään mieltä. Tuomitsen teon jyrkästi, mutta tiedostan, että julmuuksiin syyllistynyt ihminen on todennäköisesti oman elämänsä uhri. Kenties raiskaaja on itse tullut raiskatuksi, lapsena hyväksikäytetty, alistettu, kaltoinkohdeltu, tai sitten hänellä on jokin psyykkinen sairaus. Olen myös sitä mieltä, ettei raiskaajan raa-an käyttäytymistavan muuttamiseksi riitä pelkät kiviseinät. Eheytymiseen tarvitaan ensisijaisesti asianmukaista hoitoa rikoksen uusimisen estämisen lisäksi. Tämä logiikka ei ole tarkoitettu mikrotasolle, johon luokittelen tässä yhteydessä perheen, läheiset ystävät jne. En voi vaatia ketään tunnetasolla hyväksymään esimerkiksi läheisen raiskausta. Tarkoitan asioihin suhtautumista makro (yhteiskunnallisella) tasolla.

Rasismi minussa


Ihmisenä kasvaminen on elämänmittainen polku. Olin nuorempana rasistinen ja kapeakatseinen. Jälkeenpäin halveksun itseäni siitä tavasta miten puhuin esimerkiksi tietyistä vähemmistöistä. Tämän tulkitsen olleen epävarmuutta, tiedonpuutetta ja jopa tuntemattoman pelkoa. Ihmisillä on luontainen tapa vieroksua tuntematonta ja luoda ennakkoluuloja. Kuinka usein saamme törmätä siihen, että ensivaikutelma jostain ihmisestä on ollut totaalisen väärä? Aiemmin vastenmieliseltä vaikuttanut henkilö muuttuukin tutustuttaessa mukavaksi.

Perussuomalaiset

Edelleen joudun herättelemään itseäni, ja karkottamaan itsestäni suvaitsematonta ajattelutapaa. Viimeisin havainto omasta epätäydellisyydestäni on ollut ajatukseni perussuomalaisista poliitikoista. Ajattelin ”persut” kollektiiviseksi joukoksi rasistisia, kapeakatseisia, jopa tyhmiä ja ajattelutavassaan viime vuosituhannelle jääneitä poliitikkoja. Annoin näille ihmisille negatiivisen statuksen ainoastaan heidän kannattamansa puolueen perusteella. Sitten tajusin tämän olevan epäreilua. Edelleen pidän persujen populistista politiikkaa ja kannanottoja esimerkiksi maahanmuutosta ja tasa-arvoisesta avioliittolaista ala-arvoisena. Pyrin kuitenkin tunnistamaan ihmiset aatteen takana. Kenties heillä on huonoja kokemuksia esimerkiksi maahanmuuttajista. Sama ilmiö näkyy esimerkiksi henkilöissä, jotka pelkäävät koiria. Usein näitä ihmisiä on purrut koira. Tämä yksittäinen negatiivinen kokemus aiheuttaa epäluottamusta ja pelkoa, joka laajentuu yhden yksilön sijasta koko lajiin. Näin ihmisen logiikka toimii. Vaatii todella suurta kamppailua pitää ajatukset irti yleistyksistä ja huomioida kaikki ihmiset yksilöinä.

pelko

”Muutos alkaa yksilöstä.”